Aliens – paluu
| Aliens – paluu | |
|---|---|
| Aliens | |
 Elokuvan juliste. Ellen Ripley (Sigourney Weaver), sylissään Newt (Carrie Henn). |
|
| Ohjaaja | James Cameron |
| Käsikirjoittaja | James Cameron |
| Tarina |
James Cameron David Giler Walter Hill |
| Tuottaja |
Gale Anne Hurd Gordon Carroll David Giler Walter Hill |
| Säveltäjä | James Horner |
| Kuvaaja | Adrian Biddle |
| Leikkaaja | Ray Lovejoy |
| Tuotantosuunnittelija | Peter Lamont |
| Pääosat |
Sigourney Weaver Michael Biehn Lance Henriksen Carrie Henn Bill Paxton Paul Reiser |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Brandywine Productions |
| Levittäjä | 20th Century Fox |
| Ensi-ilta |
 18. heinäkuuta 1986 31. lokakuuta 1986 |
| Kesto |
137 minuuttia (teatteriversio 1986) 154 minuuttia (ohjaajan versio 1990) |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 18 500 000 dollaria |
| Tuotto | 131 060 248 dollaria |
| Edeltäjä | Alien – kahdeksas matkustaja |
| Seuraaja | Alien 3 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Aliens – paluu (engl. Aliens) on James Cameronin ohjaama elokuva vuodelta 1986. Se on ensimmäinen jatko-osa Ridley Scottin ohjaamalle tieteiselokuvalle Alien – kahdeksas matkustaja. Pääosissa esiintyvät Sigourney Weaver, Michael Biehn, Lance Henriksen, Carrie Henn, Bill Paxton ja Paul Reiser.
Elokuva perustuu James Cameronin, David Gilerin ja Walter Hillin käsikirjoitukseen. Elokuva on lajityypiltään nopeatempoinen toimintaseikkailu, toisin kuin alkuperäinen Alien. Elokuva menestyi erittäin hyvin. Se seurasi Cameronin Terminator – tuhoajaa ja vakiinnutti hänen asemansa menestyvänä toimintaelokuvien ohjaajana. Elokuva kuvattiin Englannissa 18 miljoonan dollarin budjetilla.
The New York Timesin kriitikot valitsivat Aliens – paluu -elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta.[1]
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan alussa Nostromo-rahtialuksen ainoa selviytynyt jäsen Ellen Ripley (Sigourney Weaver) pelastetaan avaruudesta sen jälkeen, kun hän on ollut 57 vuotta hyperunessa. Ripley saa kuulla, että Hadley’s Hope -niminen siirtokunta on perustettu LV-426-planeetalle, josta Nostromon miehistö löysi Alienin. Siirtokuntaan menetetään yhteys ja Ripley lähtee vastahakoisesti Weyland-Yutanin järjestämän pelastusretkikunnan mukaan neuvonantajana. Mukana on joukko kovia merijalkaväen sotilaita. LV-426:lla joukko toteaa, että Alienit ovat tappaneet siirtokuntalaiset. Retkikunta joutuu ansaan ja Alienit uhkaavat heitä.
Retkikunta törmää henkiinjääneeseen pikkutyttöön nimeltä Rebecca ”Newt” Jorden (Carrie Henn), jonka perheen kohtalo esitellään elokuvan ohjaajan versiossa. Retkikunnan sotilaiden yrittäessä tuhota Alieneita Weyland-Yutanin edustaja Carter Burke (Paul Reiser) sabotoi kamppailua ja aikoo tuoda Alienin sikiöitä yhtiölleen tutkittaviksi, joka onnistuisi vain käyttämällä retkikunnan muita jäseniä loisisäntinä sikiöille. Retkikunnan taistellessa henkensä edestä suurta Alien-joukkoa vastaan Newt joutuu olentojen haltuun, mutta piittaamatta omasta hengestään Ripley tahtoo pitää kiinni Newtille antamastaan lupauksesta olla hylkäämättä tätä. Alieneiden lisäksi Ripley joutuu taistelemaan myös aikaa vastaan, sillä siirtokunnan ylikuormittunut fuusioreaktori on lämpöydinräjähdyksen partaalla.
Ripley tunkeutuu reaktorirakennuksen sydämeen ja pelastaa Newtin juuri kuoriutuvalta facehuggerilta ja kohtaa ensimmäistä kertaa Alien-kuningattaren. Hän pakenee Newtin, Hicksin (Michael Biehn) ja Bishopin (Lance Henriksen) kanssa emoalukselle, jossa hän kohtaa jälleen kuningattaren, joka vaurioittaa Bishopin toimintakyvyttömäksi repimällä tämän kahtia. Ripley pudottaa kuningattaren lastaustrukilla ilmalukkoon ja lopulta avaruuteen. Eloonjääneet Ripley, Newt, Hicks ja Bishop asettuvat pakoaluksen hyperunikammioihin.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Sigourney Weaver | … | Ellen Ripley |
| Carrie Henn | … | Rebecca ”Newt” Jorden |
| Lance Henriksen | … | Bishop |
| Michael Biehn | … | alikersantti Dwayne Hicks |
| Paul Reiser | … | Carter Burke |
| Bill Paxton | … | Hudson |
| William Hope | … | luutnantti Gorman |
| Jenette Goldstein | … | Vasquez |
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuva on inspiroinut selviytymiskauhupelien kehitystä kuten Project Firestart (1989).[2] Myös elokuvaan perustuvia pelejä on tehty kuten Aliens: The Computer Game (1987).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin’s Griffin 2004. Viitattu 4.7.2016.
- ↑ Travis Fahs: IGN Presents the History of Survival Horror (sivu 2) 30.10.2009. IGN. Viitattu 15.3.2019.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aliens – paluu Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||