Diabulimia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Diabulimia (yhdistelmä sanoista diabetes ja bulimia) on pelkästään tyypin 1 diabeetikoita koskeva syömishäiriö.[1] Diabulimiassa henkilö käyttää välttämätöntä insuliinia tarvittavaa vähemmän tai ei lainkaan tavoitteenaan laihtua.[2] Sairaus on Englannin NHS:n mukaan kaikista syömishäiriöistä vaarallisin. Sitä on havaittu erityisesti nuorten 15–30-vuotiaiden keskuudessa.[3] Diabulimia on vielä varsin uusi ja tuntematon sairaus muiden kuin siihen erikoistuneiden lääkäreiden keskuudessa.[4] Taudilla ei ole vielä virallista nimikettä, mutta se tunnetaan yleisesti diabulimian nimellä.[1] Nimike on kuitenkin harhaanjohtava, sillä myös anoreksiaan sairastuneet diabeetikot säätelevät samalla tavoin energiansaantiaan insuliinin avulla.[5]

Taudin kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diabulimiaa sairastavat ahmivat tietoisesti suuria määriä hiilihydraatteja, mutta eivät käytä riittävästi tai lainkaan insuliinia. Kun näin toimitaan, poistuu osa ruoan mukana tulleesta energiasta virtsan mukana elimistöstä. Tämän seurauksena diabuliimikko ei liho suuresta ruokamäärästä huolimatta. Jotkin saattavat jopa laihtua ahmisesta huolimatta.[2]

Monesti diabeteksen toteamisen jälkeen, kun verensokerit palautuvat terveelle tasolle, kasvaa myös painokin. Tämä painonousu voi aiheuttaa huolta ja johtaa syömishäiriöön, jotka ovat hyvin yleisiä diabetestä sairastavilla. Monet syömishäiriötä sairastavat ovat ilmoittaneet sortuvansa kaoottiseen syömiseen, kun heidän verensokerinsa ovat alhaalla. Tämä käytös aiheuttaa henkilössä negatiivisia tunteita, kuten häpeää tai syyllisyydentuntoa.[5] Diabulimia syntyy, kun bulimiaa sairastava tyypin 1 diabeetikko alkaa korvata bulimiaan kuuluvan ahmimisen, oksentamisen ja liiallisen liikunnan jättämällä insuliinin väliin.[4] Diabulimian taustalla on usein perimä, erilaisia laukaisevia tekijöitä sekä halu laihduttaa.[2] Myös elinikäinen diabetes-diagnoosi itsessään voi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta, sekä johtaa epäterveeseen suhtautumiseen ruokaan ja syömiseen.[6]

Diabetestä sairastavan on tavallisesti vaikeaa laihtua, sillä hypoglykemiat aiheuttavat ylimääräistä syömistä. Diabulimiaa sairastavilla on yleisesti halu laihduttaa.[2] Tyypin 1 diabetesta sairastavien haima ei pysty tuottamaan tarvittavaa määrää insuliinia itse ja diabulimiaa sairastavat hyödyntävät tätä insuliinivajetta laihtumiseen tai pitääkseen painonsa alhaalla. Kun insuliinia ei ole, jää sokeri verenkiertoon ja poistuu lopulta munuaisten kautta. Tämä johtaa äärimmäiseen laihtumiseen.[4] Insuliini on hormoni, joka vastaa kehossa energian siirtämisestä ruoansulatuksesta kehoon.[5] Diabulimiaan voi sairastua vain tyypin 1 diabetestä sairastava, tyypin 2 tai muita diabeteksen muotoja sairastavat eivät voi saada diabulimiaa.[1]

Diabulimian havaitseminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muissakin syömishäiriöissä, sairastunut pyrkii kätkemään diabulimian muilta.[2]

Diabulimiaa sairastavilla on monesti joitakin seuraavista piirteistä:[4]

  • Nuori nainen, jolla on todettu tyypin 1 diabetes varhaisessa iässä
  • Perfektionismiin taipuva älykäs nuori, joka menestyy hyvin koulussa
  • Hyvin heikko itsetunto
  • Perheen ilmapiiri on vaikea ja emotionaalisessa kommunikaatiossa on puutteita
  • Masennukseen liittyvät piirteet ovat yleisiä

Diabulimia voidaan havaita mikäli sitä sairastavan verensokerit ovat jatkuvasti korkealla, henkilö ahmii, on väsynyt tai laihtuu ilman erityistä syytä. Monesti diabulimiaa sairastavan puheenaiheet keskittyvät yleisesti ruokaan.[2] Myös sairaalajaksot hypo- tai hyperglykemian vuoksi voivat olla oire.[4] Diabulimia voidaan myös havaita kasvaneesta ruokahalusta, tunteiden heittelehtimisestä sekä vähentyneestä keskittymiskyvystä ja motivaatiosta.[7]

Taudin kliiniset oireet ovat muun muassa:[8]

  • Painon aleneminen
  • Kasvun tyrehtyminen nuorilla
  • Huono verensokerin hallinta (erityisesti jos se oli aiemmin hyvä)
  • Hyperglykemia
  • Ketonuria
  • Toistuvia diabeettisia ketoasidooseja, joihin sisältyy suurta janoisuutta, tiheää virtsaamisen tarvetta ja lisääntynyttä ruokahalua
  • Vakavia toistuvia hypoglykemioita
  • Tavallista korkeammat A1c-hemoglobiiniarvot (huolimatta hyvistä verensokeriarvoista, joissa on mahdollista huijata)
  • Silmiä, munuaisia ja sydäntä vaivaava sydän- ja verisuonitauti
  • Heikkous tai tunnottomuus käsissä ja/tai jaloissa
  • Salailu, sekä poikkeava käytös tai rituaalit insuliinin ottamisen yhteydessä
  • Syömishäiriön oireet, kuten ruoan sääntely, ahmiminen, kieltäytyminen syömisestä muiden seurassa, obsessio painosta, kehonkuvasta, urheilusta ja/tai ruoasta
  • masentuneisuus
  • eristäytyminen ihmisseurasta
  • koulu tai työ kärsii

