Anton Nilson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anton Nilson

Anton Nilson (11. marraskuuta 188716. elokuuta 1989) oli ruotsalainen sosialisti, joka osallistui Amalthea-laivan pommi-iskuun 13. kesäkuuta 1908.

Amalthean pommiattentaatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmön satamatyöläiset lakkoilivat kesällä 1908 parempien työolojen puolesta. Poliisi ja armeija kutsuttiin pitämään järjestystä, samalla kun työnantaja hankki brittiläisiä rikkureita murtamaan lakkoa. Tämä johti jännityksen kiristymiseen sillä työntekijäpuoli piti rikkureiden palkkaamista suurena provokaationa.

Brittiläiset rikkurit asuivat väliaikaisesti Amalthea-laivalla. Kesäkuun 11. ja 12. päivän välisenä yönä Ungsocialisterna-järjestöön kuulunut Anton Nilson souti kahden toverinsa kanssa Amalthean luo ja kiinnitti laivan runkoon pommin. Pommi räjähti tappaen yhden ja haavoittaen 23 brittiläistä rikkuria.

Amalthea pommin jäljiltä

Anton Nilson tuomittiin kuolemaan ja hänen kaksi rikostoveriaan, nuoret, työttömät Ungsocialisterna-järjestön jäsenet Algot Rosberg ja Alfred Stern tuomittiin pakkotyöhön elinkaudeksi. Ennen teloitusta Nilson kuitenkin sai armahduksen ja hänenkin rangaistuksekseen tuli elinkautinen pakkotyö. Aluksi yleinen mielipide ja työväenliike tuomitsivat pommiattentaatin kauhistuneina, mutta myöhemmin mielipiteet muuttuivat samalla kun työväenliikkeen vaikutusvalta Ruotsissa kasvoi. Vankien vapauttamiseksi alkoi valtava kampanja, joka sai pian kansainväliset mittasuhteet. Heidän tuekseen järjestettiin tuhansia kansainvälisiä kokouksia, muun muassa yli 600 Yhdysvalloissa Joe Hillin johdolla. Ruotsissa kerättiin vankien vapauttamiseksi 130 000 nimen adressi, joka jätettiin korkeimmalle oikeudelle.

Vappuna 1917 10 000 työläistä marssi Härnösandin vankilaan aikomuksenaan vapauttaa Anton Nilson väkivalloin. Vankilan muureille asetettiin konekiväärein aseistetut vartijat ja armeija kutsuttiin apuun. Vanginvartijoiden käskettiin mieluummin ampua Nilson kuin antaa hänen päästä pakoon. Lopulta vankilan ulkopuolella mieltään osoittaneet joukot hajaantuivat. Lokakuussa 1917 Ruotsin vastanimitetty liberaalien ja sosiaalidemokraattien koalitiohallitus ensimmäisenä päätöksenään armahti Nilsonin ja hänen vankitoverinsa.

Venäjän vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anton Nilsonin vapautuessa Lokakuun vallankumous oli juuri alkanut Venäjällä. Ilman epäilyksen häivääkään, vailla muutakaan paikkaa mihin mennä, Nilson lähti ruotsalaisen sosialistijohtajan Ture Nermanin kanssa Venäjälle auttaakseen punaisia vallankumouksessa.

Venäjällä Nilson liittyi puna-armeijaan ja toimi sisällissodassa lentäjänä. Hän osallistui Moskovan ilmapuolustuksen järjestämiseen ja toimi myöhemmin Baltian rintaman ilmavoimien johdossa. Hän sai palveluksistaan huomionosoituksen Lev Trotskilta.

Stalinismin noustessa Anton Nilson päätti muuttaa takaisin Ruotsiin 1926. Hän piti Josif Stalinia vallankumouksen ja työväenluokan petturina, joka oli tehnyt Neuvostoliitosta poliisivaltion. Nikita Hruštšovin valtaannousua 1953 Nilson piti positiivisena asiana.

Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa Nilson liittyi Socialistiska partiet -puolueeseen, mutta siirtyi Vänstersocialisterna-puolueeseen Socialistiska partietin liu’uttua kohti kansallissosialismia. Myöhemmin hän liittyi sosiaalidemokraatteihin ja pysyi puolueessa lopun ikäänsä. Hän pysyi neuvostomyönteisenä vaikka arvostelikin järjestelmän autoritaarisuutta.

Nilson eli 101-vuotiaaksi.