Alexandra Frosterus-Såltin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alexandra Frosterus-Såltin
Alexandra Frosterus-Såltin
Alexandra Frosterus-Såltin
Syntynyt 6. joulukuuta 1837
Inkoo, Suomi
Kuollut 29. helmikuuta 1916
Vaasa
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Ala taidemaalari

Alexandra Frosterus-Såltin (6. joulukuuta 1837 Inkoo29. helmikuuta 1916 Vaasa) oli suomalainen taidemaalari, joka tunnetaan erityisesti alttaritauluista. Hän maalasi ainakin 68 alttaritaulua ja teki myös kuvituksia.[1]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alexandra Frosterus-Såltinin vanhemmat olivat teologian professori Benjamin Frosterus ja Vilhelmina Sofia o.s. af Gadolin, joka oli Suomen ensimmäinen ylioppilastutkinnon suorittanut nainen.[2] Äiti kuoli, kun Alexandra oli vasta seitsemänvuotias. Isä avioitui vuonna 1846 Sofia Augusta Nordlingin kanssa. Taiteilijan lapsuus kului Vaasassa, missä isä oli kirkkoherrana. Benjamin Frosterus kehitti merkittävästi Vaasan ja Mustasaaren lasten koulunkäyntimahdollisuuksia ja suhtautui ymmärtäväisesti myös tyttärensä opiskelupyrkimyksiin. Tytär sai jo 14-vuotiaana lähteä Turun piirustuskouluun, missä hän R. W. Ekmanin yksityisoppilaana oli koulun johtajan erityisessä suojeluksessa.[1]Yleensä taidekouluihin ei tuohon aikaan otettu tyttöjä opiskelijoiksi. Suomen taideyhdistyksen molemmat piirustuskoulut lienevät olleet ensimmäisiä taidekouluja Euroopassa, joihin otettiin myös naisia oppilaiksi.[3]

Alexandra Frosterus-Såltin sai näin taidekoulutuksensa perustan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa, missä hän opiskeli vuosina 1852–1857 ja R. W. Ekmanin johdolla 1857–1858 kaikkiaan viisi vuotta. Saatuaan Taideyhdistykseltä 300 hopearuplan apurahan hän lähti sen turvin 19-vuotiaana Düsseldorfiin Saksaan jatkamaan taideopintojaan yhdessä veljensä kanssa. Naisia ei kuitenkaan tuohon aikaan otettu taideakatemiaan oppilaiksi, joten hänen oli otettava yksityistunteja. Hän sai opettajakseen saksalaisen historiamaalarin Otto Mengelbergin ja opiskeli tämän johdolla vuosina 1858–1862. Mieluummin hän olisi opiskellut norjalaisen taiteilijan Adolph Tidemandin opastuksella, mutta tämä ei antanut yksityistunteja. Opettajansa kehotuksesta Frosterus-Såltin perehtyi anatomiaan ja henkilöiden maalaamiseen.[1]Kaikkiaan hän opiskeli Saksassa kahdeksan vuotta, kahteen otteeseen, kummallakin kerralla neljä vuotta.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen henkilökuviaan oli ensimmäisen kerran esillä vuonna 1858 Suomessa Taideyhdistyksen näyttelyssä, joka oli hänen debyyttinäyttelynsä. Lapsikuvaus oli hänen mieliaiheitaan samoin kuin tavallinen kansa topeliaanisessa hengessä. Voitettuaan Taideyhdistyksen dukaattipalkinnon laatukuvallaan Sokea soittaja herättää poikansa myrskyn lähestyessä taiteilija saattoi lähteä 1862 jatko-opiskelemaan Pariisiin, jossa hänellä oli mahdollisuus maalata elävää mallia. Taulu, jolla dukaattipalkinto tuli, tuhoutui vuonna 1918.[1] Talven 1862–1863 hän opiskeli Ange Tissierin ateljeessa Pariisissa, ainoassa paikassa, missä naisetkin saivat taideopetusta.

