Kleine–Levinin oireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kleine–Levinin oireyhtymä on häiriö, joka aiheuttaa liikaunisuutta, ylensyömistä, huomattavaa hyperseksuaalisuutta ja käytöshäiriöitä. Etiologialtaan tuntemattomaksi jääneestä, harvinaisesta sairaudesta kärsivät lähinnä teinipojat ja nuoret miehet.

Kleine–Levinin oireyhtymän oireet ovat jaksoittaisia. Ne voivat kerrallaan kestää päiviä, viikkoja tai jopa kuukausia. Potilaat saattavat valittaa hallusinaatioista.[1] Oireilevien jaksojen välillä potilas saattaa käyttäytyä täysin normaalisti.

Ranskalainen Edmé Pierre Chauvot de Beauchêne kuvasi Kleine–Levinin oireyhtymän ensimmäisenä vuonna 1786. Vuonna 1942 tutkijat esittivät, että sairaus olisi luonteeltaan infektio tai tulehduksellinen; sen on väitetty liittyvän myös narkolepsiaan. Tiedetään, että monissa tapauksissa oireyhtymän puhkeamista on edeltänyt lievä virustauti.[2] Kleine–Levinin oireyhtymää on havaittu myös esiintyvän poikkeuksellisen yleisenä tietyissä suvuissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.whonamedit.com/synd.cfm/1398.html
  2. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/dispomim.cgi?id=148840
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.