Kangasperhonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kangasperhonen
Callophrys rubi-01 (xndr).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset Heteroneura
Yläheimo: Päiväperhoset Papilionoidea
Heimo: Sinisiipiset Lycaenidae
Alaheimo: Nopsasiivet Theclinae
Suku: Callophrys
Laji: rubi
Kaksiosainen nimi
Callophrys rubi
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kangasperhonen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kangasperhonen Commonsissa

Kangasperhonen (Callophrys rubi) on pieni sinisiipien (Lycaenidae) heimoon kuuluva päiväperhonen. Se on levinnyt laajalle palearktisella alueella.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangasperhosen siipien yläpinta on ruskea ja alapinta vihreä. Takasiipien alapinnalla voi olla heikko valkoinen täplärivi. Siipien kärkiväli on 20–30 mm, naaras on koirasta suurempi. Toukka on vihreä ja sillä on keltaisia merkkejä selässä.

Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levinneisyysalue käsittää Euroopan, Pohjois-Afrikan, Vähän-Aasian ja Siperian Amur-joelle saakka. Suomessa sitä tavataan koko maassa, mutta Lapissa esiintyminen on paikoittaisempaa.

Lentoaika alkaa levinneisyysalueen eteläosissa maaliskuussa, pohjoisessa toukokuussa. Vuosittain on yleensä yksi sukupolvi, mutta Pohjois-Afrikassa ja satunnaisesti muuallakin on osittainen toinen sukupolvi. Suomessa kangasperhonen on kevään ensimmäisiä lentäjiä kotelona talvehtineista perhosista, varhaisimmat yksilöt on tavattu huhtikuussa. Ensimmäisen sukupolven lentoaika jatkuu Suomessa heinäkuuhun.

Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kangasperhosen elinympäristöä ovat kuivat kankaat, rämeet ja niityt. Kangasperhonen talvehtii kotelona.

Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukka on polyfagi eli sen ravintokasveihin kuuluu suuri määrä lajeja, muun muassa juolukka (Vaccinium uliginosum), mustikka (Vaccinium myrtillus), kanerva (Calluna vulgaris), vadelma (Rubus idaeus), hiirenvirna (Vicia cracca) ja metsäapila (Trifolium medium).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olli Marttila, Tari Haahtela, Hannu Aarnio, Pekka Ojalainen: Suomen päiväperhoset. Tekijät ja Kijayhtymä Oy, 1990. ISBN 951-26-3471-6.
  • Lionel G. Higgins, Norman D. Riley, suom. Olavi Sotavalta: Euroopan päiväperhoset. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1973. ISBN 951-30-2311-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]