Presbyteeri
Presbyteeri (m.kreik. πρεσβύτερος suom. vanhin) on yksi kristillisen kirkon viroista. Uudessa testamentissa sanalla viitataan paikallisten kristillisten seurakuntien johtajiin. Nykyään sana on synonyymi papille katolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa sekä useissa protestanttisissa kirkoissa, kuten luterilaisuudessa ja anglikaanisuudessa. Sanasta tulevat useat nykykielten pappia tarkoittavat sanat, kuten englannin priest, ranskan prêtre, ruotsin präst, ja saksan Priester.
Vapaissa suunnissa tällä termillä tarkoitetaan maallikkovanhimman virkaa.
Uudessa testamentissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kristinuskon syntyessä johdossa olivat apostolit, muun muassa Pietari. Käytännön avustamistyötä eli köyhien ja sairaiden avustamista varten apostolit perustivat diakonin viran.[1] Kristinuskon levitessä apostolit asettivat seurakuntia johtivia kaitsijoita (m.kreik. ἐπίσκοπος) kätten päälle panemisella. Nämä kaitsijat jatkoivat uusien kaitsijoiden eli piispojen toimeen asettamista. Uudessa testamentissa tästä on esimerkkinä Timoteus, jonka tehtävä oli nimittää uudet kaitsijat ja muut seurakunnan johtohenkilöt.[2] Kaitsijat olivat siis apostolien tehtävän perillisiä, ja heidän tehtävästään syntyi piispan virka jo varsin varhain.
Presbyteerin virka perustettiin avustamaan piispaa opetuksessa, kasteissa ja seurakunnan johtamisessa. Paikallista seurakuntaa johti piispa. Apostolien teoissa kerrotaan, että Paavali ja Barnabas nimittivät presbyteerit seurakuntiin, jotka he perustivat Galatiaan.[3] Samoin kirjeessä Titukselle annetaan hänelle oikeus asettaa seurakuntiin presbyteerit "jokaiseen (Kreetan) kaupunkiin".[4]
Varhainen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uuden testamentin jälkeissä kirjoituksissa on myös useita mainintoja presbyteereistä. Rooman piispa Kleemensin kirjeessä korinttilaisille vuodelta 96 on maininta siitä, että seurakuntalaiset syrjäyttivät omat presbyteerinsä.[5] Kirjeen lopussa hän kirjoittaa: Mutta te, kapinan alkuunpanijat, olkaa kuuliaiset presbytereille, notkistakaa sydämenne polvet ja antakaa kurittaa itsenne mielenmuutokseen.[6] Polykarpos Smyrnalainen nuhtelee kirjeessään filippiläisille heidän seurakuntansa presbyteerin Valensin ja hänen vaimonsa lankeemusta.[7]
Ignatios Antiokialaisen teologia ajoitukseensa (100-luku) nähden korkeaa: Mutta teidän rukouksenne on tekevä minut täydelliseksi Jumalaa varten, jotta saavuttaisin sen osan, joka minulle on armossa tullut, kun panin turvani evankeliumiin niin kuin Jeesuksen ilmestymiseen lihassa ja apostoleihin niin kuin kirkon presbyteereihin.[8]
Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Ortodoksinen papisto |
|---|
| Alempi papisto |
| Lukija |
| Alidiakoni |
| Ylempi papisto |
| Diakoni |
| Ylidiakoni |
| Pappi (Presbyteeri) |
| Pastori |
| Kirkkoherra |
| Rovasti |
| Piispa |
| Apulaispiispa |
| Metropoliitta |
| Arkkipiispa |
| Eksarkki |
| Patriarkka |
| Luostaripapisto |
| Munkkidiakoni |
| Arkkidiakoni |
| Pappismunkki |
| Arkkimandriitta |
| Igumeeni |
Varhaisen kirkon presbyteerin virka on sama kuin ortodoksisen ja katolisen kirkon papin virka.
Helluntaiseurakunta ja reformoitu kirkko kutsuvat itseään presbyteerisiksi, koska niitä johtavat maallikkovanhimmat. Näiden kirkkojen tulkinnan mukaan presbyteerit olivat ehdottomasti vain maallikoita, jotka olivat johtoasemassa varhaisessa kirkossa.
Nykyään termi liittyy myös reformoituun kirkkoon. Useimmissa reformoiduissa kirkkokunnissa on vallalla presbyteerinen kirkkojärjestys, jossa maallikot, joita kutsutaan presbyteereiksi, toimivat samanarvoisina pappien kanssa kirkollisissa hallintoelimissä, presbyteerioissa.[9] Skotlannissa ja Yhdysvalloissa kutsutaan reformoitua kirkkoa presbyteriaaniseksi kirkoksi. Anglikaaninen kirkko tunnetaan Yhdysvalloissa nimellä episkopaalinen kirkko.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ap. t. 6:1–6
- ↑ 1. Tim. 5:22
- ↑ Ap. t. 14:23
- ↑ Tit. 1:5
- ↑ 1. Klem. 44–47
- ↑ ”Kleemensin kirje korinttolaisille”, Apostoliset isät, s. 49. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
- ↑ ”Polykarpoksen kirje filippiläisille”, Apostoliset isät, s. 122. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
- ↑ ”Ignatioksen kirje filadelfialaisille”, Apostoliset isät, s. 96. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
- ↑ Otavan iso Fokus, 5. osa (Mo-Qv), s. 3251, art. Presbyteerinen kirkkojärjestys, Presbyteriaanit. Otava, 1973. ISBN 951-1-01070-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ohjeita vanhimmille eli presbyteereille Uuden testamentin ensimmäisestä Timoteuksen kirjeestä (1.Tim.5:17-22)
- Seurakunnan johtajan (kaitsijan) ominaisuudet Uuden testamentin ensimmäisestä Timoteuksen kirjeestä (1.Tim.3:1-7)
- Seurakunnan palvelijoiden (diakonien) ominaisuudet Uuden testamentin ensimmäisestä Timoteuksen kirjeestä (1.Tim.3:8-13)