Tämä on hyvä artikkeli.

Innocent Victim

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Innocent Victim
Uriah Heep
Studioalbumin Innocent Victim kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  heinä- ja syyskuu 1977
 Studio  Roundhouse Recording Studios, Lontoo
 Julkaistu marraskuu 1977
 Formaatti LP, C-kasetti, 8-raita, CD
 Tuottaja(t) Gerry Bron, Ken Hensley
 Tyylilaji hard rock, AOR, poprock
 Kesto 38.48
 Levy-yhtiö Yhdistynyt kuningaskunta Bronze Records
Yhdysvallat Warner Bros. Records
Muut kannet

takakansi
Uriah Heepin muut studioalbumit
Firefly
1977 		Innocent Victim
1977 		Fallen Angel
1978
Singlet albumilta Innocent Victim
  1. ”Free Me”
    Julkaistu: 1977

Innocent Victim on brittiläisen Uriah Heep -yhtyeen marraskuussa 1977 julkaistu yhdestoista studioalbumi. Levyllä yhtye pyrki tekemään AOR- ja poptyylistä musiikkia, ja tyylinmuutoksen vuoksi se menetti vanhoja fanejaan. Albumilla on muun muassa kappale ”Free Me”, joka oli suuri hitti Keski-Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa.

Innocent Victimin ilmestyessä Uriah Heep oli silloisessa Länsi-Saksassa suositumpi kuin koskaan. Albumia myytiin siellä yli miljoona kappaletta, ja se on Saksassa yhtyeen myydyin levy. Sen sijaan yhtyeen kotimaassa Britanniassa se oli Uriah Heepin toinen albumi peräkkäin, joka ei noussut listalle. Lisäksi Yhdysvalloissa Innocent Victim oli yhtyeen ensimmäinen Billboard 200 -albumilistan ulkopuolelle jäänyt studioalbumi.

Levyn Euroopan-painoksessa on David Shorttin suunnittelema ja taiteilija John Holmesin piirtämä käärme. Yhdysvalloissa ja Kanadassa albumi julkaistiin erilaisella kansikuvalla, jossa on kuvakollaasi yhtyeestä lavalla. Edellisen kerran kansi oli vaihdettu Amerikan-painoksessa vuoden 1971 albumilla Look at Yourself.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uriah Heepin edellinen albumi Firefly oli ilmestynyt helmikuussa 1977. Se esitteli uuden kokoonpanon, kun yhtyeeseen olivat liittyneet laulaja John Lawton ja basisti Trevor Bolder. Levyä pidettiin yleisesti ottaen onnistuneempana kuin edellisen laulajan David Byronin kanssa tehtyjä viimeisiä albumeja, joten monet fanit hyväksyivät Lawtonin uutena laulajana. Vaikka Firefly oli Uriah Heepin ensimmäinen Britannian listalla sijoittumaton albumi viiteen vuoteen, yhtye ei pitänyt taukoa, vaan ryhtyi tekemään toista levyä samalle vuodelle.[1]

Alkukesästä 1977 Uriah Heepin levy-yhtiö Bronze Records uudelleenjulkaisi Keski-Euroopassa singlenä kuusi vuotta vanhan kappaleen ”Lady in Black”. Siitä tuli suuri hitti Länsi-Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä, joissa kaikissa se kärkikymmenikköön. Parhaiten se menestyi Länsi-Saksassa, missä se soi paljon radiossa, nousi listan viidenneksi ja pysyi kärkisijoilla yli puoli vuotta. Menestyksen myötä Uriah Heep esitti ”Lady in Blackia” Euroopassa satoja kertoja konserteissa ja playbackinä televisiossa, vaikka kappaleen studioversiolla soittaneesta kokoonpanosta olivat vuonna 1977 jäljellä enää kosketinsoittaja-kitaristi Ken Hensley ja kitaristi Mick Box.[2]

