Anita Snellman

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Anita Snellman
Syntynyt 4. syyskuuta 1924
Helsinki
Kuollut 24. helmikuuta 2006 (81 vuotta)
Helsinki
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ala Kuvataiteilija
Anita Snellman, Istuva lukeva poika, 1964.

Anita Snellman (4. syyskuuta 1924 Helsinki24. helmikuuta 2006 Helsinki) oli suomalainen taidemaalari ja taiteilijaprofessori.

Snellman teki pitkän uran taiteilijana Suomessa ja ulkomailla. Hän opiskeli Suomen taideakatemian koulussa 19441948, Ruotsin taideakatemiassa Tukholmassa 1948-1949 ja Pariisin Académie Julianissa 1949-1950. Suomessa Snellmanin töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1947. Usean Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen taiteilija löysi Ibizan, mistä hän hankki vuonna 1968 oman maatalon. Hän toimi taideopettajana Suomen taideakatemian koulussa 1971–1979.[1]

Snellman muutti vuonna 1955 Ibizalle, mistä tuli hänen tärkein asuinpaikkansa koko elämän ajaksi. Juuri Ibizalla taiteilijan kerrotaan löytäneen maalauksiinsa luonnon, valon ja auringon. Hänen töitään on kuvailtu muun muassa paratiisillisiksi, esimerkiksi Sininen poika -triptyykki. Taiteilijan varhaista ekspressionismia edustaa Ateneumin kokoelmissa oleva Tyttö ja kukko vuodelta 1962, jonka esittävälle linjalle rakentui museon kesänäyttely 2003. Snellmanin myöhäistuotannossa oli mukana kosmisia aineksia.

Snellman valittiin 1976 Helsingin Juhlaviikkojen Vuoden taiteilijaksi. Hän oli myös Retretin kesän 1985 taiteilija suurella retrospektiivisella näyttelyllään sekä mukana Salmelan taidekeskuksen näyttelyssä 1994. Pariisin vuosinaan hän sai tyttären ja oli naimisissa lyhyen aikaa taiteilija George Gonneaun kanssa.

Vuonna 1976 hänet valittiin Helsingin Juhlaviikkojen vuoden taiteilijaksi ja palkittiin samana vuonna Pro Finlandialla[2] sekä professorin arvonimellä 1986. Anita Snellmanin taidesäätiö perustettiin vuonna 1979. Snellmanin teoksia on merkittävimpien suomalaisten taidemuseoiden ja säätiöiden kokoelmissa. Hän ehti eläessään pitää lukuisia näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana.[3]

»Minulla oli vain voimakas halu maalata, kaikki muu oli toisarvoista.»
(Anita Snellman[4])

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anita Snellman (1924–2006) (maksullinen) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 15.9.2010.
  2. Wilska, Liisa: Kolme maalaria Umami. 8.1.2009. Viitattu 15.9.2010.
  3. Anita Snellman kuollut 3.3.2006. YLE Uutiset. Viitattu 15.9.2010.
  4. Kohteen sisäistäminen on maalauksen ehto. Helsingin Sanomat, 4.9.1994. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.9.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]