HMS Vanoc

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Vanoc
HMS Vanoc
HMS Vanoc
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja John Brown and Company, Clydebank
Kölinlasku 20. syyskuuta 1916
Laskettu vesille 14. kesäkuuta 1917
Palveluskäyttöön 15. elokuuta 1917
Palveluskäytöstä myyty romutettavaksi 26. heinäkuuta 1945
Tekniset tiedot
Uppouma 1 272 t
Pituus 91,4 m
Leveys 8,2 m
Syväys 2,7 m
Koneteho 27 000 hv
Nopeus 34 solmua
Miehistöä 110
Aseistus 4 4"/L45 (102 mm) QF Mk V P Mk I -asennuksena
2 kaksi naulaista QF Mk II -ilmatorjuntatykkiä
4 21" (533 mm) torpedoputkea

HMS Vanoc (viirinumero H33) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Amiraliteetin V-luokan hävittäjä, joka palveli ensimmäisen maailmansodan lopulla sekä toisessa maailmansodassa. Aluksen nimi on yksi kuningas Arthurin pyöreän pöydän ritareista.

Alus tilattiin 30. kesäkuuta 1916 John Brownilta Clydebankistä osana vuosien 1916–1917 laivasto-ohjelman yhdeksättä tilausta. Aluksen köli laskettiin 20. syyskuuta ja se laskettiin vesille 14. kesäkuuta 1917.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Vanoc vaurioitui ennen ensimmäisen maailmansodan päättymistä ja se siirrettiin korjausten valmistuttua Devonportin reserviin.[1]

HMS Vanoc palasi elokuussa 1939 palvelukseen osallistuakseen reservin katselmukseen Weymouthissa, minkä jälkeen se siirrettiin sodan ajan sijoituspaikkaansa Plymouthiin 11. Hävittäjälaivueeseen osaksi läntiselle reitille (engl. Western Approaches Command) asetettuja saattajia. Alus osallistui sodan ensi kuukaudet kanaalin saattueiden suojaamiseen.[1]

HMS Vanoc liittyi 28. joulukuuta saattueeseen OG12 yhdessä HMS Whirlwindin, HMS Whitehallin ja HMS Wivernin kanssa. Suojaus erkani seuraavana päivänä saattueesta palaten Plymouthiin. Alus liittyi 7. tammikuuta 1940 Liverpoolissa yhdessä HMS Venetian, HMS Viscountin ja HMS Volunteerin kanssa saattueen HG13 suojaksi. Se erkani 10. tammikuuta saattueesta palaten Plymouthiin.[1]

Torpedoputkien latausta aluksella.

HMS Vanoc suojasi 27. helmikuuta ensimmäistä Atlantin saattueetta OG20F yhdessä HMS Scarboroughin, HMS Wellingtonin ja HMS Whirlwindin kanssa. Alus erkani seuraavana päivänä saattueesta suojaten paluumatkalla saattuetta HG20F Liverpooliin. Saavuttuaan 3. maaliskuuta Liverpooliin alus erkani saattueesta ja se aloitti matkan takaisin Plymouthiin.[1]

HMS Vanoc liittyi 15. maaliskuuta saattueeseen HG22F Liverpoolissa. Se erkani saattueesta 18. maaliskuuta saattueeen saavuttua Liverpooliin, minkä jälkeen alus siirtyi Plymouthiin.[1]

HMS Vanoc liitettiin huhtikuussa laivueen mukana Kotilaivastoon Norjan tapahtumien vuoksi. Siirron vuoksi laivue siirtyi Plymouthista Scapa Flowhun. Alus suojasi 9. huhtikuuta Narvikiin matkaavaa saattuetta (operaatio Rupert/R4).[1]

HMS Vanoc osallistui 29. huhtikuuta yhdessä HMS Echon, HMS Firedraken, HMS Havelockin ja HMS Arrowin kanssa Mon ja Bodön evakuointeihin. Viimeiset Norjasta evakuoitavat joukot kuormattiin Harstadista. Alus yhdessä Chrorbyn kanssa purjehti 17. huhtikuuta juuri ennen auringon nousua Namsokseen.[1]

HMS Vanoc irrotettiin kesäkuussa Norjan evakuointioperaatiosta, minkä jälkeen se palasi saattuetehtäviin Plymouthiin. Alus evakuoi 16. kesäkuuta yhdessä HMS Berkeleyn, HMS Beaglen ja HMS Havelockin kanssa joukkoja ja siviileitä St. Nazairesta (Operaatio Ariel). Alus suojasi 18. kesäkuuta St. Nazairea evakuoivia aluksia RMS Georgicia, SS Duchess of Yorkia, SS Batoryä, SS Sobieskia ja kuutta pienempää alusta, joilla oli kaikkiaan noin 24 000 sotilasta. Operaation päätyttyä HMS Vanoc palasi heinäkuussa saattuetehtäviin sijoitettuna Liverpooliin. [1]