Musiikin virtaukset muuttuivat vuoden 1977 aikana, eikä Uriah Heepille tyypillinen Hammond-urkuihin perustuva raskas rock enää ollut muodissa. Yhdysvalloissa suosittuja rockyhtyeitä olivat nyt stadionrockyhtyeet Journey, Rush, Foreigner, Kansas, Heart, Supertramp ja Boston, jotka ottivat vaikutteita vuosikymmenen alun hard rockista ja progressiivisesta rockista, mutta esittivät musiikkiaan siistitymmin ja radioystävällisemmin. Syntyi uusi sukupolvi, AOR (lyhenne sanoista adult oriented rock, suom. aikuisrock). Toinen suosittu rockmusiikin suuntaus oli punk. Vuonna 1977 osa Uriah Heepin jäsenistä oli kuitenkin noin 30-vuotiaita, joten yhtyeelle sopi paremmin esittää kappaleita samanikäisille ihmisille ja lähteä radioystävällisen aikuisrockin suuntaan.[3]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi äänitettiin Lontoon Roundhouse Recording Studiosissa heinä- ja syyskuussa 1977.[4] Se oli yhtyeen kuudes levy, joka äänitettiin 24-raitanauhurilla.[5] Levyn tekeminen aloitettiin ristiriitaisissa tunnelmissa, kun yhtye joutui miettimään, edustaisiko uusi albumi musiikillisesti yhtyeen 1970-luvun ensimmäisellä puoliskolla esittämää perinteistä linjaa, vai edellisten High and Mighty- ja Firefly-albumien tavoin jotakin uutta.[6] Elokuussa Uriah Heep keskittyi konsertteihin ja esiintyi lukuisilla festivaaleilla, muun muassa Readingin festivaalien päälavalla.[7]

Yhtyeen kokoonpano ja tuotantotiimi pysyivät edellisen albumin jälkeen samoina: Innocent Victimillä esiintyvät John Lawton (laulu), Ken Hensley (kitara, kosketinsoittimet, laulu), Mick Box (kitara), Trevor Bolder (basso) ja Lee Kerslake (rummut). Levyn tuottivat Bronze Recordsin johtaja Gerry Bron ja Ken Hensley.[1] Hensley on kertonut nauttineensa työskentelystä lauluntekijä Jack Williamsin kanssa. Myös Mick Box piti levyn tekemisestä.[4][8] Laulaja John Lawton esiintyi studiossa itsevarmemmin kuin edellisellä albumilla, jolla hän oli laulanut vain kolme viikkoa yhtyeeseen liittymisensä jälkeen.[1]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkinäytteet
Avausraita ”Keep On Ridin’” on melko kevyt keskitempoinen poprockkappale.
Levyn rocktyylisin kappale ”Free ’N Easy” muodostui suosituksi konserttinumeroksi.
Singlenä julkaistu ”Free Me” oli iso hitti Keski-Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Jo Fireflylla Uriah Heep oli siirtynyt pehmeämmän rockin suuntaan,[9] mutta Innocent Victim on edeltäjäänsä monimuotoisempi ja hienostuneempi. Levy on sekoitus rockia ja balladeja.[10] Innocent Victimillä yhtye yritti tehdä Yhdysvaltain AOR-markkinoille myyvää musiikkia, joka miellyttäisi myös yhtyeen vanhoja faneja Euroopassa. Yhtyeen single ”Free Me” oli ollut samana vuonna iso hitti Keski-Euroopassa ja Uudessa-Seelannissa, minkä seurauksena yhtye alkoi viedä musiikkiaan enemmän popin suuntaan.[11][12] Uriah Heep – Easy Livin’ -kirjan kirjoittajan, muusikko Mika Järvisen mukaan Innocent Victim voisi olla minkä tahansa 1970-luvun lopulla aikuisrockia soittaneen yhtyeen levy ja vain kappaleet ”Free ’N’ Easy”, ”Illusion” ja ”Choices” voisivat olla peräisin miltä tahansa muulta Uriah Heepin albumilta.[13]

