GAZ-69

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
GAZ-69
Gaz69-2.jpg
Nimi GAZ-69
Valmistaja GAZ
Tuotanto 1953–1972
Luokka Maastoauto
Valmistusmaa Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Tuotantomäärä 634 256 kappaletta
Edeltäjä GAZ-67
Seuraaja UAZ-469
Massa 69: 1 525 kg[1][2]
69A: 1 535 kg[2]
Pituus 3 850 mm[1][2]
Leveys ilman vararengasta: 1 750 mm
69 vararenkaan kanssa: 1 850 mm
Korkeus 69: 2 030 mm
69A: 1 920 mm[2]
Iskutilavuus 2 112 cm³[1]
Teho 55 hv /3600 1/min[1][2]
Vääntö 12,7 kpm[2]
Polttoaine bensiini
Vetotapa 4×4[1]
Vaihteet 3+1 sekä kaksinopeuksinen alennusvaihde[1][2]
Kulutus 14 l / 100 km[1]
Henkilöluku 2-8 henkeä[2]

GAZ-69 on neuvostoliittolaisen GAZin valmistama nelivetoinen maastoauto, jota valmistettiin vuosina 1953–1972. Vuosina 1954–1956 sen valmistus siirtyi asteittain UAZille joka valmisti sitä nimellä UAZ-69 vuoteen 1972. Uljanovskilaisten harmiksi useimmat neuvostoliittolaiset kuitenkin kutsuivat autoa edelleen nimellä GAZ.[3] Vuonna 1965 autolle esiteltiin seuraaja, UAZ-469.[4]

Sisällysluettelo

Suunnittelu [muokkaa]

Auton suunnittelusta vastasi muutamasta jäsenestä koostunut ryhmä, jota johti tehtaan pääsuunnittelija I. A. Davidov.[4] Ensimmäisen prototyypin oli suunnitellut Grigori Vasserman jo vuonna 1947.[5] Suunnitelman valmistuttua annettiin virallinen määräys sarjavalmistuksen aloittamisesta.[4] Ensimmäinen sarjavalmistettu yksilö valmistui tehtaalta syyskuussa 1953.[5]

Teknisiä tietoja [muokkaa]

Voimanlähteenä ollut nelisylinterinen, nelitahtinen sivuventtiilimoottori oli sama, jota käytettiin Pobedassa. Alkujaan moottorimalli periytyi 1920-luvun Fordeista. Moottorin takana oli kuiva yksilevyinen kytkin, josta voima välittyi kolminopeuksisen vaihteiston ja kaksiportaisen alennusvaihteen kautta molemmille akseleille. Auton rengaskoko oli 6,50-16" ja polttoainetankin tilavuus 72 litraa.[1]

Muunnelmia [muokkaa]

Mallista valmistettiin seuraavia muunnelmia:

  • GAZ-69 – kaksiovinen, 2+6- tai 2+500 kg -paikkainen perusmalli
  • GAZ-69A – neliovinen, viisipaikkainen komentoauto
  • GAZ-69AM – A-mallin vientiversio, jossa oli tehokkaampi, 65-hevosvoimainen moottori
  • GAZ-69AE – sivuikkunoilla varustettu muunnelma A-mallista
  • GAZ-69B – huoltoauto
  • GAZ-19 – irrotettavalla kovakatolla varustettu, pelkästään takavetoinen postinjakeluauto
  • GAZ-46 – amfibiauto[5]

Amfibinen GAZ-46 oli varustettu auton takaosaan kiinnitetyllä pienellä potkurilla. Auton huippunopeus vedessä oli 10 km/h. Ohjaukseen käytettiin pelkästään etupyöriä.[3]

Kaksiovisesta mallista oli myös radioauto-, paloauto-, ambulanssi ja lakaisuautomuunnelmat sekä porakaluston kuljetukseen, miinanraivaukseen ja panssarintorjuntasingon kuljetukseen tarkoitetut muunnelmat.[5]

Ominaisuuksia [muokkaa]

