Lyhtykoisot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lyhtykoisot
Lyhtykoiso (Physalis alkekengi)
Lyhtykoiso (Physalis alkekengi)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Suku: Lyhtykoisot Physalis
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lyhtykoisot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lyhtykoisot Commonsissa

Lyhtykoisot (Physalis) on kasvisuku koisokasvien (Solanaceae) heimossa. Lyhtykoisoja on 80 kaikkialla maailmassa kasvavaa lajia. Eräitä lajeja viljellään koristekasvina tai syötävien marjojen vuoksi. [1]

Lyhtykoisolajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Physalis alkekengilyhtykoiso eli lyhtykukka, juutalaiskirsikka – alkuperäalue Eurooppa, Lounais-Aasia. Koristekasvi, jonka verhiö on kukinnan jälkeen väriltään kellanpunainen ja suurenee kellonmuotoiseksi, paperimaiseksi marjahedelmän suojukseksi.
  • Physalis griseameksikontomatillo – alkuperäalue trooppinen Amerikka.
  • Physalis peruvianakarviaiskoiso eli ananaskirsikka, kapinmarja, kapinkarviainen – alkuperäalue Etelä-Amerikka. Hedelmäkasvi.
  • Physalis philadelphicatomatillo – alkuperäalue Keski- ja Pohjois-Amerikka. Hedelmäkasvi.

[2][3]

Lyhtykoisot Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kasvaa villiintyneenä tulokkaana ainakin kaksi viljelyperäistä lyhtykoisolajia. Yksittäislöydöt mukaan lukien lyhtykoisoja on Suomesta löydetty luonnonvaraisena seitsemän lajia. Karviaiskoisoa on 1990-luvulta lähtien tavattu kaatopaikoilta useista paikoista Etelä- ja Keski-Suomessa. Lyhtykoisoa kasvatetaan myös Suomessa koristekasviksi. [3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 553. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0.
  2. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 528–529. 2. painos. Suom. Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  3. a b Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. Kasviatlas, Physalis-lajit Viitattu 17.1.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.