Flanderi (kreivikunta)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Flanderin kreivikunta vuonna 1477

Flanderi (ransk. Flandre, holl. Vlaanderen) oli aiemmin kreivikunta ja yksi Ranskan ruhtinaskunnista, jonka hallitsijalla oli Ranskan päärin arvo. Kreivikunnan rajoilla sodittiin paljon aina vuodesta 866, kun kreivikunta katsotaan perustetuksi, vuoteen 1384 saakka, jolloin viimeinen Flanderin kreivi Louis de Male kuoli Saint-Omerissa. Flanderin kreivikunta on historiallinen kokonaisuus, jonka päättyy alueen jakoon uuden ajan koitteessa.

Alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flanderin kreivikunnan muinainen alue on vain osittain yhteneväinen nykyisen Belgian Flanderin alueen kanssa. Kreivikunnan alue sijaitsi maantieteellisesti lännempänä kuin nykyisin, sillä nykyiset provinssit Flanderin Brabant, Antwerpen ja Limburg eivät kuuluneet kreivikuntaan, ja toisaalta siihen kuului osia nykyisistä Ranskasta ja Alankomaista.

Historiallinen Flanderin kreivikunta koostui:

  • Belgiassa:
  • Ranskassa:
    • Flaamilainen Flanderi (ransk. Flandre flamingante) eli ns. "Ranskalainen Westhoek" (hol. Franse Westhoek, ransk. Westhoek français), jossa puhutaan flaamia eli Nord-departementin alueen luoteisosassa, joka koostuu Bootlandista eli meritasangosta (Dunkerque) sekä sisemmästä Flanderista eli Sydän-Flanderista (ransk. Cœur de Flandre), jonka keskuksena on Houtland (Hazebrouck), ja Lysin tasangosta, jonka keskuksena on Armentières;
    • Romaanisesta eli ranskalaisesta Flanderista (Lille, Roubaix, Douai), joka oli Flanderin kreivikunnan laajennus ranskalaisen kulttuurin ja ranskan kielen picardin murteen alueelle;
    • Nämä alueet liitti Ludvig XIV Ranskan valtioalueeseen Lillen piirityksen jälkeen.
  • Alankomaissa Zeelantilainen Flanderi (hol. Zeeuws-Vlaanderen), joka on pieni alue Schelden suiston vasemmalla puolella, eli Zeelandin maakunnan eteläisin osa.

Artois Flanderin kreivikunnan lounaispuolella irrotettiin kreivikunnasta jo vuonna 1237.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen ensimmäiset asukkaat olivat siirtyneet jääkauden etenemisen myötä alueelta, mutta jotain jälkiä heistä on jäänyt noin vuodelta 700.000 eaa. Erityisesti kalkkikivikerrostumiin. Näistä muinaisista jäänteistä vanhin on Wimereuxissa.

Ensimmäiset homo sapiensiin liittyvät jäljet ovat ajalta 38.000 eaa. Alue oli tällöin aroa, jossa paimennettiin poroja. Kuitenkin kehitys oli hidasta sillä varhaisimmat maanviljelyyn ja metallien käyttöön liityvät löydökset (Mont-St-Eloi, Wissant, Etrun, Mont-Noir, etc.). ovat noin vuodelta 3700 eaa.

Noin vuoden 3.000 eaa. paikkeilla ilmasto muuttui ja alueen puusto runsastui. Tällöin saapui uusia asukkaita etelästä ja tältä ajalta ovat tiedot ensimmäisistä sodista alueella. Pronssikaudelta noin vuoden 1.500 eaa. paikkeilta on jäänteitä merkittävistä kulttuurivaihdannoista Ison-Britannian alueen kanssa.

Flanderin vaakuna 1100-luvulta lähtien. Kultaisella pohjalla musta leijona, jolla punaiset kynnet ja kieli.

Kelttiläinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua itäisestä Euroopasta tuli uusia asukkaita, jotka toivat mukanaan maanviljelyyn ja karjanhoitoon, eritonen hevosten hoitoon tarvittavaa tekniikkaa. Baijerissa asuneet keltit toivat alueelle mukanaan raudan käytön.

Toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua oli belgien vuoro asettua alueelle. Uudet asukkaat assimiloituivat aiempien kelttien kulttuuriin, joskin he säilyttivät germaanisen kielensä ja tapansa. Alueen asutus oli melkoisen taaja, joskin se säilyi vielä maalaismaisena. Vain harvoin tehtiin asumuksiin varustuksia, jotka olivat tyypillisiä vain alueen keskuskylille. Alueelta oli voimakasta muuttoliikettä nykyisen Ison-Britannian alueelle ja se edisti kulttuuri- ja kauppasuhteiden kehitystä.

Pohjoisten seutujen vauraus ja hyvinvointi kiinnostivat myös Ceasaria ja alueen valloittaminen kesti pitkään. Kuitenkin samaan aikaan jatkui idästä päin tuleva muuttoliike ja alleen oli kyettävä sopeuttamaan uudet asukkaansa entisten kanssa.

Pax romana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gallialais-Roomalaisella ajalla alue oli yhdistetty suuraleseen nimeltään Belgia, jossa asuivat Morin-heimon (kelttiläiset) asukkaat, nämä heimot tarjosivat tiukan vastustuksen roomalaisille valloittajille. Alue oli jaettu kaupunkeihin, joista useat olivat roomalaisten perustamia. Alue oli idästä länteen ja pohjoisesta etelään kulkevien teiden risteyksessä, ja roomalaisille hyvät tiet olivat todella tärkeitä. Myös aikakaudella elämä oli huvin maaseutukeskeistä ja se keskittyi kahden tuotantohaaran ympärille, viljan ja villan.

Aikakaudella kristinusko oli vielä hyvin heikoissa asemissa Maximianuksen ja Diolectionuksen aikana. Kuitenkin vuonna 445 Clodion le Chevelu, joka oli alueen frankkien johtaja ja roomalaisten voittaja valloitti tämän alueen Tournaita ja Cambraita myöten. Tätä valloitusta seurasi Attilan suosittamat ryöstöt ja valloitukset vuonna 449. Tällöin olivat kuitenkin latinan vaikutuksesta hävinneet kelttiläiset kielet, paitsi alueen pohjoisosassa. Alueen vauraus ilmeni voimakkaana väestönkasvuna, joskin invaasiot olivat alituisena uhkana.

Vuonna 486 Klodovig ensimmäinen valloitti maan, joka hänen jälkeläistensä aikana oli osa Neustriaa ja sitä hallitsivat ”metsänvartijat”. Vasta 600-luvulla ilmaantuu käsitteistöön Flanderi, mutta se tarkoitti ilmestymisajankohtamaan vain Bruggen ympäristön seutua.

Varhaisvaiheet ja kasvu (866-1127)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaihe: 866-879[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso: Luettelo Flanderin kreiveistä

Flanderin kreivikunta löysi 800-luvulla alueellisen sijaintinsa Lys-joen laaksosta, Schelden länsipuolella sekä Bruggen ja Saint-Omerin väliseltä alueelta. Suuri osa maa-alueesta oli mereltä vapautunutta alankoa. Alueella ylläpitivät muutaman karolingiperheet sekä hallinnollista, että kirkollista valtaa, mutta se ei ollut sidottuna alueen suoraan hallintaan.

Frankkien valtakunnan useat jaot (Verdun 843, Ribemont 880) ja eritoten normannien (viikingit) valloitusretket repivät ja heikensivät tätä alueen tasapainoa. Tuleva kreivikunta sijaitsi frankkien kuningaskunnan rannikkoalueella (Francia occidentalis), eli Shelde-joesta etelään, jossa valtarakenteet kaikkien ensinnä heikkenivät. Syynä oli kuninkaallisen vallan kykenemättömyys taistella normanneja vartaan ja näiden suorittamat ryöstöretket, Seuraksena tästä oli alueen väestön turvautuminen paikallisiin mahtimiehiin, jotta olisivat saaneet turvan jokapäiväisille toiminnoilleen.