Alexandra Frosterus-Såltin, Jalasjärven kirkon alttaritaulu, 1906
Alexandra Frosterus-Såltin: Karjalohjan kirkon alttaritaulu

Avioiduttuaan 1866 Vaasan sairaalan lääkärin Fredrik Viktor Såltinin (s. 22. maaliskuuta 1833 Tenhola, k. 1873) kanssa hän muutti asumaan Vaasaan ja joutui näin eristyksiin taidepiireistä. Maalaamisen hän oli joutunut osittain jättämään. Maalausten aiheet muuttuivat Vaasan-vuosina kodin ja lasten kuvaamiseksi. Viiden vuoden kuluttua aviomies kuoli ja hän jäi leskeksi kolmen lapsen kanssa samana vuonna kuin myös Ekman kuoli. Hänestä tuli opettajansa Ekmanin seuraaja, ei vain opettajana vaan myös kirkkomaalarina. Ekman oli maalannut ahkerasti alttaritauluja ja nyt hänen paikkana jäi vapaaksi. Pystyäkseen huolehtimaan yksin kolmesta pienestä lapsesta, joista nuorin oli vasta 9 kuukauden ikäinen, Frosterus-Såltin ryhtyi myös maalaamaan alttaritauluja. Hän onkin 1800-luvun tuotteliain kirkkotaiteilija. Toimeentulon heikkouden takia hän muutti Vaasasta vuonna 1874 Turkuun, koska hän oli saanut Suomen taideyhdistyksen Turun piirustuskoulun antiikkiluokan opettajan paikan Turussa. Hän oli opettajana vuoteen 1889 saakka, minkä jälkeen hän muutti Helsinkiin. Hän toimi taiteilijan työnsä ohessa opettajana Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa 18741889 ja oppikoulussa. Vuosina 1880–1881 hän joutui hoitamaan myös koulun johtajan tehtäviä, kun 20-vuotias Westerholm sijaisti Waenbergin opetustehtäviä. Kevätlukukaudella 1888, kun Waenerberg oli jo lopettanut ja Karl Viktor Reinius hoiti tilapäisesti prinsiippiluokkaa. Frosterus-Såldin opetti myös Heurlinin tyttökoulussa Turussa. Piirustuskoulun palkka oli pieni, joten hänen oli tehtävä myös noita muita töitä, etenkin 1870-luvun lopulla lisääntyneitä tilaustöitä kirkkoihin.[4]

Eläkepäivinään hän palasi Vaasaan, missä hän kuoli 29. helmikuuta vuonna 1916 79-vuotiaana. Viimeisen alttaritaulunsa Ristiinnaulittu hän maalasi vuonna 1915 Ruokolahden kirkkoon.[5] Hän oli maalannut Pariisissa vuonna 1863 alttaritaulun, toisin sanoen tehnyt kopion Louvressa Jean-Baptiste Regnault´n taulusta Jeesuksen hautaanlaskeminen, joka hankittiin sitten vuonna 1864 Mustasaaren uuteen kirkkoon. Ensimmäisen alttaritaulutilauksen hän sai Seinäjoen seurakunnasta ja maalasi sinne Jeesus Getsemanessa -aiheisen maalauksen. Tämä Törnävän kirkon alttaritaulu vuodelta 1877 on Frosterus-Såltinin ensimmäinen alttaritaulu, ja se esittää Jeesusta Getsemanessa.[6] Koululaisten raittiusopetuksessa aikoinaan käytetty Turmiolan Tommin elämäkerta on Frosterus-Såltinin kuvittama.[7] Hänen keskittyessään piirustuksenopettajantyöhön varsinainen maalaaminen jäi vähemmälle. Opetustyönsä ohessa hän kuitenkin maalasi kaiken kaikkiaan lähes 70 alttaritaulua, joista viitisenkymmentä on yhä jäljellä. Seinäjoen lähiseurakunnissa hänen töitään on Ilmajoen, Peräseinäjoen ja Jalasjärven kirkoissa.[1]

Hänen maalauksistaan on myös painettu postikortteja, joita ovat kustantaneet ainakin O.Y. Launis, Helsinki ja Kuultokuva, Helsinki. [8]

On myös huomattava, että Alexandra Frosterus-Såltin oli Suomen ensimmäinen naispuolinen piirustuskoulun opettaja, ja hän oli myös kuvataiteilija, joka jäätyään varhaisessa vaiheessa leskeksi pystyi kuitenkin elättämään itsensä ja lapsensa taiteellisella työllä.[4]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raimo Hieta: Törnävän kirkon alttaritaulu 125-vuotias, taiteilijan ensimmäinen tilaustyö, Lakeuden Risti, nro 2/2002, s. 6–7

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Porstuakirjaston sivut
  2. a b Willner-Rönnholm, s. 66
  3. Willner-Rönnholm, s. 47
  4. a b Willner-Rönnholm, s. 63
  5. Ristiinnaulittu, Ruokolahden kirkko
  6. Törnävän kirkko
  7. Turmiolan Tommi
  8. Teuvo Termonen s.30

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]