Aleksandr Jakovlev
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Aleksandr Nikolajevitš Jakovlev (ven. Александр Николаевич Яковлев) (2. joulukuuta 1923 – 18. lokakuuta 2005) oli neuvostoliittolainen taloustieteilijä, perestroikan suunnittelija ja sitä toimeenpanneen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Mihail Gorbatšovin tukijana tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko. Hän palveli toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton armeijassa ja liittyi kommunistisen puolueen jäseneksi vuonna 1944. Hän toimitti puoluejulkaisuja ja päätyi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen ideologia- ja propagandaosaston päälliköksi vuosiksi 1969-1973.
Kanadaan suurlähettilääksi karkotettuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1972 hän julkaisi kriittisen isovenäläistä šovinismia ja neuvostoliittolaista antisemitismiä vastustavan artikkelin, joka johti hänen siirtämiseensä Neuvostoliiton suurlähettilääksi Kanadaan, missä hän tutustui maataloudesta vastaavaan Mihail Gorbatšoviin, joka oli vierailulla Kanadassa löytääkseen jotakin Neuvostoliiton maataloudessa sovellettavaksi. 1980-luvun alussa Gorbatšov ja Jakovlev tapasivat uudelleen ja keskustelivat Neuvostoliiton uudistamisesta. Kaksi viikkoa tämän jälkeen Jakovlev sai palata takaisin Neuvostoliittoon Kanadasta Neuvostoliiton tiedeakatemian kansainvälisten suhteiden ja maailmantalouden instituutin johtajaksi.
Perestroika-politiikan arkkitehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gorbatšovin tultua valituksi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi 1985 Jakovlev nimitettiin vanhemmaksi neuvonantajaksi, joka avusti pääsihteeriä ja politiikan muotoilua viidessä tapaamisessa Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin kanssa.
Jakovlev nimitettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan, politbyroon jäseneksi vuonna 1987, mutta perestroikan edetessä lähinnä Jegor Ligatšovin ja muiden konservatiivien lujittaessa otettaan puolueen johdossa Jakovlevin asema tuli kriittiseksi. Kaksi päivää ennen poikkeustilakomitean elokuussa 1991 suorittamaa vallankaappausyritystä Jakovlev erotettiin politbyroosta.
Jeltsiniä kannattava demokraatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jakovlev liittyi avoimesti Boris Jeltsinin johtamaan demokraattiseen oppositioon 21. elokuuta 1991, kun poikkeustilakomitean aloittama vallankaappausyritys oli rauennut.
Ihmisoikeuksien puolustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton purkauduttua Jakovlev luennoi Neuvostoliitosta ja Stalinin ajan vainoista. Putinin ensimmäisellä kaudella hänestä tuli 2002 presidentillisen poliittisten vainojen uhrien arvoonpalauttamisen komitean puheenjohtaja.
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A Century of Violence in Soviet Russia, Alexander M. Yakovlev, 2002, Yale University Press (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