Tässä historiallisessa tilanteessa tuli esiin Baudouin, ensimmäinen Flanderin kreiveistä. Omaten markiisin tittelin, hän oli tehtäviltään lähinnä rajakreivi. Hänen asemansa ja varallisuutensa kasvoivat lähinnä hänen vuonna 863 solmimastaan avioliitosta Judithin, Kaarle II Kaljun tyttären, kanssa. Baudouin käytti valtaansa lähinnä Flanderin ”sydänalueella”, Bruggen kreivikunnassa, Gentissä ja Memposcissä (nykyisin Bergues). Nämä alueet yhdistettiin yhdeksi Flanderin kreivikunnaksi hänen seuraajansa aikana. Hänen kuollessa 879, vallan periytyminen sai kuninkaallisen vahvistuksen. Tämä sama perhe säilytti valtansa Flanderin kreivikuntaan aina vuoteen 1280 saakka.

Flaamien vaurauden perustus: 879-1070[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boudouin I vanhin poika Boudouin II (879918) rakensi varisainaisen flaamien vahvan yhteisön. Jos normannit ryöstelivätkin pahasti aluetta vuosina 879883, niin hän rakennutti lukuisia linnoituksia (bourg) alueelle ja vaaran uhatessa asukkaat saattoivat paeta niiden turviin. Poliittisesti hän pyrki laajentamaan alueitaan ja osittain hän siinä onnistuikin, jopa murhaamalla vastustajansa. Näin Saint-Omerin alue liitettiin kreivikuntaan. Hänen seuraajansa Arnoul I Suuri (918965) onnistui paremmin kreivikunnan laajennuksessa ja hänen aikanaan mm. Arras ja Douai liitettiin kreivin alueisiin.

Arnoul Suuri laajensi alueitaan myös ottamalla Boulonnaisin ja Ternoisin veljeltään Adalolphe Boulognelaiselta (k. 933) ja törmäsi tämän jälkeen itseensä kuninkaaseen sekä myös muihin suurin valtakunnanvasalleihin: Normandian herttuaan. Vermandoisin kreiviin sekä Ranskan herttuaan. Vaikkakin nämä mahtavat vasallit olivat kovia sotilaita, niin he olivat myös syvällisesti uskonnollisia. Näin Arnoul I tuki luostarilaitosta vahvistanutta liikettä sekä kannatti uskonnollista reformaatiota, ei kuitenkaan uskonpuhdistuksen tavoitteiden mukaista.

Vuonna 962 Adalolphe Boulognelaisen lapset onnistuivat Frankkien kuninkaan Ludvig IV avustuksella saamaan uudelleen haltuunsa Boulognen kreivikunnan, joka oli kuulunut heidän isälleen. Boulognen kreiville Arnoul II:lle, mutta alisteisena Flanderin kreivikunnalle. Kaksi peräkkäistä alaikäisyyttä (Arnoul II de Flandre, Baudouin IV), eivät onnistuneet todellisuudessa vähentämään Flanderin hallitsijasuvun valtaa. Vuonna 988 Fralnderin Arnould II varakas leski Provencen Rozala, joka oli Baudouin IV:n holhooja, avioitui kapetingihallitsija Robert IIn kanssa, mutta samanaikaisesti Flanderi säilytti itsenäisyytensä.

