Taloudellinen vapaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: artikkeli on pelkkää hehkutusta, uusliberalististen think thankien näkemyksiä esitetään totuutena
Tämä artikkeli tai sen osa sisältää väitteitä tai näkemyksiä, joiden esittäjä ei selviä artikkelista.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä viitteitä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Taloudellinen vapaus tarkoittaa useimmiten vapaan markkinatalouden astetta kuten kaupankäynnin vapautta ja omistusoikeuden suojaa - sitä, että ihmiset saavat tuottaa, myydä, ostaa ja kuluttaa tavaroita ja palveluita vapaasti ilman pakkoa, petosta tai varkautta. Tämä heijastuu laillisuusperiaatteessa, omistusoikeudessa ja sopimusvapaudessa.[1][2]

Taloudellisen vapauden indeksi mittaa taloudellista vapautta. Indeksin mukaan maailman taloudellisesti vapaimpia maita ovat lähinnä länsimaat poikkeuksena Hongkong ja Singapore, ja Pohjoismaat sijoittuvat noin sijoille 10 - 20. Vuodesta 1985 vuoteen 2000 useimpien maiden taloudellinen vapaus lisääntyi Fraserin indeksin mukaan.[3]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Empiiristen tutkimusten mukaan taloudellisen vapauden indeksi korreloi positiivisesti elintason, talouskasvun, tulojen tasaisuuden, korruption vähyyden ja poliittisen väkivallan vähyyden kanssa.[4][5][6][7][8]

Ympäristön tila, eliniänodote, ihmisoikeustilanne, talouskasvu, keskitulot ja köyhimmän kymmenyksen tulotaso olivat sitä parempia ja korruptio vähäisempää, mitä korkeampi maan taloudellinen vapaus oli (vuonna 2007). Köyhimmän kymmenyksen osuus maan tuloista ei riippunut taloudellisesta vapaudesta. [9]

Onnellisuus oli selvästi sitä korkeampi, mitä taloudellisesti vapaampi jokin maa oli (korrelaatio oli vahva).[10]

Korkea taloudellinen vapaus estää erittäin tehokkaasti sotia, noin 54 kertaa tehokkaammin kuin demokratia (Democracy Score -mittarilla mitattuna).[11]

Taloudellisen vapauden korrelaatioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Empiiristen tutkimusten mukaan taloudellinen vapaus korreloi elintason, talouskasvun, tulojen tasaisuuden, korruption vähyyden ja poliittisen väkivallan vähyyden kanssa.[12][13][14][15][16]

Ympäristön tila, eliniänodote, ihmisoikeustilanne, talouskasvu, keskitulot ja köyhimmän kymmenyksen tulotaso olivat sitä parempia ja korruptio vähäisempää, mitä korkeampi maan taloudellinen vapaus oli (vuonna 2007). Köyhimmän kymmenyksen osuus maan tuloista ei riippunut taloudellisesta vapaudesta. [9][17]

Poliittinen vapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Freedom Housen mukaan "poliittisen vapauden ja Heritage-säätiön sekä Wall Street Journalin mittaaman taloudellisen vapauden välillä on korkea ja tilastollisesti merkitsevä korrelaatio". [18]

123 valtion tutkimus vahvisti nobelistien Hayekin–Friedmanin hypoteesin, että taloudellinen vapaus on lähes välttämätön poliittisen vapauden edellytys. Vain harvoissa tapauksissa oli merkittävästi poliittista vapautta ilman huomattavaa taloudellista vapautta, ja nekin tapaukset heikkenivät ajan myötä.[19] Myöhempi tutkimus löysi vain yhden selkeän vastaesimerkin: Valko-Venäjä vuoden 1991 jälkeen. Senkin poliittinen vapaus katosi ajan mittaan.[20]

Talouskasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadoissa tieteellisissa artikkeleissa käytetyn Economic Freedom of the World -indeksin mukaan taloudellisesti vapaimmassa ("kapitalistisimmassa") viidenneksessä elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Epävapaimmassa viidenneksessä luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa. [1]

"Vuodesta 1820 vuoteen 1998 maailman väestö 6-kertaistui, BKT 49-kertaistui ja BKT/capita melkein 9-kertaistui." Tämä tapahtui lähinnä siellä, missä taloutta liberalisoitiin, mutta silti Afrikankin reaalitulot henkeä kohden nousivat 3 kertaa korkeammiksi vuosisadassa. Kehitysmaissa elinikä kasvoi 26 vuodesta 64 vuoteen 1900-luvun aikana. [21]

Onnellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnellisuus oli selvästi sitä korkeampi, mitä taloudellisesti vapaampi jokin maa oli (korrelaatio oli vahva).[10]

Rauha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkea taloudellinen vapaus estää erittäin tehokkaasti sotia, noin 54 kertaa tehokkaammin kuin demokratia (Democracy Score -mittarilla mitattuna).[11]

Vapaa markkinatalous luo rauhaa ja ehkäisee konflikteja tehokkaammin kuin demokratia, ihmisoikeudet tai hyvä hallinto. NTNU:n valtio-opin professori Indra de Soysan mukaan teoreetikot ovat esittäneet vastaavaa kolmattasataa vuotta, mutta nyt myös empiiriset tosiasiat ovat vahvistaneet johtopäätökset.[22]

Soysan mukaan osaselitys ilmiölle on se, että jos taloudellista vapautta rajoitetaan, investointi konfliktiin on ainoita keinoja luoda lisää vaurautta itselleen. Lisäksi, mitä suurempi taloudellinen valta valtiolla on, sitä enemmän kapinoinnilla sitä vastaan voi saada aikaan [22]. Muita aiempia selityksiä ovat mm. se, että vauraammilla kansakunnilla on enemmän hävittävää sodissa, kauppakumppanien kanssa ei kannata taistella ja ihmisten voidessa vaikuttaa elämäänsä ja elintasoonsa vapaasti omilla ponnistuksillaan heillä on vähemmän tarvetta tehdä sitä muita pakottamalla.

Soysan mukaan Norjan lukemattomat rauhansovitteluyritykset ovat tehoton keino luoda rauhaa, kun taas markkinoiden vapauttaminen loisi sitä tehokkaammin ja lisäksi edistäisi kehitystä toisin kuin perinteinen kehitysapu.[22]

Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täydellistä laissez-fairea ja täydellistä sopimusvapautta on kokeiltu muun muassa Britanniassa.

Britanniassa kauppaa vapautettiin 1700- ja 1800-lukujen ajan päästen lähes täyteen vapaakauppaan (klassinen liberalismi). Ranskassa kaupan vapauttaminen alkoi vasta Ranskan vallankumouksesta (1789), mutta Saksassa merkantilistinen politiikka säilyi vahvana myös 1800-luvulla, aina natsi-Saksan kukistumiseen asti. [23]

Aikalaiskuvaus työelämästä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sidney Webb kirjoittaa teoksessa Fabian Essays in Socialism: "Naisia työskentelemässä puolialastomina hiilikaivoksissa; nuoria lapsia vetämässä vaunuja koko päivän maanalaisten käytävien tunkkaisessa ilmastossa; lapsia sidottuina kudontakoneeseen viisitoista tuntia puuvillatehtaan kuumennetussa ilmassa, pidettyinä hereillä vain esimiehen piiskalla; tunteja työtä kaikille, nuorille ja vanhoille, rajoitteena vain fyysisen kestävyyden äärimmäiset kyvyt; nopeasti kasvavalle väestölle tarpeellisten saniteettijärjestelyjen täydellinen poissaolo: nämä ja muut nimettömät epäoikeudenmukaisuudet on tallennettu täydellisen laissez fairen ja sopimusvapauden tuloksina toisiaan seuraavien blue-book -raporttien puolueettomille sivuille" [24]

