Irène Némirovsky

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Irène Némirovsky

Irène Némirovsky (11. helmikuuta 1903 Kiova, Ukraina17. elokuuta 1942 Auschwitz, Puola) oli venäläissyntyinen, sittemmin ranskalaistunut kirjailija.

Némirovsky syntyi venäjänjuutalaiseen pankkiiriperheeseen Ukrainassa vuonna 1903. Perhe pakeni Venäjän vallankumouksen alettua Moskovasta Suomeen Terijoen Mustamäelle ja myöhemmin Helsinkiin. Suomessa he asuivat vuoden. Tämän jälkeen perhe asettui Pariisiin. Irène Némirovsky aloitti kirjoittajan uransa 18-vuotiaana. Hän solmi avioliiton Michel Epsteinin kanssa vuonna 1926. Heille syntyivät tyttäret Denise (Denise Epstein, s. 1929) ja Élisabeth (myöh. Élisabeth Gille, 1937–1996)[1].

Némirovsky julkaisi läpimurtoteoksensa David Golder vuonna 1929. Seuraavana vuonna ilmestynyt Le Bal sai sekä elokuva- että näytelmäversion.

Némirovsky kääntyi katolilaisuuteen vuonna 1939 ja kirjoitti myös kahteen antisemitistiseen lehteen oletettavasti piilotellakseen perheen juutalaisia juuria ja suojellakseen lapsia. Hänet kuitenkin pidätettiin 13. heinäkuuta 1942 ja kuljetettiin Auschwitziin, jossa hän kuoli lavantautiin 17. elokuuta. Hänen puolisonsa kuoli myös Auschwitzissa.

Némirovskyn Denise-tytär piti 50 vuoden ajan hallussaan äitinsä sota-aikana kirjoittamaa muistikirjaa lukematta sitä. Lopulta hän antoi kirjan julkaistavaksi, ja vuonna 2004 ilmestyneestä Suite françaisesta (suom. Ranskalainen sarja, Gummerus 2005) tuli suuri menestys ympäri maailmaa. Teos oli alun perin tarkoitettu useampiosaiseksi, mutta Némirovsky ehti saada siitä ennen kuolemaansa valmiiksi vain kaksi osaa.

Perheen ollessa Suomessa isä vei varoja säilytykseen asianajotoimisto Dittmar & Indreniukselle. Inflaation myötä arvonsa menettäneet ruplat yhä ovat siellä, mutta niiden omistajaa selvitetään Ranskassa, jossa sukulaisia on edelleen. Asia tuli ilmi, kun oikeushistorian dosentti Mia Korpiola sattui lukemaan asianajotoimiston historiikkia ja muisti vastikään lukemansa Némrosvkyn romaanin Veren polte ja siinä olevat elämäkertatiedot.[2]

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • David Golder, suom. Anna-Maija Viitanen, Gummerus, 2006
  • Ranskalainen sarja, suom. Anna-Maija Viitanen, Gummerus, 2005
  • Saalis, suom. Eino Ismala, Mantere, 1946.
  • Sunnuntai ja muita novelleja, suom. Annikki Suni, Gummerus, 2002.
  • Tanssiaiset, suom. Anna-Maija Viitanen Gummerus, 2007
  • Veren polte, suom. Anna-Maija Viitanen, Gummerus, 2008

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mia Korpiola, Kassakaapista löytyi kirjailijan rupla-aarre, Helsingin Sanomat 30.1.2011 sivu C 1
  2. Esa Mäkinen, Sattuma vei rahakuoren jäljille, Helsingin Sanomat 30.1.2011 sivu C 1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]