Otto Åkesson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ernst Otto Åkesson (14. lokakuuta 1872 Viipuri29. marraskuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen asianajaja ja Maalaisliiton ministeri.

Åkessonin vanhemmat olivat hovineuvos, lääketieteen ja kirurgian tohtori Axel Eric Åkesson ja Boije af Gennäs -aatelissuvun vapaaherralliseen haaraan kuulunut Anna Mathilda Boije af Gennäs. Åkesson pääsi ylioppilaaksi 1890 ja hän suoritti yleisen oikeustutkinnon 1893 ja sai varatuomarin arvon 1896.

Åkesson oli Viipurin kaupungin maistraatin notaarina 1901, mutta joutui sitten lähtemään maanpakoon vuosiksi 19031905 vastustettuaan venäläistämistoimia. Palattuaan Suomeen hän toimi maistraatin oikeusneuvosmiehenä 1906 ja raastuvanoikeuden nuorempana oikeusneuvosmiehenä 19061913 sekä Viipurin hovioikeuden apujäsenenä eri aikoina 19081912 ja Viipurin kaupunginvaltuuston notaarina 19101911. Hän oli vangittuna Pietarin Krestyn vankilassa yhdenvertaisuuslain vastustamisesta 19131914. Vapauduttuaan Åkesson oli asianajajana Helsingissä 19141917.

Suomen itsenäistyttyä Åkesson oli eduskunnan oikeusasiamiehen varamies 1921, Viipurin hovioikeuden sihteeri 1922, Rajajoen tuomiokunnan tuomari 19241932 ja viimeksi hän toimi asianajajana Helsingissä 19361939.

Åkesson oli Ruotsalaisen kansanpuolueen kansanedustajana Uudenmaan läänin vaalipiiristä 19171919 ja Maalaisliiton kansanedustajana Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä 19221924. Åkesson oli oikeusministerinä Kallion I hallituksessa 1922–1923.

3. elokuuta 1923 Etsivä keskuspoliisi pidätti oikeusministeri Otto Åkessonin käskystä 1920 perustetun Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) johtajat ja koko eduskuntaryhmän, kaikkiaan yli 200 ihmistä epäiltynä valtiopetoksen suunnittelusta. Lisäksi Etsivä keskuspoliisi takavarikoi SSTP:n arkiston ja sulki kirjapainot, jotka olivat tekemisissä puolueen kanssa. Teon yllättämä Kallion hallitus teki kyselyitä asiasta, mutta Åkesson ja Etsivän keskuspoliisin päällikkö Frans Klemetti lupasivat että todisteita, jotka sitoisivat puolueen vallankumoukselliseen ja epäisänmaalliseen toimintaan, löytyisi. Riittäviä todisteita ei kuitenkaan löytynyt.

Lähteet [muokkaa]

Edeltäjä:
Frans Oskar Lilius
Suomen oikeusministeri
19221923
Seuraaja:
Elias Sopanen