Ilois-kansa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ilois-kansan lippu.

Ilois-kansa eli chagoslaiset (ransk. Îlois, engl. Chagossians) on afrikkalaista, intialaista ja malaijilaista alkuperää oleva kansa, joka 1970-luvun alkuun saakka asutti Intian valtameressä sijaitsevia Chagossaaria. Iso-Britannian vuokrattua alueen suurimman saaren Diego Garcian sotilastukikohdaksi Yhdysvalloille, pakkosiirrettiin saarten noin 2 000 alkuperäisasukasta Mauritiukselle. Nykyään iloiseja on hieman yli 2 000 ja heitä asuu myös Brittein saarilla sekä Seychelleillä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset Chagossaarten asukkaat olivat saarille harhautuneita mauritiuslaisia merenkulkijoita. Portugalin otettua saaret haltuunsa 1500-luvun alussa, ne pysyivät pääosin asumattomina, kunnes Ranskan ja Britannian siirtomaavallan aikana 1700- ja 1800-luvuilla Chagossaarille saapui väestöä Afrikasta, lähinnä Madagaskarilta ja Mosambikista sekä Mauritiukselta, josta ranskalaiset toivat saarille orjia 1780-luvulla. Muut saapujat olivat kalastajia, maanviljelijöitä sekä kookosplantaasien työntekijöitä, joita tuli myös Kaakkois-Aasiasta ja Intiasta.

Vuonna 1965 Britannia irroitti hallinnollisesti Chagossaaret itsenäistyvästä Mauritiuksesta ja muodosti saariryhmästä Brittiläisen Intian valtameren alueen. Sen perustuslaki säädettiin täysin chagoslaisia kuulematta, eikä se myöskään antanut heille mitään valtaa päättää omista asioistaan. Samalla Iso-Britannia alkoi muuttamaan saaristoa sotilastukikohdaksi. Vuonna 1967 lähinnä Diego Garcian saarella asuneita chagoslaisia alettiin siirtämään pois kotiseudultaan. Aluksi heidät kuljetettiin 160 kilometrin päässä sijainneelle Peros Banhosin saarelle ja sieltä edelleen Mauritiukselle vuonna 1973. Vuosien 1971–1976 aikana Diego Garcian saarelle rakennettiin Yhdysvaltain Camp Justice -niminen sotilastukikohta.[1]

Vuonna 2000 Brittiläinen tuomioistui totesi pakkosiirron olleen laiton.[2] Noin sata chagoslaista puolestaan sai vuonna 2006 luvan vierailla saarilla ensimmäistä kertaa sitten karkoituksen. Saman vuoden toukokuussa Iso-Britannian korkein oikeus antoi ilois-kansalle oikeuden palata takaisin kotisaarilleen, mutta maan hallitus vei asian parlamentin ylähuoneen käsittelyyn, joka lokakuussa 2008 kumosi korkeimman oikeuden päätöksen. Chagoslaiset vetosi tämän jälkeen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka kuitenkin antoi kielteisen päätöksen joulukuussa 2012.[1][2]

Huhtikuussa 2010 Chagossaarille perustettiin luonnonsuojelualue, joka käytännössä tekee chagoslaisten paluun mahdottomaksi ja rajaa saaret vain sotilaskäyttöön. Ilois-kansan puolesta on jatkuvasti vireillä erilaisia kampanjoita ja vetoomuksia, joilla pyritään vaikuttamaan sekä Britannian että Yhdysvaltojen johtoon. Esimerkiksi vuonna 2012 luovutettiin presidentti Barack Obamalle 25 000 henkilön allekirjoittama adressi ja 2013 vastaava laitettiin vireille myös Britanniassa.

Kieli ja uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chagoslaiset puhuvat ranskaan pohjautuvaa chagoslaista kreolia, joka kuuluu kreolikieliin. Sitä puhuvat lähinnä Mauritiuksella ja Seychelleillä asuvat iloisit, Iso-Britanniassa asuvat puhuvat englantia. Uskonnoltaan chagoslaiset ovat kristittyjä.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chagoslaisilla on oma jalkapallomaajoukkue, joka on eri vähemmistökansallisuuksien ja tunnustamattomien valtioiden jalkapallojoukkueita edustavan ConIFA:n jäsen.[3] Se on pelannut muun muassa Sealandia vastaan.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Chagos Islanders forced into exile left 'dumbstruck' by court ruling 20.12.2012. The Guardian. Viitattu 25.5.2014.
  2. a b Chagossaarilta häädetyt asukkaat jatkavat taistelua kotiseutunsa puolesta 24.10.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 25.5.2014.
  3. Chagos Islands join ConIFA ahead of Sealand game 19.2.2014. Non-FIFA Football Updates. Viitattu 25.5.2014.
  4. Ralf Little gets an international cap for Sealand 7.5.2012. BBC Sport. Viitattu 25.5.2014.