Tämä on hyvä artikkeli.

Wonderworld

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Wonderworld
Uriah Heep
Studioalbumin Wonderworld kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  Musiclandissa, Münchenissä tammi-maaliskuussa 1974
 Julkaistu Iso-Britannia huhtikuu 1974[1]
Yhdysvallat toukokuu 1974
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) Gerry Bron
 Tyylilaji hard rock, progressiivinen rock
 Kesto 37.40
 Levy-yhtiö Iso-Britannia Bronze Records
Yhdysvallat Warner Bros. Records
Muut kannet
Wonderworld back.jpg
Albumin takakansi
Uriahheep-wonderworld2004.jpg
Expanded De-Luxe Edition
Listasijoitukset

 Iso-Britannia: 23.
 Yhdysvallat: 38.

Kts. lisää listasijoituksia

Uriah Heepin muut julkaisut
Sweet Freedom
1973
Wonderworld
1974
Return to Fantasy
1975

Wonderworld on Uriah Heepin seitsemäs studioalbumi. Se julkaistiin keväällä 1974. Jäsenten päihdeongelmat ja huonontuneet välit häiritsivät levyntekoprosessia Münchenissä. Albumi jäi basisti Gary Thainin ja samalla Uriah Heepin ”klassisen kokoonpanon” viimeiseksi albumiksi, koska Thain erotettiin yhtyeestä helmikuussa 1975 huumeriippuvuutensa vuoksi. Thainin korvasi John Wetton, joka soitti bassokitaraa kahdella seuraavalla albumilla.[1]

Nauhoittamisongelmista huolimatta albumi menestyi hyvin, ja se ylsi muun muassa Itävallassa albumilistan sijalle 2 ja Suomessa sijalle 8. Kriitikot antoivat albumista sen julkaisuaikana positiivista palautetta, mutta nykyisin albumi on jakanut kriitikoiden mielipiteitä. Albumin hittikappaleeksi nousi muun muassa Norjassa sen ainoa singleSomething or Nothing”.[2]

Albumista julkaistiin vuosina 1997 ja 2004 bonuskappaleita sisältäneet versiot.[1][3]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo Uriah Heepin edellisen, syyskuussa 1973 julkaistun Sweet Freedom -albumin aikaan yhtyeen jäsenillä oli alkanut olla vaikeuksia tulla toimeen keskenään, ja lisäksi albumin tuottaja Gerry Bron oli alkanut käyttäytyä aikaista hankalammin olemalla selvästi kireämpi kuin aiemmin.[4] Wonderworld-albumilla jäsenten väliset ristiriidat pahentuivat entisestään.[1]

Vuoden 1973 loppu oli Uriah Heepille kiireistä aikaa; se aloitti 18. elokuuta Yhdysvaltain-kiertueen Mainen Bangorista ja päätti sen 30. syyskuuta Iowan Des Moinesiin. Yhtye soitti kiertueella muiden muassa ZZ Topin ja Earth, Wind & Firen kanssa. Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen yhtyeellä oli edessä Skandinavian-kiertue, joka alkoi 24. lokakuuta Ruotsin Göteborgista ja päättyi Tanskan Aalborgiin. Yhtye soitti tuolloin ensimmäistä esiintymistä lukuun ottamatta Tucky Buzzardin kanssa. Skandinavian-kiertueen jälkeen vuorossa oli yhtyeen kotimaan Ison-Britannian-kiertue, joka alkoi 8. marraskuuta Portsmouthista ja päättyi saman kuun 26. päivä Lontooseen. Britannian-kiertueen jälkeen yhtye teki vielä kymmenkunta esiintymistä Keski-Euroopassa. Konserttien sarja päättyi Münchenissä, missä kappale ”Wonderworld” nauhoitettiin. Britannian-kiertueella sekä sitä seuranneilla konserteilla Keski-Euroopassa Uriah Heep esiintyi The Heavy Metal Kidsin ja McGuinness Flintin kanssa.[5]

Nauhoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»David [Byron] oli hankala parhainakin aikoina. Hän oli aina luomassa mahdottomia tilanteita, eikä Ken [Hensley] ollut myöskään mikään enkeli. Nämä seikat olivat Wonderworld-albumilla paljon näkyvämmin esillä kuin koskaan ennen.»
(Gerry Bron kommentoi albumin tuotantoa.[1])

Uriah Heep aloitti Wonderworldin nauhoitukset tammikuussa 1974, vain neljä kuukautta edellisen studioalbumin Sweet Freedomin julkaisun jälkeen. Yhtye päätti nauhoitukset saman vuoden maaliskuussa.[1] Albumilla jatkoi kolmella edellisen albumin tuotantojen ajan koossa ollut kokoonpano.

