God of War

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
God of War
Gowbox.jpg
Kehittäjä SCE Studios Santa Monica
Julkaisija SCEA
Julkaisupäivä Flag of the United States.svg 22. maaliskuuta 2005
Flag of Europe.svg 8. heinäkuuta 2005
Flag of Japan.svg 17. marraskuuta 2005
Lajityyppi Toimintaseikkailu
Pelimuoto Yksinpeli
Ikäluokitus ESRB: M
PEGI: 18+
Alusta PlayStation 2 PlayStation 3
Jakelualusta DVD
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

God of War on PlayStation 2:lle vuonna 2005 julkaistu seikkailupeli. Peli käsittelee spartalaissoturi Kratoksen edesottamuksia antiikin Kreikan jumalten kanssa. Kyseessä on toimintaseikkailu, jossa ei verta säästellä. Peli onkin väkivaltapainotteisuutensa vuoksi kielletty alle 18-vuotiailta. Peli sai jatko-osan God of War II vuonna 2007 ja God of War III julkaistiin PlayStation 3:lle vuoden 2010 maaliskuussa.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

God of War alkaa animaatiolla, jossa Kratos kertoo, että Olympoksen jumalat ovat hylänneet hänet, eikä enää ole toivoa. Tämän sanottuaan hän hyppää Kreikan korkeimman jyrkänteen reunalta karikkoon. Peli itse alkaa ajallisesti kolme viikkoa ennen tätä.

Pelin ensimmäiset askeleet otetaan Aigeianmerellä, jossa Kratos seikkailee haaksirikkoutuneella laivueella. Hän pääsee heti tositoimiin, sillä Poseidon antaa Kratokselle täällä tehtävän: hänen on tappettava merimiehiä ahdisteleva peto, Hydra. Kun Kratos on tämän tehnyt, antaa Athene tälle uuden, huomattavasti vaikeamman tehtävän. Athenen veli Ares, sodan jumala, on noussut sisartaan vastaan ja hyökännyt joukkoineen Ateenaan, tämän suojelemaan kaupunkiin. Ylijumala Zeus on kuitenkin kieltänyt Olympoksen jumalia sotimasta keskenään, joten Athene ei voi tehdä asialle mitään itse. Tämän vuoksi hän tarvitseekin Kratoksen, tavallisen kuolevaisen, apua. Kratoksen tehtävä on siis yksinkertaisesti tappaa Ares. Tähän hän kuitenkin tarvitsee jumalien apua. Athene neuvoo Kratosta etsimään käsiinsä Pandoran lippaan. Siihen kätketyt voimat auttavat Kratosta kukistamaan sodan jumalan.

Kratos ottaa tehtävän hoitaakseen kahdesta syystä. Ensinnäkin, hänen menneisyytensä on piinannut häntä painajaisiin asti kymmenen vuoden ajan. Athene lupasi, että jumalat antavat Kratoksen menneisyyden anteeksi, jos tämä suorittaa tehtävänsä. Toiseksi, Kratoksella on omastakin takaa kaunaa Aresta, entistä herraansa kohtaan.

Kratoksen historia on synkkä ja verinen. Hän oli Spartan armeijan nuorin ja taitavin komentaja ikinä, ja hänen armeijaansa pidettiin pysäyttämättömänä. Toisin oli kuitenkin käydä, kun barbaarit hyökkäsivät Spartaan. Barbaarit olivat niskan päällä, ja kun Kratos itse makasi maassa katsoen kauhulla barbaaripäällikön sotavasaraa, joka kohta murskaisi hänet, hän teki päätöksensä, jota tulisi katumaan ikuisesti. Tällä epätoivon hetkellä Kratos rukoili sodan jumalaa Aresta, ja pyysi tätä pelastamaan itsensä ja miehensä. Näin tehdessään Kratos myi sielunsa Areelle, ja lupasi tälle uskollisuutensa. Vastineeksi tästä Ares repi kappaleiksi koko barbaarilauman sekunneissa. Merkiksi uudesta mestaristaan Kratos sai käyttöönsä ainutlaatuiset aseet, kaaoksen terät (Blades of Chaos). Nämä syvällä manalassa taotut miekat poltettiin kiinni Kratoksen käsivarsiin metallisilla kettingeillä. Tämän liiton myötä Kratoksen tuhomahti kasvoi kasvamistaan.

