Alien – kahdeksas matkustaja
Sivulta puuttuu |
|
|
|---|---|
|
|
|
 |
|
| Ohjaaja | Ridley Scott |
| Käsikirjoittaja | Dan O'Bannon Ronald Shusett |
| Tuottaja | Gordon Carroll, David Giler, Walter Hill |
| Säveltäjä | Jerry Goldsmith |
| Kuvaaja | Derek Vanlint |
| Leikkaaja | Terry Rawlings Peter Weatherley |
| Pääosat | Sigourney Weaver Tom Skerritt Veronica Cartwright Harry Dean Stanton John Hurt Ian Holm Yaphet Kotto |
|
|
|
| Valmistusmaa |  Yhdysvallat Yhdistynyt kuningaskunta |
| Tuotantoyhtiö | 20th Century Fox |
| Ensi-ilta | 25. toukokuuta 1979 26. lokakuuta 1979 |
| Kesto | 117 min (teatteriversio 1979) 116 min (erikoisversio 2003) |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Ikäraja | K-15[1] |
| Budjetti | 11 000 000 USD |
| Edeltäjä | Prometheus (esiosa) (2012) |
| Seuraaja | Aliens – paluu (1986) |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
| Allmovie | |
Alien – kahdeksas matkustaja (engl. Alien) on Ridley Scottin ohjaama kauhu/tieteiselokuva vuodelta 1979. Elokuva voitti Oscar-palkinnon parhaista erikoistehosteista. Elokuvan alien-hirviön suunnitteli sveitsiläinen kuvataiteilija H. R. Giger, ja se kuuluu kauhuelokuvien tunnetuimpiin hirviöhahmoihin.
Alien uudisti lajityyppiä yhdistämällä scifiä ja psykologista trilleriä, ja se on saanut kolme jatko-osaa. Kaikkien elokuvien pääosassa on näytellyt Sigourney Weaver, ja hänet tunnettaneen parhaiten juuri tästä roolista. Elokuvien pohjalta on tehty myös pelejä ja kirjoja. Elokuvasta julkaistiin vuonna 2003 erityinen ohjaajan versio.[2]
Joitain kohtauksia kuvatessa (kuten ruokailukohtausta) ohjaaja ei kertonut näyttelijöille, missä Alien milloinkin lymyili, tai mitä seuraavana tulisi tapahtumaan, kasvattaakseen näyttelijöiden säikähtelyn aitoutta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Juoni
Elokuva kertoo rahtialus Nostromosta, joka vastaanottaa hätäsignaalin tähteä Zeta 2 Reticulum kiertävältä planeetalta ja suuntaa sitä kohti. Emoalus vaurioituu laskussa ja samalla kun sitä korjataan, ryhmä menee etsimään signaalin lähdettä. Aluksen tietokone analysoi signaalia ja saa selville sen olevan varoitus- eikä hätämerkki.
Ryhmä on kuitenkin kohdannut jo vieraan elämänmuodon, ja se kiinnittyi yhteen ryhmän jäsenistä. Ryhmällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin tuoda vieras eliö mukanaan alukseen pelastaakseen toverinsa. Pian havaitaan, että vieraalla on täydellinen puolustusmekanismi. Kun vierasta eliötä yritetään poistaa ryhmän jäsenestä leikkauksen avulla, sen veri osoittautuu voimakkaaksi hapoksi, joka syövyttää avaruusaluksen metallinkin.
Painajainen alkaa, kun vieras olio purskahtaa ryhmän jäsenen rintakehästä ulos ja piiloutuu aluksen sokkeloihin. Pian kaikkien henki on vaarassa, kun peto kasvaa täyteen mittaansa ja alkaa yksitellen tappaa miehistöä. Myös joistakin miehistön jäsenistä paljastuu uusia asioita ja huomataan, ettei olento olekaan ainoa vaaratekijä.
[muokkaa] Rooleissa
| Sigourney Weaver | ... Ripley |
| Tom Skerritt | ... Dallas |
| Veronica Cartwright | ... Lambert |
| Harry Dean Stanton | ... Brett |
| John Hurt | ... Kane |
| Ian Holm | ... Ash |
| Yaphet Kotto | ... Parker |
| Bolaji Badejo | ... Alien |
| Percy Edwards | ... Alienin ja facehuggerin ääniefektit |
| Helen Horton | ... Äiti (tietokoneen ääni) |
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Alien (1979) elonet.fi. Viitattu 27.8.2009.
- ↑ Alien Quadrilogy. [DVD-julkaisu]. Los Angeles: 20th Century Fox Home Entertainment, Inc. 2003.
| Pääsarja | Alien – kahdeksas matkustaja (1979) • Aliens – paluu (1986) • Alien 3 (1992) • Alien – ylösnousemus (1997) |
| AVP-sarja | Alien vs. Predator (2004) • Aliens vs. Predator 2 (2007) |