Diabulimiasta kärsivä henkilö voi rajoittaa insuliininottoa monella tavoin. Hän voi annostella liian matalan annoksen insuliinia, vältellä insuliinin ottoa kokonaan, viivästyttää insuliinin oton ajankohtaa tai pilata insuliiniannoksensa niin, että se on käyttökelvotonta. Kun henkilö väärentää insuliinin oton aikataulujaan, voi olla vaikea havaita toistuvaa väärinkäytöstä pitkään aikaan.[6]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ahmiminen voi johtaa hengenvaaralliseen ketoasidoosiin. Diabulimiaa sairastavan silmät ja munuaiset kärsivät jatkuvasti korkeasta verensokerista. Syömishäiriö voi johtaa myös kehon tulehduksiin ja aivotoiminnan häiriöihin.[2] Diabulimia aiheuttaa myös hormonivajetta. Liian vähäinen määrä insuliinia voi johtaa hengenvaaralliseen diabeettiseen koomaan, joka voi aiheuttaa jopa kuoleman.[4]

Diabulimialla voi olla useita haittavaikutuksia:[4]

  • Lisää munuaisvaurion riskiä, joka voi vaatia dialyysiä
  • Vaikuttaa haitallisesti silmien verkkokalvoon ja voi johtaa jopa sokeuteen
  • Vaarantaa ääreisverenkierron ja voi johtaa diabeetikon jalkaongelmiin, jalkakipuun ja jopa amputaatioon
  • Kuukautiset voivat viivästyä tai puuttua
  • Hiustenlähtö
  • Iho-ongelmat
  • Jääminen lyhyeksi
  • Neuropatiat lisääntyvät
  • Lyhentynyt elinikä

Diabuliimikkojen keskimääräinen elinikä on 45 vuotta.[4] Hoitamattomana diabulimia voi johtaa kuolemaan.[7]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diabulimiaa pyritään hoitamaan, toisin kuin muita syömishäiriöitä, säätelemällä tiukasti ruokavaliota.[2] Vaarallisen korkeita verensokeriarvoja on vaarallista palauttaa terveelle tasolle liian nopeasti, jonka vuoksi insuliinin määrää on lisättävä vaiheittain. Liian nopea insuliinin lisääminen voi aiheuttaa komplikaatioita.[7]

Diabulimian hoidossa on käytössä yleensä hoitoryhmä, jonka jäsenillä on lääketieteellistä, ravitsemuksellista ja mielenterveydellistä osaamista.[8]

Yleensä hoitoon kuuluu myös terapiaa, sillä tervehtyminen on yhteydessä itsetunnon parantumiseen ja ihmissuhdetaitojen parantumiseen. Tervehtymisprosessissa aluksi kehon paino nousee nopeasti, sillä keho varastoi nestettä. Varsinainen paino ei kuitenkaan nouse yhtä nopeasti. Tämä nopea painonkasvu voi järkyttää monia diabulimiaan sairastuneita ja aiheuttaa paluun sairastumiseen.[7]

Yleisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sairautta on havaittu erityisesti nuorten naisten keskuudessa.[2] Vuonna 2019 diabulimiasta oli tehty 22 tutkimusta, joiden havainnot olivat keskenään ristiriitaisia. Insuliininsääntelyä painonhallinnassa esiintyi tutkimuksesta riippuen 4–58 prosenttia tyypin 1 diabeetikoista. Syömishäiriöistä kärsivillä tyypin 1 diabeetikoilla insuliinia jätti ottamatta 50–90 prosenttia tutkituista. Miehet ottavat insuliinia naisia useammin: vain 1,4–9 prosenttia miehistä jätti ottamatta insuliinia.[5]

Saksalaistutkimuksen mukaan alle 20-vuotiaista tyypin 1 diabeetikoista jokin syömishäiriö on tytöistä joka kolmannella ja pojilla joka kuudennella.[2] Noin kolmannes alle 30-vuotiaista naisista, joilla on ykköstyypin diabetes, rajoittaa insuliinin ottamisen määrää laihtuakseen. Miehistä joka kymmenes laihduttaa tällä tavoin. Diabulimian tarkkaa esiintyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä, sillä ilmiö on uusi.[1][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Diabulimia and diabetes Diabetes UK. Viitattu 16.1.2021. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j Diabulimia on ykköstyyppien oma syömishäiriö Diabetesliitto. Viitattu 16.1.2021.
  3. Ingrid Torjesen: Diabulimia: the world’s most dangerous eating disorder. BMJ, 1.3.2019, nro 364. PubMed:30824423. doi:10.1136/bmj.l982. ISSN 0959-8138. Artikkelin verkkoversio. en
  4. a b c d e f g h Diabulimia: diabetes ja bulimia Askel Terveyteen. 12.6.2020. Viitattu 16.1.2021.
  5. a b c d Diabulimia: Abusing Insulin National Centre for Eating Disorders. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)
  6. a b Diabulimia: The Most Dangerous Eating Disorder Nobody Talks About DiabeticHealth.today. 7.12.2017. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)
  7. a b c d e What is Diabulimia? Beyond Type 1. Viitattu 16.1.2021. (englanniksi)
  8. a b Diabulimia Symptoms & Warning Signs Eating Recovery Center. Viitattu 17.1.2021. (englanniksi)