Emil Liljeblad

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karl Emil Liljeblad (27. helmikuuta 1876 Oulu27. heinäkuuta 1937) oli suomalainen kirkkoherra, lähetyssaarnaaja ja kansatieteen tutkija.

Liljebladin vanhemmat olivat maanmittari Gustav Wilhelm Liljeblad ja Margareta Elisabeth Leiviskä. Hän kävi Suomen Lähetysseuran lähetyskoulun ja hänet vihittiin lähetyssaarnaajaksi 1900. Liljeblad oli lähetystyössä Ambomaalla 1900–1908. Hän perusti 1902 Onayenan lähetysaseman Itä-Ondongaan ja 1903 Nakeken lähetysaseman Ongandjeraan. Palattuaan Suomeen hän oli Suomen Lähetysseuran kotimaan työssä 1908–1911. Liljeblad suoritti teologian erotutkinnon 1910 ja hänet vihittiin papiksi 1911. Liljeblad palasi uudelleen Ambomaalle 1912. Tällä vuoteen 1919 jatkuneella toisella kaudellaan hän perusti opettajaseminaarin Oniipaan ja toimi seminaarin johtajana.

Palattuaan taas Suomeen Liljeblad oli pappina Kirvussa 1920–1922 ja Simpeleellä 1922–1924. Viimeksi hän toimi Ruskealan kirkkoherrana 1924–1937. Liljeblad teki vielä 1930–1932 kansatieteellisen tutkimusmatkan Suomalaisen Tiedeakatemian stipendiaattina Ambomaalle. Tältä matkalta kerättyä laajaa folklore-aineistoa säilytetään Kansalliskirjaston käsikirjoitusosastolla, jossa sitä on 125 enimmäkseen ambokielistä käsinkirjoitettua vihkoa. Liljeblad käänsi näiden vihkojen tekstejä suomeksi kuolemaansa asti, saaden noin puolet käännettyä, ja loput käänsi lähetystyöntekijä Aksel Gladin leski Anna Glad suomeksi. Käännöksiä on 2016 foliokokoista sivua (joista tulee tietokonemuodossa noin 1 000 sivua) ja ne on kirjoitettu koneella puhtaaksi. Tämän aineiston perusteella suomalaiset tutkijat ovat kirjoittaneet ainakin seitsemän kirjaa. Yksi väitöskirja perustuu tähän aineistoon kokonaan (Märta Salokoski) ja yksi osittain (Minna Saarelma-Maunumaa).

Liljeblad julkaisi myös uskonnollisia kirjasia sekä kirjoitti virsiä ndongankieliseen virsikirjaan. Liljebladin elämänsä aikana keräämä kansa- ja luonnontieteellinen esinekokoelma on Oulun yliopiston hallussa, ja esineet tulevat pian olemaan esillä yliopiston tiloissa yleisön nähtävinä.

Emil Liljeblad oli naimisissa vuodesta 1904 opettaja Alma Helena Kestilän kanssa.

Liljeblad oli ilmeisesti luonteeltaan kiivas, ja lähetystyössään hän oli usein napit vastakkain Ambomaan lähetystyön esimiehen Martti Rautasen kanssa. Yhdessä muun muassa Anna Gladin kanssa Liljeblad edusti nuorempaa lähettipolvea, joka arvosti esimerkiksi maallisemman kouluopetuksen antamista ambolaisille oppilaille. Liljebladin sanotaan myös olleen ensimmäisen maailmansodan aikana englantilaismielinen, kun monet muut Ambomaan lähetystyöntekijät, kuten Rautanen, olivat saksalaismielisiä.


Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Liljebladin folklore-kokoelman pohjalta laadittuja teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aarni, Teddy (1982): The Kalunga Concept in Ovambo Religion from 1870 onwards. Stockholm: Tukholman yliopisto.
  • Hiltunen, Maija (1986): Witchcraft and Sorcery in Ovambo. Helsinki: Suomen antropologinen seura.
  • Hiltunen, Maija (1993): Good Magic in Ovamboland. Helsinki: Suomen antropologinen seura.
  • Kuusi, Matti (1970): Ovambo proverbs with African parallels.
  • Kuusi, Matti (1974): Ovambo riddles.
  • Saarelma-Maunumaa, Minna (2003): Edhina Ekogidho: Names As Links: The Encounter Between African And European Anthroponymic Systems Among The Ambo People In Namibia. Electronic doctoral thesis, Department of Finnish, University of Helsinki.[1]
  • Salokoski, Märta (2002): Ritual regicide versus succession strife: on divine kingship as an order creating element in the political life of two Owambo kingdom. Helsinki: Helsingin yliopisto.
  • Salokoski, Märta (2006): How Kings are Made, How Kingship Changes: A Study of Ritual and Ritual Change in Pre-colonial and Colonial Owamboland. Helsinki: Helsingin yliopisto.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]