Frans Klemetti
Frans Josef Klemetti (12. kesäkuuta 1886 Kuortane – 19. elokuuta 1923 Helsinki)[1] toimi Etsivän keskuspoliisin (EK) päällikkönä 1. tammikuuta – 19. elokuuta 1923.[2] Häntä edelsi Ossian "Ossi" Holmström ja hänen jälkeensä virkaan astui Esko Riekki.
Frans Klemetin isä oli kanttori W. Klemetti ja hänen veljensä oli säveltäjä Heikki Klemetti. Hän pääsi ylioppilaaksi 1906 Porvoon yhteiskoulusta ja suoritti oikeustutkinnon Helsingin yliopistossa 1911. Varatuomarin arvon Klemetti sai 1918. Klemetti toimi Kerimäen ja Heinäveden nimismiehenä 1911–1913 ja Joensuussa kaupunginviskaalina 1914–1916. Hän oli lyhyen aikaa myös Joensuun v.t. pormestarina ja oikeusraatimiehenä. Klemetti oli sen jälkeen kaupunginviskaalina Turussa ja toimi siellä kunnallisissa luottamustehtävissä. Hän osallistui Suomen sisällissotaan valkoisten puolella. Klemetti oli Helsingin toinen kaupunginviskaali 1916–1922.[1][2]
Klemetti toimi aikaisemmin EK:n apulaispäällikkönä 13. elokuuta 1919 – 31. joulukuuta 1922.
Elokuun alussa 1923 oikeusministeri Otto Åkessonin käskystä Klemetti pidätti 1920 perustetun Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) johtajat ja koko eduskuntaryhmän, kaikkiaan yli 200 ihmistä. Lisäksi EK takavarikoi SSTP:n arkiston ja sulki kirjapainot, jotka olivat tekemisissä puolueen kanssa. Teon yllättämä hallitus teki kyselyitä, mutta Åkesson ja Klemetti lupasivat löytyvän todisteita, jotka sitoisivat puolueen vallankumoukselliseen ja epäisänmaalliseen toimintaan. Riittäviä todisteita ei kuitenkaan löytynyt. Syytöksenä omavaltaiselle ja äkilliselle toiminnalle oli valtionpetoksen kaavailu. EK oli saanut Saksasta tuvallisuupoliisilta tietoa Kominternin kapinahankkeesta, jonka pelättiin leviävän Suomeen. Toimenpiteitä on kuitenkin pidetty ylimitoitettuna, muun muassa Väinö Tanner katsoi että niissä oli "tavattoman paljon arvostelu, kritiikin sijaa" ja piti niitä "suurpoliittisina tekoina".[3].
Pian tämän jälkeen, 19. elokuuta, Klemetti kuoli. Hänen huhuttiin tehneen itsemurhan. Myös myrkytystä epäiltiin. Virallinen kuolinsyy oli aivohalvaus,[4] mutta kuolinsyytutkimusta ei tehty[3].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jukka Rislakki: Erittäin salainen – Vakoilu Suomessa. Love Kirjat, 1982. ISBN 951-835-057-4.
- Matti Simola (toim.): Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949-2009, s. 207. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4.
- Poliisin Sivut – Suojelupoliisin historia
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1906
- ↑ a b Varatuomari Frans Klemetti, Iltalehti, 20.08.1923, nro 191, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- ↑ a b Matti Lackman: Kullervo Manner – kumouksellisen muotokuva, s. 121. Somero: Amanita, 2017. ISBN 978-952-5330-84-7.
- ↑ Matti Simola (toim.): Ratakatu 12: Suojelupoliisi 1949–2009, s. 207. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35243-4.
| Edeltäjä: Ossi Holmström |
Etsivän keskuspoliisin päällikkö 1923 |
Seuraaja: Esko Riekki |