Albumin tuottaneet Gerry Bron ja Ken Hensley loivat levylle siistin ja radioystävällisen äänimaailman.[13] Mick Box totesi vuosia myöhemmin, että tyylinmuutos oli virhe. Muutoksen vuoksi yhtye menetti fanejaan, jotka pitivät 1970-luvun alussa julkaistuista Demons and Wizards- ja Look at Yourself -albumeista.[14] Musiikillinen suunta aiheutti myös välirikon Ken Hensleyn ja John Lawtonin välille, koska Lawton olisi halunnut Uriah Heepin esittävän popin sijaan raskaampaa rockia. Hensley ei myöskään pitänyt siitä, että Lawton otti Iris-vaimonsa mukaan kiertueille, vaan piti sitä tunkeiluna.[15] Hensley itse on kertonut halunneensa tehdä yhtyeessä kokeiluja ja kehittää sen musiikkia.[8]

»Joten sen (’Free Men’ menestyksen) seurauksena, kun se näytti oikealta suunnalta bändille, ryhdyimme kirjoittamaan omituisia poplauluja. Se ei ole minua. Minä en pysty kirjoittamaan poplaulua edes henkeni uhalla. Minulle ’Free ’N’ Easy’ oli sitä, mistä oli kysymys. Verta, hikeä, tunnetta ja sisua.»
(John Lawton, Uriah Heepin laulaja 1976–1979[11])

Ken Hensley kirjoitti albumin kappaleista yksin neljä.[14] Basisti Trevor Bolder kirjoitti yhden kappaleen yhtyeen ulkopuolisen Ian McDonaldin kanssa, ja myös laulaja John Lawton ja kitaristi Mick Box tekivät yhden kappaleen yhdessä.[4] Yhtye käytti levyllä myös ulkopuolista lauluntekijää, yhdysvaltalaista Jack Williamsia, joka oli työskennellyt The Who -yhtyeen Pete Townshendin ja Roger Daltreyn omistamassa kustantamossa.[10] Williams kirjoitti Innocent Victimin kappaleista kaksi sekä yhden ystävänsä Hensleyn kanssa.[14][16] Yhtye sovitti levyn kappaleet itse.[4]

Tietoa kappaleista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloituskappale ”Keep On Ridin’” on Ken Hensleyn ja Jack Williamsin yhdessä kirjoittama melko kevyt keskitempoinen poprockkappale, jota Mika Järvinen vertaa Smokie-yhtyeen materiaaliin. Kappale perustuu perussointuihin D ja G.[13] Ken Hensleyn ”Flyin’ High” jatkaa poptyylisellä linjalla.[17] Trevor Bolderin ja Ian McDonaldin tekemä ”Roller” on keskitempoinen rockkappale, jossa sekoittuvat säkeistöjen funk-tyylinen soitto ja kertosäkeistöjen nopeatempoisempi basson hallitsema rock.[17] Solisti John Lawtonin ja kitaristi Mick Boxin tekemä ”Free ’N’ Easy” on albumin kappaleista selvästi rocktyylisin. Lawton kirjoitti kappaleen alkuperäisen riffin kotinsa eteisessä halvalla Gibson Les Paul –kopiolla ja teki siitä demon. Boxin ehdotuksesta riffiin lisättiin harjoituksissa variaatioita ja soolo-osa. Sovitukseltaan ”Free ’N’ Easy” on osittain kopio yhtyeen kappaleesta ”Easy Livin’”. Kappaleessa on esillä erityisesti Ken Hensleyn soittama slide-kitara. ”Free ’N’ Easystä” tuli suosittu livenumero, jota yhtye on esittänyt konserteissaan hyvin pitkään.[11] Ken Hensleyn kirjoittama ”Illusion” on kertomus unelmoinnista, ja sen sovitus rakentuu kosketinsoittimen ja laulun ympärille.[17]