Koitti kuitenkin päivä, jolloin Kratos ymmärsi tekemänsä virheen. Ares neuvoi häntä tuhoamaan erään kylän, jonka temppeli oli pyhitetty Athenelle. Kratos teki työtä käskettyä: Hän käski miestensä polttaa kylän maan tasalle ja tappaa kaikki sen asukkaat, naisia ja lapsia säästämättä. Kratos itse suuntasi suoraan temppeliin, potkaisi oven auki ja hyökkäsi sisään, tappaen kaikki temppelissä olevat. Tehtyään tämän Kratos ymmärsi tekojensa seuraukset huomattuaan kaksi viimeistä uhriaan: oman vaimonsa ja lapsensa. Tämä oli osa Areen suunnitelmaa muokata Kratoksesta täydellinen taistelija; julma temppu, jolla viimeisetkin inhimillisyyden rippeet oli tarkoitus riistää häneltä. Kratos kuitenkin tajusi tällöin, että hän ei enää voisi olla Areen palveluksessa. Sen sijaan, hän vannoi ikuista kostoa entiselle mestarilleen. Kratos polttohautasi perheensä, ja kylän oraakkeli kirosi hänet niin, että hänen vaimonsa ja lapsensa tuhkat kinnittyivät Kratoksen ihoon merkkinä hänen kauheista teoistaan tehden hänestä kauttaaltaan valkoisen, lukuun ottamatta hänen verenpunaisia tatuointejaan. Legenda Spartan aaveesta oli syntynyt.

Kratos rantautuu Ateenaan huomatakseen pian, että Ares on jo hyvää vauhtia raunioittamassa kaupunkia. Kratos ei voi tälle kuitenkaan vielä mitään, vaan etsii käsiinsä Ateenan orakkelin. Tämä kertoo, että Pandoran lipas on piilotettu syvälle Pandoran temppeliin, sillä jumalat katsoivat sen sisältämän voiman olevan liian suuri yhdenkään jumalan, saati kuolevaisen hallittavaksi. Temppeli taas on kytketty titaani Kronoksen selkään Zeuksen asettamana rangaistuksena. Kronos taas konttaa erämaassa Kadotettujen sielujen autiomaan (The Desert of Lost Souls) tuolla puolen.

Matka Pandoran lippaalle on pitkä ja vaarallinen, mutta Kratos kuitenkin selviää siitä ja tuo lippaan ulkoilmaan. Silloin Ares kuitenkin lisää seikkailuun jälleen yhden käänteen. Hän poimii maasta katkenneen kivipylvään ja heittää sen aina Ateenasta asti valtaisalla voimalla kilometrien päähän keskelle Kratoksen rintaa nauliten tämän Pandoran temppelin seinään. Kratoksen tehdessä kuolemaa Areen kätyrit noutavat lippaan viedäkseesn sen isännälleen, sodan jumalalle.

Kuollut Kratos putoaa manalaan, ikuiseen lepopaikkaansa. Hän ei kuitenkaan aio antaa periksi. Hän taistelee tiensä läpi alamaailman ja kiipeää takaisin maan pinnalle elävien kirjoihin. Tämän tehtyään Kratos kaappaa Pandoran lippaan takaisin itselleen ja avaa sen. Suunnaton voima virtaa häneen, hän kasvaa Areen kokoiseksi ja kykenee taistelemaan tätä vastaan. Eeppisen yhteenoton jälkeen Kratos iskee miekkansa entisen mestarinsa rintaan. Näin hän on tehnyt sen, mihin yhdenkään kuolevaisen ei luultu pystyvän: Kratos on tappanut sodan jumalan, Aresta ei enää ole.