Kreivikunnan maa-alue stabilisoitui ja se ei muuttunut lähes kahteensataan vuoteen. Kreivikunnan sydänalueen, johon kuuluivat Gent, Brygge, Lille ja Saint-Omer ympäristöineen, oli suoraan kreivin hallinnassa. Eteläisissä osissa kreivi edustivat paikalliset linnanherrat, jotka eivät olleet maataomistavaa luokkaa. Aivan eteläisissä- ja itäisissä osissa kreivikunttaa olivat kreivin vasallitkreivit Boulognessa, Guînesissa, Hesdinissä, Saint-Polissa ja Lensissä. Näin kreivikunnan suurin vaara eli sen mureneminen pienempiin osiin oli jo kirjoitettu.

Kreivien Baudouin IV (9881035 ja Baudouin V (19351067, joka kuoli Ranskan kuninkaan Filip I holhoojana ja Vilhelm Valloittajan appena, muodostavat Flanderin kreivikunnan ensimmäisen vaiheen kukoistusajan. Joskin tämä aikana alueellinen laajeneminen etelään pysähtyy, niin se kuitenkin jatkuu kohden Keirarikuntaa Schelden toisella puolen. Keisarit ovat perustaneen rajavasallikuntiaan alueelle: Vanenciennes, Ename ja Antwerpen, sekä vahvistaneet Cambrain piispan valtaa. Tähän Flanderin kreivit vastasivat anastamalla Valenciennesin vuonna 1007, vastapalvelukseksi annettiin Waein alue, joka oli Gentistä pohjoiseen ja Alostin alue, joka jäi Schelden ja Dendrejoen väliin. Täten muodostui myös keisarillisen Flanderin alue ja Keiveistä tuli myös Pyhän keisarikunnan ruhtinaita. Avioliitto tulevan kreivin Paudouin VI:n ja Hainaut’n kreivikunnan operillisen Richilden vällilä mahdollisti näiden kahden kreivikunnan henkilökohtaisen unioni (10671070).

Hallitsijasukujen ongelmia: 1070-1128[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baudouin VI:n kuolema aikaansai dynastisen eli hallitsijasukua koskevan kriisin. Hainaut’n kreivikunta meni hänen nuorimmalla pojalleen, kun taas itse Flanderin kreivikunta vanhimman pojan Arnoult III:n kuoltua (1071) siirtyi, lyhyen sodan jälkeen, edellisen kreivin Baudouin VI:n veljelle Robert I:lle. (10711093. Robert I:n jälkeläiset hallitsivat Flanderia aina vuoteen 1119 saakka : Robert II vuosina 10931111 ja Baudouin VII vuosina 11111119. Tämän jälkeen perintö siirtyi Baudouin VII:n testamentilla tämän serkulle Tanskan Kaarlelle, joka hallitsi vuosina 11191127[1].

Flanderin kreivit ovat vaikutusvaltaisia ja mahtavia feodaaliruhtinaita sekä esimerkillisiä kuninkaallisia vasalleja. He perustivat hallintomallin, joka salli ensimmäisenä tavallisten kansalaisten mielipiteiden esilletulemisen. Tämä liittyi aikakauteen jona ensimmäiset uudet kaupunkimaiset yhdyskunnat syntyivät. Kaupunkien väestö lisääntyi ja samalla ne kasvoivat. Kasvuvaiheeseen liittyi horisontaalisen kudontaa käytätettävien ja polkimin varustettujen kangaspuiden ilmestyminen kaupunkien tekstiilitehtaisiin. Tämä oli aiemmin ollut käytäntönä vain maaseudulla. Tämä jälkeen tekstiiliteollisuus liittyi olennaistesti koko kreivikunnan historiaan ja samalla myös koko laajemmankin alueellisen kokonaisuuden historiaan. Englantilaisen villan, joka oli tunnettua erinomaisesta laadustaan, kauppaa tehtiin yhteistyössä saarivaltion kanssa. Myös Reininmaalle suuntautui kaupankäyntiä ja alueen kaupunkien kauppiaat (Brugge, Gent, Lille, Arras, Saint-Omer ja Douai) alkoivat järjestäytyä. Kreivien varallisuus vain lisääntyi taloudellisesta aktiivisuudesta ja niin saatettiin luoda alueelle myös vahva hallinto. Tämä toimi jopa niin hyvin, että jopa kolmesti Flanderin kreivit saattoivat luopua alueen hallinnosta ja matkustaa Palestiinaan sekä pyhiinvaeltajina että ristiretkeläisinä. Kuitenkin sosiaalinen paine kohosi kun teollistuminen kiihtyi vuosina 11251128. Nälänhätä, unohtunut vitsaus koetteli aluetta vuonna 1125.

