Syömishäiriö

Wikipedia
Ohjattu sivulta EDNOS
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joista kärsivän ihmisen ruokailu- ja/tai liikuntatavat vaikuttavat heidän terveyteensä haitallisesti. Syömishäiriöt voidaan jakaa neljään päätyyppiin, joilla on variaatioita. Päätyypit ovat anoreksia nervosa, bulimia nervosa, BED (Binge Eating Disorder) ja ortoreksia. BED on vähän tunnettu ahmimishäiriö, jossa ihminen ahmii suuria määriä ruokaa oksentamatta tätä ruokailunsa päätteeksi. Ortoreksialla tarkoitetaan häiriötä, jossa henkilö säätelee ja rajoittaa syömistään kohtuuttomasti pyrkiessään ravinnon terveellisyyteen. Tämän lisäksi on ns. epätyypillinen syömishäiriö (EDNOS), jossa on kyse syömishäiriöstä, mutta oireet eivät täytä anoreksian, bulimian tai muun määritellyn syömishäiriön diagnostisia kriteereitä.

Syömishäiriöt mielletään usein teini-ikäisten tyttöjen ja nuorten naisten sairauksiksi. Niitä esiintyy kuitenkin kaikilla sukupuolilla ja kaikissa ikäryhmissä. On arvioitu, että noin 0,5 % miehistä sairastaisi anoreksiaa tai bulimiaa. Tytöillä ja naisilla sairastuneiden prosentuaalinen osuus on kuitenkin moninkertainen. Anoreksiaan ja bulimiaan sairastuvista noin 10% on poikia.

Autismin kirjoon kuuluvilla lapsilla on usein syömiseen liittyviä häiriötiloja[1]. Harvinaisempia syömishäiriöiksi luokiteltavia häiriötiloja ovat pica ja ruminaatio, jotka ovat lähinnä lasten ongelmia.[2] Suomessa syömishäiriöistä kärsiviä ja heidän omaisiaan tukee Syömishäiriöliitto eli SYLI ry.

Anoreksia nervosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Anoreksia nervosa

Anoreksia nervosalla tarkoitetaan sairaalloista halua laihtua (laihtumishäiriö). Siihen liittyy usein masennusta ja ahdistuneisuutta. Anoreksiaa sairastava syö hyvin vähän tai muuten rajoittaa energiansaantinsa minimiin, sekä liikkuu paljon. Tavallisimmin anoreksiaan sairastunut nuori on 12–20-vuotias. Anoreksiaa sairastaa noin 1–5 % väestöstä.

Voimakkaan laihtumisen myötä anoreksiaan liittyy aliravitsemusta ja erilaisia puutostiloja sekä vastustuskyvyn heikentymistä. Anoreksia voi johtaa kuolemaan esimerkiksi sydänpysähdyksen tai itsemurhan kautta.

Anoreksian oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pakonomainen halu laihtua tai pysyä laihana
  2. Voimakas pelko lihomista tai painon lisääntymistä kohtaan
  3. Häiriöt ruumiinkuvassa; epärealistinen käsitys omasta painosta, koosta ja muodosta
  4. Huomattava laihtuminen ja alipaino

Anoreksian helpoimmin havaittava oire on laihtuminen. Vaikeaksi havaitsemisen tekee usein myös se, että anorektikot ovat yleensä taitavia piilottelemaan ongelmaansa. Anorektikko ei välttämättä hakeudu hoitoon, vaikka kokisi käytöksensä epänormaaliksi ja jopa vaaralliseksi.

Bulimia nervosa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bulimia nervosa

Bulimia nervosa on ahmimishäiriö, jossa toistuviin ahmimiskohtauksiin liittyy tyhjennysvaihe. Bulimiaan sairastutaan tavallisimmin teini-iän viimeisinä vuosina tai nuorella aikuisiällä. Bulimiaa on arvioitu sairastavan noin 1–3 % naisista, miehistä prosentuaalisesti pienempi osa. Bulimia voi anoreksiaa helpommin jäädä myös huomaamatta.

Monet bulimian komplikaatioista liittyvät toistuvaan oksenteluun. Monesti bulimiaan kuuluu liitännäissairauksina masennusta ja ahdistuneisuutta.