Kratos ottaa vastaan jumalten kiitokset, mutta piinaavat näyt hänen menneisyydestään eivät silti ole kadonneet. Tähän Athene vastaa, että jumalat lupasivat vain antaa Kratokselle tämän menneisyyden anteeksi, mutta niin karmaisevia näkyjä ei kukaan voi ikinä unohtaa. Silloin Kratos tajuaa, ettei enää ole mitään toivoa mielenrauhasta. Nyt toistuu sama animaatio kuin pelin alussa. Kratoksen pudotessa veteen animaatio kuitenkin jatkuu vielä. Jokin näkymätön voima kiskaisee hänet takaisin ylös, takaisin vuoren laelle, jossa Athene häntä odottaa. Athene selittää, että jumalat eivät mitenkään voi antaa näin kunniakkaita tekoja tehneen miehen riistää omaa henkeään. Jumalilla on vielä käyttöä hänelle. Koska Ares on kuollut, tarvitaan Olympokselle uusi sodan jumala. Kratos saa tämän kunnian, ja hänet siirretään Olympokselle, jossa hän istuutuu uudelle valtaistuimelleen. Tästä eteenpäin aina, kun ihmiset taistelisivat hyvän tai pahan puolesta, heitä tarkkailisi ja yllyttäisi eteenpäin Kratos, kuolevainen, josta oli tullut uusi sodan jumala.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Kratoksen asearsenaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin alusta asti Kratoksen pääaseena ovat kaksi hänen ranteisiinsa ketjuilla kiinnitettyä miekkaa. Lisäksi jumalat auttavat Kratosta suomalla tälle erilaisia erityisvoimia pelin edetessä:

  • Poseidon's Rage (Poseidonin raivo)
    • Aiheuttaa Kratoksen ympärille salamoivan kehän, jossa vastustajat saavat iskuja.
  • Zeus' Fury (Zeuksen viha)
    • Kratos lataa käsissään salamaa, joka heitetään vastustajien päälle.
  • Medusa's Gaze (Medusan katse)
    • Kratos suuntaa Medusan pään vastustajia kohti kivettäen nämä. Kivettyneet vastustajat voidaan sen jälkeen tuhota suhteellisen helposti.
  • Army of Hades (Haadeksen armeija)
    • Kutsuu Kratoksen rinnalle taistelemaan sieluja, jotka lentävät vastustajien läpi vahingoittaen näitä.
  • Lisäksi Kratos saa vaihtoehtoisen aseen Blade of Artemis (Artemiin miekka).

Kaikkia erikoiskykyjä ja aseita kehitetään kukistetuista vastustajista saaduilla punaisilla palloilla.

Hirviöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Epäkuolleet legioonalaiset: Pelin perusvastustajia, jotka yksittäin eivät muodosta suurta uhkaa. Suurina joukkoina ovat kuitenkin varteenotettava vastus. Legioonalaisia on eri tyyppejä.
    • Jousiampujat ovat fyysisesti kaikkein heikoimpia, mutta häiritsevät taistelua muiden kanssa tehokkaasti taustalta.
    • Rivisotilaat ovat pelin yleisimpiä vihollisia, ja ne käyttävät miekkoja aseinaan. Näitä sotilaita on eri tasoisia/tyyppisiä.
      • Heikot sotilaat, joilla ei ole suojakilpiä.
      • Suojukselliset sotilaat, joilla on raju hyökkäys.
      • Vahvasti suojatut soturit, jotka lisäksi käyttävät suojakilpeä.
Kreikkalainen mytologia ei varsinaisesti sisällä epäkuolleita. Legioonalaiset olivat itse asiassa roomalaisia sotilaita, kreikkalaisten vastaavat olivat hopliitteja
  • Harpyijat ovat pelin ainoat lentävät vastukset. Yksinään ne ovat heikkoja.
  • Minotaurokset ovat raskaita vastustajia. Niiden hyökkäykset ovat hieman hitaampia kuin legioonalaisten, mutta paljon voimakkaampia. Minotauroksiakin ilmenee erityyppisiä:
    • Perusminotauros, joka käyttää aseenaan isoa kirvestä.
    • Taisteluminotauros, jolla on pääaseenaan iso nuija. Tämän lisäksi käyttää isoa kirvestä (pelissä myös vahvempia ja kestävämpiä taisteluminotauruksia, jotka eivät käytä kirvestä). Erikoiskykynä taisteluminotauouksella on kyky lyödä nuijalla maahan, mikä aiheuttaa paineaallon, jolta ei voi suojautua.
  • Kykloopit ovat suuria taistelukoneita, jotka häviävät nopeudessaan muille, mutta iskujen voimakkuudessa lyövät muut. Kyklooppeja on erilaisia:
    • Peruskyklooppi, jolla on aseenaan iso nuija.
    • Panssaroitu kyklooppi, jolla on aseenaan iso piikkinuija. Erikoista tässä kykloopissa on se, että se pystyy heittämään nuijan ja vetäämään sen takaisin.
    • Taistelukyklooppi, jonka tunnistaa sen päässä olevista sarvista. Aseena nuija.
  • "Wraith" on kuolleen sotilaan sielu, jonka käsien tilalla on kaksi terää. Wraithit pystyvät kaivautumaan maahan, jolloin ne ovat haavoittumattomia, mutta pystyvät itse hyökkäämään.
  • Gorgonit ovat naisia, joiden hiukset ovat muuttuneet eläviksi käärmeiksi ja jalat hännäksi. Gorgonit on nopealiikkeisiä ja ne omaavat kivettävän katseen.
  • Seireenit ovat kauniilla laululla luokseen houkuttavia olentoja, joilla ei ole silmiä.
  • Kentaurit ovat puoliksi ihmisiä ja puoliksi hevosia. Kentaureilla on ihmisten äly ja hevosten voimat, mikä tekee niistä hyviä taistelijoita.
  • Kerberokset ovat kolmipäisiä koiria, jotka ovat nopeita ja voimakkaita. Kerberos myös sylkee suustaan pieniä poikasia, jotka ovat verrattaen harmittomia, mutta kasvavat ajan myötä aikuisiksi.
  • Satyyrit ovat nopeita olentoja (puoliksi ihmisiä, puoliksi vuohia), jotka ovat erinomaisia lähitaistelijoita. Aseinaan satyyreillä on kaksiteräinen keihäs, jonka ne tarpeen tullen katkaisevat kahdeksi miekaksi .

Isot hirviöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hydra on monipäinen ja käärmemäinen peto, joka asustaa Aigeianmerellä. Hydran päät ovat kuolemattomia niin kauan, kuin hydran ensisijainen pää on hengissä.
  • Temppeliminotauros on suuri hirviö, joka asetettiin suojelemaan Pandoran lipasta. Se on vahvasti panssaroitu peto, jolla on monia eri hyökkäystekniikoita.

Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Linda Hunt  … Kertoja  
 TC Carson  … Kratos  
 Carole Ruggier  … Athena, Afrodite  
 Steven Blum  … Ares  
 Susan Blakeslee  … Ateenan oraakkeli, kylän oraakkeli  
 Paul Eiding  … Haudankaivaja, Zeus, kreikkalainen sotilas  
 Christopher Corey Smith  … Epäkuollut sotilas, kreikkalainen sotilas  
 Keith Ferguson  … Veneen kapteeni, kreikkalainen sotilas  
 Gwendoline Yeo  … Vaimo, torinainen  
 Fred Tatasciore  … Poseidon, kreikkalainen sotilas, kalastaja  
 Claudia Black  … Artemis  
 Nolan North  … Haades, kreikkalainen sotilas, kalastaja  
 Courtenay Taylor  … Kaksoset  
 Rob Paulsen  … Kreikkalainen sotilas