Auton kantavuus oli 650 kg, maavara 210 mm ja kääntösäde 6,5 m. Huippunopeus oli 90 km/h. 40 km/h nopeudessa polttoaineenkulutus oli 14 l /100 km. Auto oli varustelultaan varsin ankea, mutta sen maasto-ominaisuuksia pidettiin erinomaisina, sillä etu- ja takaylitykset olivat lyhyet, renkaiden pito oli hyvä, joustovarat pitkät ja näkyvyys riittävä. Sen sijaan maantieajoon sen suorituskyky ja ajo-ominaisuudet eivät riittäneet. Hallintalaitteiden käyttö vaati voimaa ja ajoasentoa moitittiin. GAZ-69: oli oleellisesti kestävämpi kuin sen edeltäjämallit.[1] Autossa arvostettiin juuri sen kestävyyttä sekä yksinkertaista rakennetta ja ajo-ominaisuuksia.[4]

Markkinat [muokkaa]

Autoja valmistettiin vientiin myös vientiin heti alusta alkaen. Vuonna 1959 niitä oli viety jo 22 maahan, pääosin Neuvostoliiton liittolaismaihin. Vuonna 1965 valmistui jo 250 000:s GAZ-69.[4] Mallit 69 ja 69A palvelivat pitkään monissa Varsovan liiton maissa.[5]

Käyttö Suomen puolustusvoimissa [muokkaa]

GAZ-69:lle tehtiin tyyppikatsastus 28. joulukuuta 1959. Auton todettiin täyttävän voimassa olleet määräykset seuraavin poikkeuksin: Tuulilasin pesulaite, kauhalamput, ulkopeili sekä roiskesuojat puuttuivat, takavalojen lukumäärä oli virheellinen ja jarruvalojen pinta-alat olivat liian pienet.[1]

1. helmikuuta 1960 Puolustusvoimat vastaanotti ensimmäisen erän GAZ-69M:iä. Autoja saapui 50 kappaletta ja ne olivat edellisen vuoden mallia. Puolustuslaitos oli saanut vuonna 1958 luvan tehdä materiaalihankintoja Neuvostoliitosta, ja kyseinen erä oli eräs ensimmäisistä hankinnoista.[1]

Puolustusvoimilla oli käytössään kolmea muunnelmaa. GAZ-69M oli vientiversio, GAZ-69E oli varustettu häiriösuojatulla moottorin sähkölaitteistolla. Tästä oli myös vientiä varten tehty muunnelma GAZ-69ME. Kahta viimeistä mallia käytettiin radioautoina.[1][6]

Vuosina 1961–1969 vastaanotettiin kaikkiaan 80 GAZ-69E -radioautoa. Syyskuussa 1962 tuli sadan kappaleen erä maastohenkilöautoja. Vuosien 1966–1972 aikana puolustusvoimille tuli 311 GAZ-69ME:tä, joista radioautoja oli 284 ja tavallisia maastoautoja 27 kappaletta.[1]

Joihinkin autoihin tehtiin Suomessa peltikori tai alkuperäistä huonommin istunut pressukate. Autojen keskimääräinen palvelusaika oli yhdeksän vuotta.[1]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Mäkipirtti, Markku: Ajoneuvot Suomessa 2 – Neuvostoliittolaiset autot – GAZ-69, s. 63–66. Tampere: Apali Oy, 2009. ISBN 978-952-5026-85-6.
  2. ↑ a b c d e f g h GAZ-69. Technical data Kukhtevich, Victor. Viitattu 20.4.2011. (englanniksi)
  3. ↑ a b Nowill, Julian: ”1 Russia”, East European Cars, s. 18–19. Gloucestershire, Yhdistynyt kuningaskunta: Sutton Publishing Limited, 2000. ISBN 0-7509-2369-5. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e UAZ Service – UAZ Geschichte AF Trans. Viitattu 26.3.2011. (saksaksi)
  5. ↑ a b c d e MAC Distribution – GAZ 69 MAC Distribution. Viitattu 26.3.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Mäkipirtti, Markku: Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960–2000 – UAZ-469, s. 18–19. Tampere: Apali Oy, 2006. ISBN 978-952-5026-50-4.

Kuvagalleria [muokkaa]


http://rt.com/news/blogs/oldtimer-corner/vintage-car-soviet-museum/

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta GAZ-69.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=GAZ-69&oldid=12949696