Grimmin laki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Grimmin laki on säännönmukaisuus, jonka mukaisesti germaanisten kielten sanoissa tietyt konsonantit systemaattisesti poikkeavat samojen sanojen etymologisista vastineista muissa indoeurooppalaisissa kielissä. Laki on nimetty Jacob Grimmin mukaan, joka vuonna 1822 julkaisi asiaa koskevan tutkimuksen, mutta jo aikaisemmin olivat muun muassa Friedrich von Schlegel ja Rasmus Rask kiinnittäneet asiaan huomiota.

Laki koskee indoeurooppalaisesta kantakielestä periytyneitä sanoja, ei esimerkiksi latinasta tai ranskasta myöhemmin germaanisiin kieliin lainautuneita. Äänteenmuutokset, jotka ovat saaneet aikaan nämä erot, ovat tapahtuneet todennäköisimmin viimeisellä vuosituhannella ennen ajanlaskun alkua, varmasti kuitenkin ennen kuin varhaisimmatkaan tunnetut millään germaanisella kielillä laaditut tekstit kirjoitettiin.

Tapahtuneet äänteenmuutokset olivat seuraavat:

  1. Kantaindoeurooppalaiset soinnittomat klusiilit (p, k, t) muuttuivat soinnittomiksi frikatiiveiksi (f, x, þ)
  2. Kantaindoeurooppalaiset soinnilliset klusiilit (b, g, d) muuttuivat vastaaviksi soinnittomiksi klusiileiksi (p, k, t)
  3. Kantaindoeurooppalaiset soinnilliset aspiroidut klusiilit (bh, gh, dh) muuttuivat todennäköisimmin ensin soinnillisiksi frikatiiveiksi, mutta myöhemmin ne ovat useimmissa germaanisissa kielissä muuttuneet soinnillisiksi klusiileiksi (b, g, d)

Grimmin lain mukaiset äänteenmuutokset olivat ensimmäiset kielitieteessä systemaattisesti tutkitut, ja niiden selvittäminen vaikutti laajasti historiallisen ja vertailevan kielitieteen kehitykseen yleisemminkin.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhemmin on eri kielissä tapahtunut muitakin äänteenmuutoksia, mikä luonnollisesti on vaikeuttanut asian tutkimista. Lisäksi eri kielissä sanojen merkityksetkin ovat saattaneet muuttua. Sen vuoksi Grimm valitsi käyttämänsä esimerkit vanhimmista tunnetuista kielistä kuten toisaalta germaanisesta gootin kielestä, toisaalta indoeurooppalaisen kielikunnan muihin haaroihin kuuluvista latinasta ja klassisesta kreikasta.

Seuraavassa taulukossa on muutamia esimerkkejä muidenkin germaanisten ja muiden indoeurooppalaisten kielten sanoista, joissa Grimmin lain vaikutukset ovat selvästi havaittavissa.

