Italo Balbo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Italo Balbo toimiessaan Italian ilmailuministerinä vuonna 1929.

Italo Balbo (Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?, 5. kesäkuuta 1896 Ferrara28. kesäkuuta 1940) oli italialainen lentäjä, Italian ilmavoimien sotamarsalkka, fasistijohtaja ja mies, jota pidettiin Benito Mussolinin mahdollisena seuraajana.[1]

Italo Balbo palveli ensimmäisessä maailmansodassa alppijääkärinä, palkittiin kolmella mitalilla ja ylennettiin kapteeniksi. Sodan jälkeen hän opiskeli Firenzessä sosiaalitieteitä, ja palasi pankkivirkailijaksi kotikaupunkiinsa Ferraran lähistölle.[2]

Balbo liittyi fasisteihin ja kohosi paikallisjärjestön sihteeriksi. Hän alkoi järjestää fasistijengien hyökkäyksiä kommunisteja ja sosialisteja vastaan muun muassa Ravennassa, Bolognassa ja Modenassa. Balbon organisoima porukka, joka tunnettiin nimellä Celibano, iski myös Estensen linnaan Ferrarassa. Vuoteen 1922 mennessä hän oli kohonnut näkyvään asemaan valtakunnallisessa fasistitoiminnassa.

Vuonna 1926 Italo Balbo nimittettiin ilmailuasioiden valtiosihteeriksi, vaikka hän ei tiennyt lentämisestä mitään. Hän kävi lyhyen ilmailukurssin ja alkoi organisoida Italian ilmavoimia. Vuonna 1928 hänestä tuli ilmavoimien kenraali ja 1929 ilmailuministeri.

Balbo lensi kaksi kertaa Atlantin yli ja sai suuria kunnianosoituksia Yhdysvalloissa.

1933 hänestä tuli ilmavoimien marsalkka. Myöhemmin 1933 hänet nimitettiin Italian hallitseman Libyan kuvernööriksi. Hän aloitti suuria tierakennusprojekteja, yritti houkutella italialaisia siirtolaisia Libyaan ja muslimeita liittymään fasistipuolueesen.

Saksan hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939, Balbo matkusti Roomaan kertomaan ettei hyväksynyt Mussolinin tukea Adolf Hitlerille. Libyasta käsin hän jatkoi Pohjois-Afrikan ilmavartiointia. Vuonna 1940 hän sai surmansa lentäessään tunnuksettomalla koneella Libyassa. Leski arveli Mussolinin murhauttaneen Balbon, hallituksen mukaan kyse oli valitettavasta onnettomuudesta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Italo Balbo -a fascist life University of California Press. Viitattu 9.6.2012.
  2. http://comandosupremo.com/balbo.html