Bulimian oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toistuvia ahmimisjaksoja, joihin liittyy tunne itsehallinnan menetyksestä
  2. Painonnousun estäminen esimerkiksi oksentamalla ahmimisen jälkeen, käyttämällä ulostuslääkkeitä, tai noudattamalla ankaraa ruokavaliota
  3. Huoli painon noususta tai lihavuudesta
  4. Pitkäaikaisella bulimikolla kehon kemiallinen tasapaino järkkyy, mikä johtaa lopulta sydämen rytmihäiriöön, johon saattaa kuolla.

Anorektikon tavoin bulimikko yleensä salaa sairautensa ja ahmii vain yksin ollessaan. Oksentelu syövyttää hampaita ja voi käheyttää puheäänen.

Ahmimishäiriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BED (engl. Binge eating disorder) on ahmimishäiriöiden joukkoon kuuluva tavallisin epätyypillinen syömishäiriö. Sitä sairastava ei pysty aina kontrolloimaan syömistään vaan saa silloin tällöin ahmimiskohtauksia ja syö suuret määrät ruokaa. Tyypillisesti hän myös salailee syömisiään, tuntee häpeän tunnetta eikä kykene lopettamaan.

Ahmimishäiriö – kuten kaikki muutkin syömishäiriöt – ovat vakavia sairauksia ja hoito tulisi aloittaa mahdollisimman pian hyvän parantumisen saamiseksi. Pahimmillaan syömishäiriöt voivat aiheuttaa jopa kuoleman tai muita vakavia sivuvaikutuksia.

Ahmimiskohtaukset ovat toistuvia ja hallitsemattomia. Syötyä ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai aamupäivällä, joka taas johtaa helposti ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla. Laihdutusyritykset usein laukaisevat ahmimisen, joten ne olisi syytä lopettaa.

Ahmimishäiriö on yleisempää naisilla, ja se alkaa usein jo nuorella iällä.

Ahmimishäiriön oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Toistuvat ahmimiskohtaukset
  2. Kohtaukset ovat hallitsemattomia
  3. Ruokaa ei oksenneta, mutta joskus ahmimista yritetään hallita jättämällä ateria väliin aamulla tai iltapäivällä, joka johtaa helposti uuteen ahmimiskohtaukseen iltapäivällä tai illalla
  4. Syömisen salailu ja häpeän tunne

Ahmimishäiriön komplikaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmimishäiriön keskeiset komplikaatiot liittyvät lihavuuteen ja ylipainoon. Näitä ovat muiden muassa diabetes ja eräät syöpätaudit.[3]

Muu määrittelemätön syömishäiriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EDNOS (engl. Eating Disorder Not Otherwise Specified) eli muu syömishäiriö on keräilyluokka muista syömishäiriöistä, joille on oleellista henkinen tila, jossa henkilön syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet, mutta joka ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tarkemmin määritellyn syömishäiriön kuvausta. Ihminen voi esimerkiksi vuoroin paastota, ahmia (toisinaan hyvinkin paljon, toisinaan määriä, joita terve ei pitäisi kovin isoina) ja toisinaan taas syödä normaalisti.

Tämä diagnoosi annetaan syömishäiriöisille, joiden fyysiset oireet osu muihin diagnoosiluokkiin. Jos esimerkiksi selkeästi syömishäiriöinen naishenkilö A voitaisiin muutoin diagnosoida anorektikoksi, mutta hän edelleen saisi kuukautisensa, olisi hänellä monen tulkinnan mukaan "ednos". Toisaalta kyseessä voi olla lääkäreiden mielipide-ero: henkilö A voi esimerkiksi ajatella itse olevansa anorektikko ja suhtautua ruokaan ja omaan kokoonsa pakkomielteisesti, mutta silti pakottautua syömään tarpeeksi perheen painostuksen tms. takia ja siksi saada kuukautisensa.

Ednos-nimikettä käytettäessä tuleekin huomata, että syömishäiriöt ovat psyykkisiä eivätkä fyysisiä sairauksia.

Ednoksen oireita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ruuan ajattelu
  2. Ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tunnetun syömishäiriön tarkkaa kuvaa
  3. Syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet
  4. Henkilö saattaa esim. vuoroin paastota, ahmia tai syödä aivan normaalisti
  5. Fyysiset perusteet eivät sovi mihinkään tunnettuun syömishäiriöön

Oireisto ei juuri poikkea esim. stressin seuraamuksista, hieman ylipainoisen laihdutus-lihomissykleistä.

