HMS Scimitar (H21)
| HMS Scimitar | |
|---|---|
 HMS Scimitar |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | John Brown and Company |
| Kölinlasku | 30. toukokuuta 1917 |
| Laskettu vesille | 27. helmikuuta 1918 |
| Palveluskäyttöön | 29. huhtikuuta 1918 |
| Loppuvaihe | myyty romutettavaksi 29. kesäkuuta 1947 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
919 t (standardi) 1 240 t (max) |
| Pituus | 84,12 m |
| Leveys | 8,15 m |
| Syväys | 2,99 m |
| Koneteho | 27 000 hv |
| Nopeus | 36 solmua |
| Miehistöä | 90 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
3 × QF 4"/L45 (102 mm) Mk V -tykkiä 1 × QF 2 naulan ilmatorjuntatykki 4 × 21" (533 mm) torpedoputkea 2 × 18" torpedoputkea |
HMS Scimitar (viirinumero H21) oli Britannian kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin S-luokan hävittäjä ensimmäisen maailmansodan lopulla ja toisessa maailmansodassa.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: S-luokka (hävittäjä, 1916)
Alus tilattiin huhtikuussa 1917 vuosien 1917–1918 laivasto-ohjelmien 11. tilauksessa John Brown and Companyltä Clydebankistä, missä köli laskettiin 30. toukokuuta. Alus laskettiin vesille 27. helmikuuta 1918 ja valmistui 29. huhtikuuta.[1]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan lopulla alus oli hetken Suuressa laivastossa. Alus liitettiin 1938 Portsmouthin paikallislaivueeseen koululaivaksi.[1]
Syyskuussa 1939 alus määrättiin suojaamaan Kanaalin saattueita. Se suojasi 12. syyskuuta Southamptonista Brestiin saattuetta DB1 HMS Vansittartin kanssa, minkä jälkeen se jatkoi saattueiden suojana. Alus muutettiin miinanraivaajaksi palaten palvelukseen joulukuussa.[1]
Alus suojasi Kanaalin saattueita, kunnes se siirrettiin 26. toukokuuta 1940 Doverin alaisuuteen Dunkerquen evakuointeihin. Alus kolaroi 31. toukokuuta HMS Icaruksen kanssa, minkä seurauksena se ajautui karille. Kesäkuussa se oli korjattavana telakalla, mistä se palasi saattuepalvelukseen. Alus kärsi Portlandin kesäkuisissa ilmapommituksissa vaurioita.[1]
Alus oli korjattavana telakalla, mistä palattuaan se valittiin sukellusveneidentorjuntatehtäviin. Aluksen palattua palvelukseen sille nousi 12. heinäkuuta Dartmouthissa pataljoonan vahvuinen No. 3 Commando, jolla oli tehtävänä hyökätä Guernseyn saarelle. Alus aloitti operaation samana päivänä yhdessä HMS Saladinin kanssa. Osasto palasi operaation peruunnuttua 14. heinäkuuta Dartmouthiin.[1]
Elokuussa alus siirrettiin Läntisen reitin alaiseen 5. saattajaryhmään suojaamaan Atlantin saattueita. Syyskuussa se suojasi ryhmän mukana saattuetta HX72, joka joutui 21. syyskuuta kuuden Saksan laivaston sukellusveneen hyökkäykseen. Alus oli vuoden lopun osana ryhmää suojaten Atlantin saattueita. Maaliskuussa 1941 alus suojasi HMS Walkerin, HMS Vanocin, HMS Volunteerin, HMS Sardonyxin sekä kuuden Flower-luokan korvetin kanssa saattuetta HX112, jonka sukellusvene U-100 havaitsi 7. maaliskuuta aloittaen hyökkäyksen.[1]
Kesäkuussa alus siirrettiin 8. saattajaryhmään, jossa olivat HMS Malcolm, HMS Watchman, Sardonyx, Flower-luokan korvetit HMS Arabis, HMS Nasturtium, HMS Violet ja Halcyon-luokan miinanraivaaja HMS Speedwell. Ryhmän mukana alus suojasi saattuetta HX133. Elokuussa se suojasi ryhmän mukana saattuetta HX143, lokakuussa saattuetta ON30 ja marraskuussa saattuetta HX160.[1]
Tammikuussa 1942 alus siirrettiin 1. saattajaryhmään, jonka mukana se sijoitettiin Londonderryyn yhdessä HMS Sabren ja HMS Alisman kanssa. Vuoden loppuun mennessä ryhmä suojasi kolmeatoista saattuetta, joista useita ilman tappioita. Tammikuussa 1943 alus siirrettiin 21. saattajaryhmään, jossa se liittyi Saladiniin, HMS Skateen ja Sabreen suojaamaan Islannin ja Britteinsaarten välillä kulkevia saattueita. Alus sijoitettiin heinäkuussa Islantiin sijoitettuun varalla olevaan osastoon täydentämään Atlantin saattueiden suojana olevia saattajaryhmiä. Alus vaurioitui heinäkuussa myrskyssä, minkä vuoksi sen oli palattava kotimaahan telakalle.[1]
Scimitarin ollessa telakalla 21. saattajaryhmä lakkautettiin ja hieman myöhemmin ryhmä perustettiin uudelleen miehitettynä uusilla Castle-luokan fregateilla. Alus palautettiin palvelukseen syyskuussa. Se suojasi 4. syyskuuta HMS Lancasterin, Sardonyxin ja HMS Meteorin kanssa apumiinalaiva HMS Agamemnonia, HMS Menestheusta ja HMS Port Quebeciä täydennettäessä pohjoista sulkua. Lokakuussa Alus poistettiin Pohjois-Atlantin saattajatehtävistä ja se siirrettiin Plymouthiin Kanaalin saattueiden suojaksi.[1]
Scimitar ja HMS Warwick metsästivät 20. helmikuuta 1944 ilmoitettua sukellusvenettä lounaisen reitin alueella. Etsinnän aikana Warwickiin osui sukellusveneen laukaisema T5-akustinentorpedo, joka upotti aluksen. Scimitar pelasti alukselta 93 eloonjäänyttä. Alus suojasi 26. huhtikuuta Yhdysvaltain laivaston maihinnousualuksia harjoiteltaessa Normandian maihinnousua, jolloin se törmäsi maihinnousualukseen. Alus vapautettiin harjoituksesta ja se määrättiin palaamaan Plymouthiin korjattavaksi.[1]
Lokakuussa alus poistettiin operatiivisista tehtävistä ja siirrettiin koulutustehtäviin Plymouthiin. Euroopan sotatoimien päätyttyä alus poistettiin palveluksesta ja sijoitettiin reserviin. Se sijoitettiin poistolistalle 1947 ja myytiin BISCOlle. Alus hinattiin T. W. Wardille Briton Ferryyn, jonne se saapui 30. kesäkuuta.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
- Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893-1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)