Wonderworld oli Uriah Heepin toinen verotussyistä Ison-Britannian ulkopuolella nauhoittama albumi. Tällä kertaa nauhoituspaikka oli Giorgio Moroderin omistama Musicland-studio Münchenissä. Kitaristi Mick Box on kertonut, että ”koko juttu (albumin teko) oli helkutinmoinen painajainen. Ken [Hensley] vietti suurimman osan ajastaan itkemässä huoneessaan, ja David [Byron] oli vain uskomaton ryyppääjä”. Sen lisäksi, että Byron käytti alkoholia jatkuvasti enemmän, Hensleyn kokaiiniriippuvuus alkoi lähteä käsistä.[1]

Albumin tuottaja Gerry Bron on moittinut erityisesti solisti Byronin käytöstä; hänen mukaansa ”[Byron] oli hankala parhaimpinakin aikoina”. Hän sanoi myös, ettei kosketinsoittaja-kitaristi Hensleykään ”ollut mikään enkeli”. Toisilleen kateelliset Byron ja Hensley kävivät myös taistelua siitä, kumpi sai osakseen enemmän huomiota.[1]

Yleistä kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet

”The Easy Road”

”The Easy Road” koostuu ainoastaan pianoista ja laulusta.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

”Something or Nothing”

”Something or Nothing” edustaa yhtyeelle tyypillistä hard rockia.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Ken Hensley oli mukana levyn jokaisen kappaleen työstössä, minkä lisäksi kolme niistä oli yksin hänen työstämiään. Tämä aiheutti yhtyeen muissa jäsenissä tunteen, että Gerry Bron suosi Hensleytä.[1]

Albumin aloituskappale on kosketinsoitinpainotteinen ”Wonderworld”, jossa myös David Byronin laulu on merkittävässä osassa.[6] Kappaleen säveltäjä Ken Hensleyn mukaan kappaleen sanoitukset kertovat paikasta, jonne hän meni unissaan. Kappale on Wonderworld-levyn lisäksi muun muassa Come Away Melinda -kokoelma-albumilla.[7] ”Wonderworldia” seuraa kitarapainotteinen hard rock -kappale ”Suicidal Man”, jonka sanat kertovat nimen mukaisesti itsemurha-ajatuksiin joutuvasta miehestä. Kappaleen nimi on viittaus laulaja Byroniin, jolla oli albumin julkaisuaikaan paljon itsetuhoisia ajatuksia.[6] ”Suicidal Mania” seuraa Queen-yhtyeen tuotantoa muistuttava ”The Shadows and the Wind”.[8] Kappaleen lopussa sanoitukset koostuvat ainoastaan ”la la” -säkeestä.[6] ”The Shadows and the Windiin” verrattuna rock-tyylisempää ”So Tiredia” on yksi albumin tunnetuimmista kappaleista.[6] Albumin A-puolen päättää rauhallinen ”The Easy Road”, jota kappaleen säveltäjä Ken Hensley pitää itse yhtenä yhtyeen parhaimmista balladeista ja aloituskappale ”Wonderworldin” ohella albumin parhaana kappaleena.[1] Kappaleen sanoitusten sanomana on, että ihmisten tulisi miettiä, mitä heillä on jo ennen kuin he miettivät, mitä heillä voisi olla. Kappale muodostuu ainoastaan Hensleyn soittamasta pianosta ja David Byronin laulusta.[9]