Muita syömishäiriöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkia syömiseen liittyviä häiriötiloja ei ole olemassa virallisina diagnooseina. Picaan kuuluu epätavallisten asioiden syömistä, ja tätä tilaa tavataan verrattain yleisenä mm. lapsilla ja raskaana olevilla naisilla. Yösyömishäiriöön kuuluu päiväsaikaista anorektisuutta ja yöllistä syöpöttelyä. Anoreksian vastakohdaksi on kehitetty "bigoreksia", jota ei ole virallisesti tunnustettu syömishäiriöksi.[4] Imeväisiässä saattaa esiintyä ruminaatiota.[5]

Syömisen ongelmia liittyy usein myös sairauksiin, joita ei luokitella syömishäiriöiksi. Esimerkiksi Prader-Willin oireyhtymään saattaa kuulua syömähimoa[6], autismiin erilaisia syömisongelmia sekä Kleine-Levinin oireyhtymään huomattavaa ylensyöntiä. Unissasyöminen kuuluu parasomnioihin, ja sitä saattaa kuulua unissakävelyyn.[7]

Emetofobia saatetaan toisinaan diagnosoida syömishäiriöksi, koska se on melko tuntematon fobia mielenterveyden ammattilaisten keskuudessa. Emetofoobikko saattaa vältellä syömistä vatsataudin tai ruokamyrkytyksen pelon takia, eikä siksi että hän haluaisi laihtua. Oksentamisen pelosta voi olla vaikeaa puhua hoitohenkilökunnalle, koska foobikko ei itsekään osaa välttämättä sanoa mikä häntä vaivaa.[8]

Syömishäiriöiden seurauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nälkiintynyt keho joutuu sairauden edetessä luovuttamaan elimistön tärkeitä ainesosia ylläpitääkseen välttämättömiä elintoimintoja. Esimerkiksi aivojen valkeasta aineesta jopa 10-20% voi kadota elimistön hätäravinnoksi. Muita oireita joita aliravitsemus aiheuttaa ovat: anemia (punasolujen kato), osteoporoosi (luukato), lihasheikkous, unettomuus, hiustenlähtö, kehon karvoituksen runsastuminen, kuiva iho. Sydän-, keuhko- tai munuaisvauriot ja kehon nestekierron hidastumista, valtimopaineen vähentymista ja lisää sydämen verenkierron häiriön riskiä, krooninen suolistotulehdus, joka ajan mittaan johtaa suoliston liikkeiden vähentymiseen ja pysyvään ummetukseen. Vatsakalvon tulehtuminen, hampaiden kiillevauriot, sylkirauhasten kivuliaan turpoamisen. Tämä lisäksi vakavasta masennuksesta kärsiviä on laihuusoireisista suuri osa.

pitkittäistutkimusten mukaan kuolleisuus on anoreksiaa sairastavilla 4-18%. Tämä vastaa huumeriippuvaisten kuolleisuutta.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairastuneet saavat suurimman avun läheisiltään ja perheeltään, psykiatrin ja ravintoterapeutin kanssa keskustelemisen ohella. Sairastuneet yritetään saada ymmärtämään, että kyseessä on sairaus, josta on mahdollista parantua. Heidän painoaan ja yleistilaansa seurataan lääkärin kontrolleissa samalla, kun syömiseen ja ruokaan suhtautumista yritetään saada normaaliksi. Joissain tapauksissa turvaudutaan myös sairaalahoitoon ja psykiatriseen konsultaatioon.

Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa on syömishäiriöyksikkö. Kriittisimmät tapaukset pääsee ensiarviointiin heti, ja lievemmät tapaukset parissa kuukaudessa. Syömishäiriöyksikössä on poliklinikka sekä vuode- ja päiväosastot. Hoitoon tullaan lääkärin lähetteellä. Vuosittain uusia potilaita tulee noin 200. Tilanne on hyvä myös muissa suurissa kaupungeissa, joissa toimii syömishäiriöihin erikoistunut moniammatillinen tiimi. Pienillä paikkakunnilla asiantuntevaa apua ei aina saa yhtä nopeasti. Läheisten tuki on tärkeintä syömishäiriöstä toipuessa [9].

Pro-ana- ja pro-mia-liikkeiden kannattajat pitävät syömishäiriöitä, kuten anoreksiaa, elämäntapana, eivät hoitoa tarvitsevana sairautena.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]