B-puolen aloittava Ken Hensleyn sävellys ”Free Me” syntyi, kun sessiot olivat käytännössä jo lopussa. Hensley toi studioon demon, jonka oli tehnyt aivan äskettäin kotistudiossaan nopeasti muutaman ystävänsä kanssa. Mick Box on sanonut, että yhtye oli kappaleesta innoissaan[11] ja Gerry Bronin mielestä se kuulosti heti hitiltä.[12] John Lawtonin mukaan kappaleella ei ollut mitään tekemistä Uriah Heepin aiemman materiaalin kanssa, koska se oli yksinkertainen poplaulu.[11] Jack Williamsin ”The Dance” yhdistelee reggaeta ja progressiiviselle rockille tyypillistä melodiaa.[17] Albumin päättävä ”Choices” on niin ikään Jack Williamsin tekemä.[16]

Albumin sessioissa syntyi myös yhtyeen yhdessä tekemä kappale ”The River”, joka ei kuitenkaan päätynyt albumille.[10] Se on kuitenkin julkaistu joillakin CD-versioilla bonuskappaleena.[18][19]

Kansitaide[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin Euroopan-painoksen kannessa on David Shorttin suunnittelema ja taiteilija John Holmesin piirtämä käärme.[4][20] Mick Boxin mukaan sillä on rumpali Lee Kerslaken silmät.[8] Mika Järvisen mukaan kansi on kaukana levyn musiikista ja ”fontteja myöten se voisi olla jonkun 1980-luvun kakkosdivisioonan kornin heavy metal -yhtyeen tekele”.[20] Alkuperäisen vinyylipainoksen kansi on yksikantinen, ja levyn mukana tuli erillinen liite, jossa oli kappaleiden sanat.[18]

Yhdysvalloissa ja Kanadassa käärmekansi korvattiin kuvakollaasilla yhtyeestä lavalla. Kuvia ympäröi käärmeennahkatehoste. Edellisen kerran kansi oli vaihdettu Pohjois-Amerikassa vuoden 1971 albumilla Look at Yourself.[18][20] Myös Itä-Saksassa levyn kansikuva oli erilainen. Kyseisessä painoksessa on ruskea kartonkikansi sekä yhtyeestä piirretty kuva, joka on kopioitu edellisen Firefly-albumin avautuvasta sisäkannesta.[21]

  • Euroopan-painos
    Euroopan-painos
  • Pohjois-Amerikan-painos
    Pohjois-Amerikan-painos
  • Itä-Saksan-painos
    Itä-Saksan-painos
  • Expanded De-Luxe Edition
    Expanded De-Luxe Edition

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myynti ja julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ken Hensley vuonna 1977.

Innocent Victim ilmestyi marraskuussa 1977.[22] Länsi-Saksassa albumi nousi listasijalle 15.[23] Levyä myytiin siellä yli miljoona kappaletta, ja se on Saksassa levymyynnillä mitaten yhtyeen menestynein albumi.[16] Britanniassa se oli yhtyeen toinen peräkkäinen albumi, joka ei noussut listalle.[10] Lisäksi Yhdysvalloissa se jäi Uriah Heepin ensimmäisenä studioalbumina Billboard 200 -albumilistan ulkopuolelle.[24] Norjassa Innocent Victim ylsi 13:nneksi[23] ja Uudessa-Seelannissa 19:nneksi.[25] Koska albumi oli suuri menestys Länsi-Saksassa, levy ilmestyi myös Itä-Saksassa, missä sen julkaisi maan ainoa levy-yhtiö Amiga. Kyseisen julkaisun myötä Uriah Heepin musiikki saavutti Itä-Euroopassa Amigan ja mustan pörssin kautta kymmeniä tuhansia ihmisiä. Rock ei ollut kyseisillä alueilla valtavirtaa vielä pitkään aikaan, ja esimerkiksi Innocent Victimin kappale ”Free Me” merkitsi itäeurooppalaisille huutoa vapaudelle.[26]