Muutos Germaanisten kielten sanoja Vastineet muissa indoeurooppalaisissa kielissä Merkitys (suomennos)
*p→f Englanti: foot, hollanti: voet, saksa: Fuß, gootti: fōtus, islanti ja fääri: fótur, tanska: fod, norja ja ruotsi: fot Klassinen Kreikka: πούς (pūs), latina: pēs, pedis, sanskrit: pāda, venäjä: под (pod), liettua: pėda Jalka
*t→þ Englanti: third, muinaisyläsaksa: thritto, gootti; þridja, islanti: þriðji Klassinen kreikka: τρίτος (tritos), latina: tertius, gaeli:, iiri: trí, sanskrit: treta, venäjä: третий (tretij), liettua: trečias Kolmas
*k→x (sanan alussa muuttui myöhemmin h:ksi) Englanti: hound, hollanti: hond, saksa: Hund, gootti: hunds, islanti, fääri: hundur, tanska, norja, ruotsi: hund Klassinen kreikka: κύων (kýōn), latina: canis, gaeli, iiri: , Welsh ci Koira
*→hw Englanti: what, hollanti: wat, saksa: was, gootti: hwa, tanska hvad, islanti: hvað, fääri hvat, norja: hva, ruotsi: vad (aikaisemmin hvad) Latina: quod, gaeli; ciod, iiri: cad, sanskrit: ka-, kiṃ, venäjä: ко- (ko-), liettua: ką' Mikä
*b→p Englanti: warp; ruotsi: värpa; hollanti: werpen; islanti, fääri: varpa, gootti wairpan latina: verber
*d→t Englanti: ten, hollanti: tien, gootti: taíhun, islanti: tíu, fääri: tíggju, tanska, norja: ti, ruotsi: tio Latina: decem, kreikka: δέκα (déka), gaeli, iiri: deich, sanskrit: daśan, venäjä: десять (desyat'), liettua: dešimt, wales: deg Kymmenen
*g→k Englati: cold, hollanti: koud, saksa: kalt, islanti, fääri: kaldur, tanska: kold, norja: kald, ruotsi: kall, Latin: gelū Kylmä
*→kw Englanti: quick, friisi: quick, queck, hollanti: kwiek, muinaisskandinaavi: kvikr, islanti, fääri: kvikur, ruotsi: kvick, norja kvikk Kreikka: βίος (bios), latina: vivus, gaeli: beò, iiri: beo, venäjä: живой (zhivoj), liettua: gyvas Germaanisissa kielissä; nopea, vikkelä, kreikassa ja latinassa: elävä, elämä
*→b Englanti: brother, hollanti: broeder, saksa: Bruder, gootti: broþar, islanti, fääri: bróðir, tanska, ruotsi: broder,, bror, norja: bror Latina: frāter, klassinen kreikka: φρατήρ (phrātēr), sanskrit: (bhrātā), venäjä: брат (brat), liettua: brolis, muinaiskirkkoslaavi: братръ (bratru) Veli
*→d Englanti: door, friisi: doar, hollanti: deur, gootti: daúr, islanti, fääri: dyr, tanska, norja: dør, ruotsi: dörr Klassinen kreikka: θύρα (thýra), iiri: doras, sanskrit: dwār, venäjä: дверь (dver'), liettua: durys Ovi
*→g Englanti: goose, friisi: goes, hollanti: gans, saksa: Gans, islanti: gæs, fääri: gás, tanska, norja, ruotsi: gås Latina: anser (alkujaan *hanser), klassinen kreikka: χήν (khēn), sanskrit: hansa, liettua žąsis (alkujaan žansis) Hanhi
*gʷʰ→gw→w Englanti: wife, germaaninen kantakieli: wiban (alkujaan: gwiban), muinaisfriisi: wif, hollanti: wijf, muinaisyläsaksa: wib, saksa: Weib, muinaisskandinaavi: vif, islanti: víf, fääri: vív, tanska, ruotsi, norja: viv Tokaari A: kip, B: kwípe Vaimo, nainen
  • Huomautus: Kielitieteilijät eivät ole yksimielisiä englannin wife -sanan ja sen vastineiden alkuperästä. Calver Watkins on olettanut, että sen vastine indoeurooppalaisessa kantakielessä olisi ollut *gʷʰíbʰ-. [1]

Nämä vastaavuudet ovat huomattavan säännöllisiä. Jokaisessa vaiheessa tapahtuneet äänteenmuutokset ovat koskeneet yhtä laikka labiaaleja (p, b, bʰ, f), vastaavia dentaaleja (t, d, dʰ, þ), velaareja (k, g, gʰ, h) ja pyöristyneitä velaareja (kʷ, gʷ, gʷʰ, hw). Tässä þ tarkoittaa englannissa th:lla kirjoitettua soinnitonta äännettä, joka esiintyy esimerkiksi sanassa thing. Useimmissa muissa germaanisissa nykykielissä tätä äännettä ei enää esiinny, vaan se on saattanut muuttua takaisin t:ksi. Samoin islannin kielessä on tapahtunut Grimmin laille käänteinen äänteenmuutos, jonka vuoksi hv äännetään nykyisin [kʰv] tai [kʰf].

Poikkeuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun kantaindoeurooppalaisen soinnittoman klusiilin (k, p, t) edellä oli s, muutosta ei tapahtunut kuten seuraavat esimerkit osoittavat:

Äänneyhdistelmä Germaanisten kielten sanoja Vastineet muissa indoeurooppalaisissa kielissä Merkitys (suomennos)
*sp Englanti: spew, gootti: speiwan, hollanti: spuien, saksa: speien, tanska, norja, ruotsi: spy, islanti: spýja, fääri: spýggja Latina: spuere Vakoilla
*st Englanti: stand, hollanti: staan, saksa: stehen, islanti, fääri: standa, tanska, norja, ruotsi: stå Latina: stāre, iiri: stad, sanskrit: sta, venäjä: стать (stat'), liettua: stoti Seistä
*sk Englanti: short, muinaisskandinaavi ja islanti: skorta, muinaisyläsaksa: scurz Latina: curtus, liettua: skurdus Lyhyt

Myöskään toisen klusiilin kuten p:n ja k: jäljessä kantaindoeurooppalainen t ei muuttunut frikatiiviksi. Toisin sanoen tapauksissa, joissa aikaisemmin oli kaksi peräkkäistä erilaista klusiilia, joista jälkimmäinen oli t, näistä vain ensimmäinen muuttui frikatiiviksi, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:

Äänneyhdistelmä Germaanisten kielten sanoja Vastineet muissa indoeurooppalaisissa kielissä Merkitys (suomennos)
*pt→ft Gootti: hliftus Klassinen kreikka: κλέπτης (kleptēs) Varas
*kt→ht Englanti: eight, hollanti, friisi, saksa: acht, gootti: ahtáu islanti: átta, ruotsi: åtta Klassinen kreikka: οκτώ (oktō), latina: octō Kahdeksan
*kʷt→h(w)t Englanti: night, muinaisyläsaksa: naht, muinaisfriisi, hollanti: nacht, saksa: Nacht, gootti: Gothic: nahts, islanti: nótt, ruotsi: natt Kreikka: nuks, nukt-, latina: nox, noct-, sanskrit: naktam, liettua: naktis

Nämä poikkeukset Grimmin laista hämmensivät kielitieteilijöitä useiden vuosikymmenien ajan, kunnes tanskalainen kielitieteilijä Karl Werner havaitsi nekin aivan säännönmukaisiksi.

Muita äänteenmuutoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Germaanisten kielten lisäksi muissakin indoeurooppalaisissa kielissä on tapahtunut useita säännöllisiä äänteenmuutoksia, joilla on ollut suuri merkitys kielten sukulaisuussuhteiden tutkimisessa. Niinpä germaanisten kielten sananalkuista b:tä vasta yleensä latinassa f, kreikassa ph, slaavilaisissa, balttilaisissa ja kelttiläisissä kielissä b sekä sanskritissa bh, joka on ilmeisesti ollut myös indoeurooppalaisessa kantakielessä mutta myöhemmin muuttunut useimmissa kielissä joksikin muuksi. Toisaalta germaanisten kieltensananalkuista f:ää vastaa latinassa, kreikassa, sanskritissa, slaavilaisissa ja balttilaisissa kielissä sekä ilmeisesti myös indoeurooppalaisessa kantakielessä p, kun taas kelttiläisistä kielistä tämä sananalkuinen konsonantti on kadonnut kokonaan.

Yläsaksalaisella kielialueella on myöhemmin tapahtunut toinenkin samantapainen, muttei yhä laajavaikutteinen sarja äänteenmuutoksia, joiden vuoksi muiden germaanisten kielten t:tä ja p:tä vastaa saksassa usein z tai pf. Tätä sanotaan joskus toiseksi germaaniseksi äänteensiirtymäksi erotukseksi ensimmäisestä germaanisesta äänteensiirtymästä eli Grimmin laista.

Myös unkarissa on tapahtunut samantapaisia muutoksia, joiden vuoksi suomen p:tä ja k:ta vastaavat unkarissa usein f ja h.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.bartleby.com/61/roots/IE175.html