Aarne Äyräpää
Sivulta puuttuu Aarne Elias Äyräpää (vuoteen 1930 Europaeus, 21. lokakuuta 1887 Utajärvi – 17. kesäkuuta 1971 Helsinki) oli suomalainen arkeologi ja historiantutkija. Vanhemmat: Anders Theodor Europaeus ja Kristina Sofia o.s. Riikonen.
Äyräpää kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1906. Hän suoritti vuonna 1912 filosofian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistosta. Hänet nimitettiin Muinastieteellisen toimikunnan ylimääraiseksi amanuenssiksi 1915 ja vakinaistettiin 1920. Vuonna 1933 hän valmistui tohtoriksi väitöskirjallaan Über die Streitaxtkulturen in Russland. Tämän jälkeen hän toimi Kansallismuseon esihistoriallisen osaston johtajana ja Helsingin yliopiston dosenttina vuoteen 1938 saakka. Vuosina 1945-48 hän toimi Suomen ja Pohjoismaiden arkeologian vt. professorina ja 1938-54 hän toimi esihistoriallisen arkeologian ylimääräisenä professorina. Äyräpää oli Muinaistieteellisen toimikunnan jäsen 1949-61.
Äyräpää hallitsi kivikauden tutkimusta Suomessa 1920-luvulta aina 1950-luvulle saakka. Hänen suurimpana saavutuksinaan pidetään keramiikkaan ja geologian tutkimustuloksiin pohjautuvan esihistorian kronologian laatimista. Äyräpää mallinsi maankohoamisesta aiheutuneen rantaviivan muutoksen sekä ilmaston vaihtelut ja jaksotti Suomessa vaikuttaneet kulttuurilliset aikakaudet. Hän oli erityisen kiinnostunut vasarakirveskulttuurin tutkimisesta.
Avarakatseinen ja kriittinen Äyräpää nautti kunnioitusta arkeologina myös ulkomailla.
[muokkaa] Tuotantoa
- Finlands konst från förhistorisk tid till våra dagar, 1926
- Fornfynd från Kyrkslätt och Esbo socknar, 1922
- Katsaus Suomen esihistoriaan, 1924
- Opas Rauman museossa kävijöille, 1921
- Suomen taide esihistoriallisesta ajasta meidän päiviimme, 1927
- Tärkeitä kivikauden löytöjä, 1916
- Über die Streitaxtkulturen in Russland Studien über die Verbreitung neolithischer Elemente aus Mitteleuropa nach Osten, 1933
- Uusinta muinaislöytösatoa Oulun läänistä, 1937
- Viidennet museopäivät Kuopiossa 1938 1939