Albumin B-puolen aloittaa yhtyeelle tyypillistä hard rockia edustava[6]Something or Nothing”, joka julkaistiin myös singlenä. Kappaleen singlejulkaisu menestyi muun muassa Norjassa.[10] ”Something or Nothingia” seuraa bluesiin vivahtava kitarakappale ”I Won't Mind”, jonka sanoituksissa puhutaan välinpitämättömyydestä. Albumin kahdeksas kappale on psykedeelinen[11] ”We Got We”. Se on albumin lyhyin kappale ja lisäksi ainoa, jonka tekemiseen Ken Hensley ei osallistunut.[1] Viimeinen kappale on kosketinsoitinpainotteinen rock-kappale ”Dreams”, jossa lauletaan unista.[1] Vuonna 2004 julkaistussa albumin laajennetussa Expanded De-Luxe Edition -julkaisussa julkaistiin vaihtoehtoiset liveversiot kappaleista ”So Tired” ja ”I Won't Mind” sekä pitempi versio kappaleesta ”Dreams”.[1]

Kansikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyn kansikuvassa esiintyvät yhteen jäsenet patsaina. Kitaristi Mick Box on ainoa, jolla ei ole paitaa tai kenkiä. Box ja Hensley ovat myöhemmin ilmaisseet tyytymättömyytensä kanteen. Boxin mukaan rumpali Lee Kerslakesta olisi pitänyt valita parempi kuva kanteen, sillä tämä näyttää siinä ”aivan tontulta, jonka voisi löytää omasta puutarhastani”.[1]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wonderworld menestyi heti julkaisunsa jälkeen. Se ylsi Itävallassa albumimyyntilistan sijalle 2 ja Suomessa sijalle 5, vaikkakin albumin myynti oli esimerkiksi Yhdysvalloissa hiukan heikompaa kuin yhtyeen kolmella edellisellä albumilla.[12] Albumia ei kuitenkaan enää yleisesti pidetä yhtyeen parhaimpiin kuuluvana. Esimerkiksi rateyourmusic.com-sivuston käyttäjien antaman arvion mukaan Wonderworld on ilmestymisvuotensa 670:nneksi paras albumi, kun taas esimerkiksi yhtyeen edellinen albumi Sweet Freedom on oman ilmestymisvuotensa parhaiden albumien listalla sijalla 436.[1][13]

Kriitikot ovat antaneet albumille kaksijakoisen vastaanoton. Albumin julkaisuaikana kriitikot antoivat Wonderworldille tunnustusta siitä, että yhtye yritti tehdä sillä hieman erilaista musiikkia.[14] Toisaalta esimerkiksi allmusic.com- sivuston arvostelija Donald A. Guarisco antoi albumille kaksi ja puoli tähteä viidestä kommentoiden, että ”albumin [kappaleilta] puuttuu yhtenäisyys”, mutta toisaalta että ”albumi sisältää kappaleita, jotka auttavat uusia kuuntelijoita kiinnostumaan albumista”. Hän korosti myös, että albumi ”sisältää tarpeeksi huippukohtia yhtyeen faneille”.[15] Musiikkitoimittaja Dave Ling toteaa albumin vuonna 2004 ilmestyneen Deluxe Editionin kansiteksteissä, ettei albumi kuulu Uriah Heepin parhaimpiin, vaikkakin kappaleet ”Wonderworld”, ”So Tired”, ”The Easy Road” ja ”Something or Nothing” ovat hänen mielestään erinomaisia.[1]

Kiertueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basisti Gary Thainin lavalla saadusta sähköiskusta kertova kirjoitelma Rolling Stone-musiikkilehdessä.

Tammi-maaliskuussa 1974, albumin nauhoitusten aikaan, Uriah Heep oli kiertueella Yhdysvalloissa. Kiertueella yhtye esiintyi muun muassa Los Angelesissa ja Sheppertonissa. Kiertueen ensimmäinen esiintyminen oli 25. tammikuuta Civic Centerilla El Pasossa ja viimeinen maaliskuuta Englannissa sijaitsevalla Shepperton Films Studiosilla Sheppertonissa. Ainuttakaan kiertueeseen kuulunutta esiintymistä ei peruttu.[16]

