HMS Aylmer

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
HMS Aylmer
HMS Aylmer
HMS Aylmer
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Bethlehem-Hingham Shipyard Inc., Hingham, Massachusetts, Yhdysvallat
Kölinlasku 12. huhtikuuta 1943
Laskettu vesille 10. heinäkuuta 1943
Palveluskäyttöön 30. syyskuuta 1943
Palveluskäytöstä palautettu 5. marraskuuta 1945 Yhdysvalloille
Tekniset tiedot
Uppouma 1800 t (max)
Pituus 93 m
Leveys 11,1 m
Syväys 3,4 m
Nopeus 24 solmua (44 km/h)
Miehistöä 170-180

HMS Aylmer (viirinumero K463) oli Britannian Kuninkaallisen laivaston Captain-luokan fregatti, joka palveli toisessa maailmansodassa. Alus oli Lend-Lease-sopimuksen nojalla Yhdysvalloista saatu Buckley-luokan saattuehävittäjä USS Harmon, joka luokiteltiin Kuninkaallisessa laivastossa fregatiksi. Se nimettiin yhdeksänvuotisen sodan Barfleurin taistelussa 1692 84-tykin toisen luokan linjalaivaa HMS Royal Katherinea komentaneen Matthew Aylmerin mukaan.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin 10. tammikuuta 1942 Bethlehem-Hingham Shipyard Inc.:ltä Hinghamista Massachusettsistä Yhdysvalloista. Sen köli laskettiin 12. huhtikuuta 1943 ja alus laskettiin vesille samana vuonna 10. heinäkuuta nimellä USS Harmon (runkonumero DE72). Alus valmistui vuoden lopulla 30. syyskuuta.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HMS Aylmer oli 5. saattajaryhmän johtoaluksena ja palveli Pohjois-Atlantilla, Normandian maihinnousussa sekä Englannin kanaalissa. Alus upotti Pohjois-Atlantilla 6. toukokuuta HMS Blighin ja HMS Bickertonin sekä kahden 825 laivueen Fairey Swordfish torpedopommittajan kanssa sukellusvene U-765:n (52°30′N, 28°28′W)[1].

Operaatio Goodwoodissa 22. elokuuta 1944 saattuetukialukset HMS Trumpeter ja HMS Nabob lähtivät Barentsinmerelle hyökätäkseen Norjan vuonoissa piileksivää Saksan laivaston taistelulaivaa Tirpitziä vastaan. Aluksia suojasivat 5. saattajaryhmän alukset, joiden mukana oli myös HMS Aylmer. Operaation aikana sukellusvene U-354 onnistui torpedoimaan sekä HMS Nabobin että saattajaryhmän johtoaluksena toimineen HMS Bickertonin. HMS Nabob kykeni palaamaan satamaan, mutta HMS Vigilant upotti pahoin vaurioituneen HMS Bickertonin. Tässä yhteydessä saattajaryhmän komentaja Donald McIntyre siirtyi HMS Aylmerille.

26. tammikuuta 1945 alus upotti HMS Bentinckin, HMS Calderin ja HMS Mannersin kanssa sukellusvene U-1051:n Irlanninmerellä Mansaaren eteläpuolella (53°39′N, 05°23′W). Sukellusvene pakotettiin syvyyspommein pintaan, minkä jälkeen syntyi tulitaistelu. Sukellusvene upposi lopulta HMS Aylmerin törmättyä siihen.[2]

Alus palautettiin Yhdysvalloille 5. marraskuuta 1945 ja se poistettiin alusluettelosta 19. joulukuuta. Alus myytiin romutettavaksi.[1]

Aluksen päälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A.D.P. Campbell (B.W. Taylor 5. saattajaryhmän komentaja) 30. elokuuta 1944
  • W. L. Smith helmikuusta 1945

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]