Bertuffin eli Bertholfien ryhmittymää syytettiin viljan salakuljetuksesta. Päähenkilö oli entinen maaorja, josta oli tullut Saint-Donatien kirkon verojen kerääjä ja hallinnon johtaja, sekä vuodesta 1091 lähtien hän toimi kreivillisen hallinnon ylimpänä virkamiehen. Kuitenkin 2. maaliskuuta Bertulfin ryhmittymän jäsenet murhasivat kreivi Kaarle Hyvän Bruggen SaintDonatien kirkossa tuhkakeskiviikon messun aikana. Tämä ennekuulumaton tapahtuma herätti laajaa huomiota. Bruggen ja Gentin aateliset ja porvarit olivat uskollisia kreiville ja vastustivat Bertulfien valtaa ja Bertulf itse mestattiin.

Flanderin kreivi Kaarle Tanskalainen kuoli ilman perillisiä tällöin Ranskan kuningas Ludvig VI Paksu, joka käytti ylintä suvereniteettia, sekaantui asiaan ja määräsi Vilhem Clitonin (25. lokakuuta 110228. heinäkuuta 1128), Normandian herttua Robert II pojan, omaksi kandidaatikseen keriväkunnan perilliseksi. Vilhelm Cliton sai kreivikunnan haltuunsa 23. maaliskuuta 1127, kun hänen oli yleisesti hyväksytty tehtävään, joskin hänen oli pitänyt luvata ensimmäiset vapaakaupunkioikeudet alueen kaupungeille kuin myös eräistä veroista luopumisen. Kuitenkin Wilhelm unohti pian lupauksensa ja Flanderin kaupungit kapinoivat ja pitivät parempana erästä toista ehdokasta kreiviksi. Thierry Elsassilainen pääsi lopultakin näkyviin vuonna 1128.

Politiikan ja talouden kukoistus (1128-1280)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elsassilaisen suvun vahvuus 1128-1191[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elsassin Thirry, joka oli Lothringenin Thierry II (1128-1168) poika ja puolestaan hänen poikansa Elsassin Filip (1128-1191) olivat riittävän älykkäitä hallitakseen Flanderin kaupunkien hankalaa porvaristoa ja samalla he säilyttivät kaupunkien vapaudet. Hienovaraisella avioliittopolitiikalla he laajensivat kreivikunnan aluetta ja onnistuivat liittämään siihen Vermandois'n, Amiens'n ja Boulognen kreivikunnan sekä Cambrain hiippakunnan. Alueen tekstiiliteollisuus jatkoi ripeätä kasvuaan ja sitä jatkui aina 1300-luvun puoliväliin saakka. Kaupallinen toiminta keskittyi erityisesti viiden kaupungin markkinoilla, jotka olivat: Ypres, Brugge, Torhout, Lille sekä Messines (nyky-Flanderin Mesen).

Ypresin kaupungin keskiaikainen Verkahalli (Lakenhal)

Flanderin verkaa myytiin eritoten Champagnen maakunnan markkinoilla ja ympäri Eurooppaa aina Genovasta Novgorodiin.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaarle oli Tanskan kuninkaan Knut IV eli Pyhän sekä Flanderin Adèlen poika, sekä Kreivi Robert II:n sisarenpoika ja siten Robert I:n tyttärenpoika.