Toukokuussa 1974 yhtye aloitti Euroopan-kiertueensa, joka alkoi Helsingin Messuhallista 15. toukokuuta ja päättyi 29. lokakuuta Leicesterin De Monfort Halliin. 15. syyskuuta samana vuonna Dallasin Southern Methodist University’s Moody Coliseum basisti Gary Thain sai sähköiskun lavalla, minkä vuoksi yhtye joutui perumaan seuraavat seitsemän konserttia. Seuraavan kerran yhtye esiintyi 14. lokakuuta Manchesterin Free Trade Hallilla.[16]

Marras-joulukuussa 1974 yhtye teki vielä lyhyen Australian-kiertueen, joka alkoi 19. marraskuuta Sydneyn Hordern Pavillionista ja päättyi 14. joulukuuta Oxfordin New Theatrelle. Kyseinen esiintyminen jäi Gary Thainin viimeiseksi yhtyeessä.[16]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Itävalta 2. 12 15.8.1974 [17]
 Norja 3. 34 viikko 24/1974 [18]
 Tanska 3. 3 viikko 25/1974 [19]
 Suomi 5. 20 kesäkuu 1974 [20]
 Länsi-Saksa 7. 1974 [21]
 Iso-Britannia 23. 3 29.6.1974 [22]
 Yhdysvallat 38. 1974 [12]
 Kanada 94. 3.8.1974 [23]

Arvosteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli
  1. Wonderworld – 4.29 (säv. Ken Hensley)
  2. Suicidal Man – 3.38 (säv. Mick Box/David Byron/Hensley/Lee Kerslake/Gary Thain)
  3. The Shadows and the Wind – 4.27 (säv. Hensley)
  4. So Tired – 3.39 (säv. Box/Hensley/Byron/Kerslake/Thain)
  5. The Easy Road – 2.43 (säv. Hensley)
B-puoli
  1. Something or Nothing – 2.56 (säv. Hensley/Box/Thain)
  2. I Won't Mind – 5.59 (säv. Box/Byron/Hensley/Kerslake/Thain)
  3. We Got We – 3.39 (säv. Box/Byron/Kerslake/Thain)
  4. Dreams – 6.10 (säv. Box/Byron/Hensley)

Uusintapainoksen bonuskappaleet (Castle 1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. What Can I Do – 3.11 (singlen B-puoli, säv. Box/Byron)
  2. Dreams – 7.09 (säv. Box/Byron/Hensley, san. ennenjulkaisematon versio)
  3. Something or Nothing – 6.03 (live, Shepperton film studios 1974, säv. Hensley/Box/Thain)
  4. The Easy Road – 2.53 (live, Shepperton film studios 1974) (säv. Hensley, säv. Hensley)

Lähde: [24]

Expanded De-Luxe Edition -painoksen bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. What Can I Do – 3.09 (”Something or Nothing” -singlen B-puoli, säv. Mick Box/Lee Kerslake/David Byron)
  2. Love, Hate and Fear – 4.29 (out-take, säv. Ken Hensley/Byron/Box/Gary Thain/Kerslake)
  3. Stone's Throw – 5.36 (out-take, säv. Hensley/Byron/Box/Thain/Kerslake)
  4. Dreams – 7.13 (pidennetty, aikaisemmin julkaisematon versio, säv. Box/Byron/Hensley)
  5. I Won't Mind – 5.35 (live, Shepperton film studios '74, säv. Box/Byron/Hensley/Kerslake/Thain)
  6. So Tired – 3.29 (live, Shepperton film studios '74, säv. Box/Byron/Hensley/Kerslake/Thain)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Single Ilmestymisaika Lista-
sijoitus
Levy-yhtiö Kappaleet Kuvaus
Something or Nothing 1974  Norja 6. (viikko 26/1974)[2]
 Länsi-Saksa 45. (viikko 29/1974)[25]
Bronze Records, Warner Bros. Records A-puoli
  1. Something or Nothing – 2.56 (säv. Mick Box/Ken Hensley/Gary Thain)

B-puoli

  1. What Can I Do – 3.13 (säv. Byron/Box/Lee Kerslake)
”Something or Nothing” julkaistiin albumin ainoana singlenä.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uriah Heep

Muut
  • Suunnittelu - Peter Gallen, Hans Menzel ja Macki
  • Valokuvaus - Graham Huges
  • Leikkaus - Harry Moss

[1]

Painoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wonderworldista on julkaistu kaikkiaan ainakin 18 painosta, joista yksitoista vinyylilevylle, kuusi CD:lle ja yksi Stereo 8:lle. Ensimmäinen CD-painos albumista julkaistiin vuonna 1989. Toistaiseksi uusin CD-painos albumista ilmestyi vuonna 2006.[3]

Formaatti Valtio Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu
Stereo 8 Yhdysvallat Warner Bros. M8 2800 1974
LP Ranska Bronze BRO 2001 1974
LP Iso-Britannia BRON 208 1974
LP Kreikka Island ILPS 9280 1974
LP Länsi-Saksa Bronze 87 931 XOT 1974
LP Yhdysvallat Chrysalis CHR 1227 1974
LP Yhdysvallat
Kanada
Warner Bros. W 2800 1974
LP Espanja Ariola 87.931-I 1974
LP Yhdistynyt kuningaskunta Bronze ILPS 9280 1974
LP Jugoslavia Jugoton LSB 70655 1974
LP Peru Bronze 9280.8 1977
CD Yhdistynyt kuningaskunta Legacy LLMCD 3017 1989
CD Yhdistynyt kuningaskunta Castle Classics CLACD 184 1990
LP Venäjä SNC ME-2039 1993
CD Venäjä SNC Records ME 1995-6 1992
CD Yhdysvallat Castle Music CMACD 528 1996
CD Yhdistynyt kuningaskunta Essential ESMCD380 1996
CD Sanctuary SMRCD 012 2004
CD Japani BMG Japan BVCM-37721 2006

Lähde: [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Wonderworldin Expanded De-Luxe Editionin kansilehtinen.
  2. a b Uriah Heep – Something or Nothing (Song) norwegiancharts.com. Viitattu 3.3.2011. (englanniksi)
  3. a b c Uriah Heep - Wonderworld: Reviews and Ratings - Rate Your Music rateyourmusic.com. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  4. Sweet Freedomin Expanded De-Luxe Edition -julkaisun kansilehtinen
  5. Katso 1973 uriah-heep.com. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  6. a b c d e Dinosaurdays - Review of Uriah Heep - Wonderworld dinosaurdays.co.za. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
  7. Uriah Heep - Come Away Melinda CD Album cduniverse.com. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
  8. Uriah Heep - Wonderworld CD Album cduniverse.com. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
  9. The Easy Road by Uriah Heep Songfacts songfacts.com. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
  10. Uriah Heep – Something or Nothing (Song) norwegiancharts.com. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
  11. Wonderworld by Uriah Heep arccds.com. Viitattu 3.2.2011. (englanniksi)
  12. a b Uriah Heep allmusic.com. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
  13. Uriah Heep - Sweet Freedom rateyourmusic.com. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
  14. http://www.uriah-heep.com/newa/heepstory5.php uriah-heep.com. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  15. Wonderworld - Uriah Heep allmusic.com. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  16. a b c Uriah Heep uriah-heep.com. Viitattu 16.4.2011. (englanniksi)
  17. Uriah Heep - Wonderworld - austriancharts.at austriancharts.at. Viitattu 2.3.2011. (saksaksi)
  18. norwegiancharts.com - Uriah Heep - Wonderworld norwegiancharts.com. Viitattu 3.3.2011. (englanniksi)
  19. Wonderworld - Uriah Heep danskehitlister.dk. Viitattu 12.9.2011. (tanskaksi)
  20. Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 291. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5.
  21. Charts-Surfer: Songsearch charts-surfer.de. Viitattu 29.1.2011. (englanniksi)
  22. Chart Stats - Uriah Heep - Wonderworld chartstats.com. Viitattu 3.3.2011. (englanniksi)
  23. 03 1974&type=1&interval=24&PHPSESSID=hrg50o22lgammqcogv27ve6d95 Volume 21, No. 24, August 03 1974 collectionscanada.gc.ca. Viitattu 21.7.2009. (englanniksi)
  24. Uriah Heep - Wonderworld (1996 Castle Remaster) cdtrrracks.com. Viitattu 25.4.2011. (englanniksi)
  25. Charts-Surfer: Songsearch charts-surfer.de. Viitattu 24.4.2011.