Anja Hatakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Anja Geissbühler (ent. Hatakka) (s. 21. helmikuuta 1938 Metsäpirtti) on suomalainen näyttelijä ja missi.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anja Hatakka oli kesätöissä vedenneitona Linnanmäellä 1955, kun elokuvaohjaaja Armand Lohikoski löysi hänet sieltä elokuviin. Loppukesästä 1955 alkoivat Pekka ja Pätkä salapoliiseina -elokuvan kuvaukset Saimaalla, ja Hatakalla oli yksi päärooleista. Elokuva sai ensi-iltansa vasta kahden vuoden kuluttua, kun Tuntematon sotilas sekoitti Suomen Filmiteollisuuden julkaisuaikatauluja. Aikalaiskriitikot haukkuivat tämänkin Puupää-elokuvan, mutta yleisöä katsomoissa riitti. Isoja elokuvarooleja ei tämän jälkeen tullut pariin vuoteen, mutta pienissä osissa Hatakka vilahti elokuvissa 1918 – mies ja hänen omatuntonsa ja Vihdoinkin hääyö, jotka molemmat tulivat ensi-iltaan 1957.

Hatakka ilmoitettiin 1958 Miss Suomi -kilpailuun, ja 2. helmikuuta Helsingissä Messuhallissa järjestetyissä kilpailuissa hän tuli toiseksi perintöprinsessaksi. Pirkko Mannola voitti kilpailun. Yleisö äänesti Hatakan suosikikseen, ja hän sai harteilleen Ihannetytön nauhan. Vuosi jatkui tiiviinä edustustyönä mannekiininäytöksissä ja muissa tapahtumissa. Alkusyksystä oli taas elokuvatöitä T. J. Särkän ohjaamassa rikosfilmissä Kovaa peliä Pohjolassa, jonka pääosissa näyttelivät Tauno Palo, Hannes Häyrinen ja Teija Sopanen. Elokuvan ensi-ilta oli alkuvuodesta 1959, ja se oli kohtalainen yleisömenestys.

Kesällä 1959 Hatakka esiintyi pienessä roolissa Aarne Tarkaksen komediassa Vatsa sisään, rinta ulos, joka oli vuoden katsotuin suomalainen elokuva. Tätä seurasi päärooli Pekka ja Pätkä mestarimaalareina -elokuvassa, joka sai ensi-iltansa syksyllä 1959, mutta jäi Lohikosken viimeiseksi Puupää-ohjaukseksi. Saman vuoden aikana Hatakka esiintyi vielä pienissä rooleissa elokuvissa Lasisydän ja Kohtalo tekee siirron.

Tarkas ohjasi 1960 viimeiseksi jääneen Puupää-filmatisoinnin Pekka ja Pätkä neekereinä, jossa Hatakka oli vielä suurehkossa sivuosassa. Tämän jälkeen seurasi vielä pienet roolit elokuvissa Myöhästynyt hääyö ja Minkkiturkki. Mentyään naimisiin Agfa-Gevaertin toimitusjohtajan kanssa Hatakka katosi julkisuudesta.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arto Pietilä: Pätkä – Masa Niemi, HD Kustannus, 2003
  • Suomen kansallisfilmografia 6: 1957–61, VAPK, 1991
  • Kaunottaria kilpanäyttämöllä, artikkeli Miss Suomi -kilpailuista, Eeva-lehti 3/1958

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]