HMS Vanoc pelasti 4. elokuuta merestä 71 saattueessa HX60 matkanneiden brittiläisten kauppalaivojen SS Gogovalen ja SS King Alfredin (5272 grt) miehistönjäsentä. Alukset oli torpedoimalla upottanut noin 300 merimailia Bloody Forelandista länsiluoteeseen (56°59′N, 017°38′W) Saksan laivaston sukellusvene U-52 (Otto Salman).[2][3]

HMS Vanoc suojasi 29. marraskuuta yhdessä HMS Witchin ja HMS Volunteerin kanssa Ranskan rannikolle miinoitusta rakentavaa HMS Icarusta (operaatio JH). Operaation jälkeen suojana olleet alukset jatkoivat saattueiden suojaamista.[1]

HMS Vanoc liitettiin maaliskuussa 1941 5. Saattajaryhmään, jonka mukana se otti osaa saattueen HX112 suojaamiseen. Tehtävän aikana alus upotti 17. maaliskuuta Islannista kaakkoon (61°N, 12°W) syvyyspommein ja lopulta törmäämällä sukellusvene U-100:n sekä yhdessä HMS Walkerin kanssa sukellusveneässä Otto Kretschmerin U-99.[2]

HMS Vanoc pelasti 27. heinäkuuta merestä kuusi brittiläisen kauppalaivan Hawkingen eloonjäänyttä, minkä sukellusvene U-203 oli torpedoimalla upottanut 800 merimailia Fastnetistä lounaaseen (44°55′N, 017°44′W). Alus pelasti 28. elokuuta yhdessä HMS Walkerin kanssa merestä 58 saattueessa SC42 matkanneen brittiläisen kauppalaivan Otaion miehistönjäsentä, minkä sukellusvene U-558 (Günther Krech) oli upottanut torpedoimalla 330 merimailia Fastnet Rockista länteen (52°16′N, 017°50′W).[2][4]

HMS Vanoc siirrettiin maaliskuussa 1942 Saattajaryhmä B5:een, jonka muina aluksina olivat hävittäjät HMS Havelock, HMS Caldwell, HMS Walker, HMS Swale ja korvetit HMS Pimpernel, HMS Godetia, HMS Saxifrage, HMS Buttercup sekä HMS Lavender. Saattajaryhmä siirrettiin perustamisen yhteydessä Karibian merireittien suojaksi, mistä se palasi vuoden kuluttua Keskisenatlantin saattajaosastoon suojatessaan saattuetta SC-122.

HMS Vanoc upotti 16. maaliskuuta 1944 Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheittimellä yhdessä HMS Affleckin ja kolmen Yhdysvaltain laivaston Catalina lentoveneen (VP-63) kanssa sukellusveneen U-392 (35°55′N, 005°41′W), jonka koko 52 hengen miehistö sai surmansa.[2]

HMS Vanoc törmäsi 21. tammikuuta 1945 miinanraivaustroolari HMS Computatoriin Normandian edustalla, jolloin troolari upposi ja se itse vaurioitui pahoin. Alus myytiin romutettavaksi 26. heinäkuuta.[2]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • James Godfrey Wood Deneys 9. helmikuuta 1939 – 15. joulukuuta 1941
  • Charles Fraser Harrington Churchill 15. joulukuuta 1941 –
  • Peter Ronald Ward syyskuu 1943 – tammikuu 1945

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Colledge, JJ & Warlow, Ben: Ships of the Royal Navy – The Complete Record of all Fighting Ships of the Royal Navy from the 15th Century to the Present, s. 427. Newbury, UK: Casemate, 2010. ISBN 978-1-935149-07-1. (englanniksi)
  • Whitley M J: Destroyers of World War Two – an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5.
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906–1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5. (englanniksi)
  • Cocker, Maurice: Destroyers of the Royal Navy, 1893–1981. Englanti: Ian Allan, 1982. ISBN 0-7110-1075-7. (englanniksi)
  • Slader John: The Red Duster at War – A History of the Merchant Navy During the Second World War. Bristol: William Kimber, 1988. ISBN 0-7183-0679-1. (englanniksi)
  • Brown, David (ed.): Naval Operations of the Campaign in Norway April–June 1940. Lontoo: Frank Cass, 2005. ISBN 0-7146-5119-2. (englanniksi)
  • Fairweather, Cliff: Hard Lying – The Story of the "V&W" Class Destroyers and the Men Who Sailed in Them. Chelmsford, UK: Avalon Associates, 2005. ISBN 0-9529440-4-9. (englanniksi)
  • Preston, Anthony: V and W class Destroyers 1917–1945. Lontoo, Englanti: MacDonald & Co (Publishers) Ltd, 1971. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Naval-history.net – HMS Vanoc
  2. a b c d e Uboat.net – HMS Vanoc
  3. Slader, John s. 60
  4. Slader, John s. 157–158