Sopimusvapauden vähentämistoimet 1800-luvun lopulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klassisen liberalismin vuoksi monissa maissa vallitsi 1800-luvun lopulla melko laaja sopimusvapaus. Niin sanottu edistyksellinen liike (progressive movement) pyrki 1800-luvun lopulta alkaen monin tavoin kansalaisten, etenkin työntekijöiden ja kuluttajien, aseman vahvistamiseen rajoittamalla vallinneeksi väitetyn laissez faire -kapitalismin "liiallista" sopimusvapautta ja siirtämällä päätöksentekoa poliittiseksi. Liikkeen vaikutuksesta säädettiin muun muassa työsuojelu- ja vähimmäispalkkalakeja, ammattiliittoja ja työehtosopimuksia vahvistavia lakeja, kieltolakeja, elintarvike-, huume- ja lääkelakeja, rautateitä, vuokria ja kauppaa sääteleviä lakeja kuten kilpailulakeja. Liikkeen vaikutus näkyi myös Yhdysvalloissa kieltolain ja tuloveron säätäneinä uusina perustuslain lisäyksinä ja keskuspankin Federal Reserven perustamisena [25] [26]. Liikkeeseen kuului sosialisteja, konservatiiveja ja sosiaaliliberaaleja.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Surjit S. Bhalla. Freedom and economic growth: a virtuous cycle?. Published in Democracy's Victory and Crisis. (1997). Cambridge University Press. ISBN 0521575834 p. 205
  2. ↑ David A. Harper. Foundations of Entrepreneurship and Economic Development. (1999). Routledge. ISBN 0415153425 p.57, 64
  3. ↑ Economic Freedom of the World 2005, Fraser Institute
  4. ↑ Pei, Minxin: ”Political Institutions, Democracy, and Development”, Democracy, Market Economics, and Development. World Bank Publications, 2001.
  5. ↑ Easton, Stephen T. & Walker, Michael A.: Income, growth, and economic freedom. (Volume 87, Issue 2) American Economic Review, May 1997. American Economic Association.
  6. ↑ Ayal, Eliezer B. & Karras, Georgios: Components of economic freedom and growth: an empirical study. (Volume 32, Issue 3) Journal of Developing Areas, Spring 1998. Western Illinois University.
  7. ↑ Scully, Gerald: Economic Freedom, Government Policy, and the Trade-Off Between Equity and Economic Growth. (Volume 113, Issue 1-2) Public Choice, 2002. Kluwer Academic Publishers.
  8. ↑ Berggren, Niclas: Economic Freedom and Equality: Friends or Foes?. (Volume 100, Issue 3-4) Public Choice, 1999. Kluwer Academic Publishers.
  9. ↑ a b Chapter 1: Economic Freedom of the World, 2007 (Arkistoitu – Internet Archive), Fraser Institute, kuvaajat sivuilla 19-22
  10. ↑ a b In Pursuit of Happiness Research. Is It Reliable? What Does It Imply for Policy? The Cato institute. April 11, 2007
  11. ↑ a b Chapter2: Economic Freedom and Peace (Arkistoitu – Internet Archive), Economic Freedom of the World 2005
  12. ↑ Minxin Pei, Political Institutions, Democracy, and Development, teoksessa Democracy, Market Economics, and Development, World Bank Publications, 2001, isbn=9780821348628
  13. ↑ "Income, growth, and economic freedom" (May 1997). American Economic Review 87 (2): 328–332. American Economic Association. 
  14. ↑ "Components of economic freedom and growth: an empirical study" (Spring 1998). Journal of Developing Areas 32 (3): 327-338. Western Illinois University. 
  15. ↑ Scully, Gerald (2002). "Economic Freedom, Government Policy, and the Trade-Off Between Equity and Economic Growth". Public Choice 113 (1-2): 77–96. Kluwer Academic Publishers. 
  16. ↑ Berggren, Niclas (1999). "Economic Freedom and Equality: Friends or Foes?". Public Choice 100 (3-4): 203-223. Kluwer Academic Publishers. 
  17. ↑ Chapter 1: Economic Freedom of the World, 2006 (Arkistoitu – Internet Archive), Fraser Institute, kuvaajat sivuilla 18-21
  18. ↑ Adrian Karatnycky. Freedom in the World: The Annual Survey of Political Rights and Civil Liberties. Transaction Publishers. 2001. ISBN 9780765801012. p. 11
  19. ↑ Examining the Hayek–Friedman hypothesis on economic and political freedom. Journal of Economic Behavior & Organization, 2010, 74. vsk, nro 3, s. 230-239. Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Gabriel Benzecry, Nicholas Reinarts ja Daniel J. Smith: You Have Nothing to Lose but Your Chains? Re-examining the Hayek-Friedman Hypothesis on the Relationship Between Capitalism and Political Freedom 11.2.2024. SSRN.
  21. ↑ Martin Wolf, Why Globalization Works, mm. s. 44-45
  22. ↑ a b c Capitalism creates peace (Arkistoitu – Internet Archive), Norjan tiede- ja teknologiayliopisto NTNU, 2.11.2009, NTNU:n ja Oslon kansainvälisen rauhaninstituution (PRIO) tutkimustuloksista. PRIOn konfliktidata alkoi vuodesta 1970.
  23. ↑ Wilson, Charles (1963). Mercantilism. London: Routledge and Kegan Paul.
  24. ↑ Webb, Sidney: Historic teoksessa: Fabian Essays in Socialism - Online Library of Liberty oll.libertyfund.org. Viitattu 10.11.2020.
  25. ↑ Ideas and Movements, The Progressive Movement 19th century Online Highways. Viitattu 2.2.2008. (englanniksi)
  26. ↑ William L. Anderson: The Legacy of Progressivism Mises.org. Viitattu 2.2.2008. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taloudellinen_vapaus&oldid=22338846”