Hans von Luck

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hans-Ulrich von Luck und Witten (15. heinäkuuta 1911 Flensburg15. tammikuuta 1997) oli saksalainen eversti. Von Luck palveli Toisessa maailmansodassa 7. ja 21 panssaridivisioonissa Puolan, Ranskan, Pohjois-Afrikan, Italian ja Neuvostoliiton rintamilla, muun muassa sotamarsalkka Erwin Rommelin alaisena. Hän julkaisi muistelmansa Panzer Commander englanniksi vuonna 1989.[1]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Luck syntyi Pohjois-Saksan Flensburgissa 1911 sotilassukuun. Isä oli merivoimien upseeri. Perhe oli alun perin lähtöisin Sleesiasta ja suvun sotilasperinteet juonsivat monta sukupolvea taaksepäin. Von Luck seurasi perinteitä liittyen 1929 upseerioppilaana Saksan Reichswehriin.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Von Luck oli eräs ensimmäisistä panssariupseerin koulutuksen saaneista Saksan armeijassa. Vuonna 1939 hänen motorisoitu yksikkönsä oli eräs ensimmäisistä Puolan rajan ylittäneistä yksiköistä toisen maailmansodan alkaessa. Hän haavoittui kahdesti ja hänelle myönnettiin kaksi Saksan sotavoimien korkeinta kunniamerkkiä: Saksan kultainen risti sekä Rautaristin ritariristi. Sodan loppuvaiheissa hän oli eräs Wehrmachtin nuorimmista eversteistä.[1]

Taisteltuaan useilla rintamilla hän joutui huhtikuussa 1945 neuvostojoukkojen sotavangiksi. Hän vietti viisi vuotta sotavankileireillä Georgiassa ja Kaukasiassa. Vaikka von Luckia ei tuomittu mistään sotarikoksista, hän vapautui vasta vuonna 1950.[1]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapauduttuaan von Luck työskenteli hotellin vastaanottovirkailijana Hampurissa, minkä jälkeen hän toimi liikemiehenä kansainvälisessä kahvikaupassa. Hänestä tuli 1960-luvulta lähtien kysytty vieras ja luennoitsija Normandian taisteluista muun muassa brittiläisessä Camberleyn sotakoulussa sekä vuodesta 1980 lähtien Ruotsin sotakorkeakoulussa. Vuonna 1983 von Luck tapasi historioitsija Stephen Ambrosen, joka haastatteli von Luckia tutkimuksiaan varten sekä rohkaisi tätä julkaisemaan muistelmansa. Von Luck toimi myös asiantuntija-avustajana ranskalaisessa dokumenttielokuvassa Sota ilman vihaa, joka kertoo Pohjois-Afrikan taisteluista 1941-1943.[1]

Von Luck avioitui kahdesti ja hänellä on kolme poikaa.[1]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Luck, Hans von: Panzer Commander: The Memoirs of Colonel Hans von Luck. Cassel Military Paperbacks, 1989. ISBN 0-304-36401-0.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Von Luck, Hans: Rommels Pansersjef. norjalainen käännös. Oslo: Vega, 2008. ISBN 978-82-8211-027-3. (norjaksi)