Britanniassa albumin julkaisi Bronze Records tunnuksella BRON 504[27] ja Yhdysvalloissa Warner Bros. Records tunnuksella BSK 3145.[28] Alun perin albumi julkaistiin vinyylilevynä, C-kasettina ja 8-raitana.[29][30] Ensimmäisen CD-version julkaisi Castle Communications Britanniassa vuonna 1991, ja vuonna 1997 ilmestyi Essential-levy-yhtiön julkaisema remasteroitu versio, jolla oli bonuskappaleita. Vuonna 2004 julkaistiin Sanctuary Recordsin remasteroitu Expanded De-Luxe Edition, joka niin ikään sisälsi bonuskappaleita. Lisäksi vuonna 1998 Essential julkaisi Three Classic Albums Vol. 2 -nimisen kolme CD:tä sisältävän erikoisalbumin, jolla oli studiolevyt Firefly, Innocent Victim ja Fallen Angel.[27]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

” Jos soittaisi Demons and Wizardsin ja Innocent Victimin peräkkäin henkilölle, joka ei tunne Uriah Heepiä, hän pitäisi levyjä eri yhtyeiden julkaisuina. Ja niinhän asia olikin. Uriah Heep vuonna 1978 oli eri bändi kuin Uriah Heep vuonna 1972. Niillä oli vain sama nimi. ”

– Mika Järvinen kirjassaan Uriah Heep – Easy Livin’: Ken Hensleyn vuodet 1970–1980[13]

Brittiläisessä Sounds-lehdessä albumin arvioi kriitikko Geoff Barton, joka totesi, että levy ei ole maailmaa mullistava, käänteentekevä, tajunnan räjäyttävä, sielua polttava tai mahtavuuden huippu – ainoastaan ”ihan hyvä”.[5]

AllMusic-sivuston Donald A. Guarisco antoi Innocent Victimille kaksi ja puoli arvostelutähteä viidestä mahdollisesta. Guariscon mukaan Firefly oli ollut paluu Uriah Heepin musiikillisille juurille, mutta Innocent Victimillä yhtye halusi jälleen lähteä kokeilujen tielle. Guarisco on sitä mieltä, ettei albumi pysy kasassa yhtä hyvin kuin edeltäjänsä, mutta se kiinnittää kuuntelijansa huomion kourallisella hyviä Uriah Heep -kappaleita. Innocent Victimin ongelma Guariscon mielestä on se, että se on hieman liian raskas ollakseen radioystävällinen, mutta vastaavasti esimerkiksi kappaleet ”Keep on Ridin’” ja ”Flyin’ High” ovat liian tarkoituksellisen popmaisia sopiakseen kunnolla ”Free ’N’ Easyn” kaltaisten napakoiden rokkien joukkoon. Siitä huolimatta Innocent Victim on miellyttävä albumi, jossa on riittävän vahvaa materiaalia tyydyttämään Uriah Heepin ihailijoita. Kappaletta ”Free Me” Guarisco vertaa akustisuuden ja harmonioiden painotusten vuoksi Eagles-yhtyeeseen.[17]

Uriah Heepin kitaristi Mick Box pitää Innocent Victimiä luonnollisena jatkeena Fireflylle. Kosketinsoittaja-kitaristi Ken Hensleyn mielestä Innocent Victim oli edelleen vuonna 2004 ”aika helppo” kuunneltavaksi, vaikkakaan ei ”todellakaan paras levy, jonka teimme”.[8] Laulaja John Lawton on sanonut, että Innocent Victimillä on muutamia hyviä raitoja, mutta se ei ole tarpeeksi yhtenäinen ja johdonmukainen.[11]

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Listasijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio Sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Norja 13. 7 viikko 49/1977 [23]
 Länsi-Saksa 15. [23]
 Uusi-Seelanti 19. 10 16.4.1978 [25]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaikki kappaleet sovittanut Uriah Heep.[4]

A-puoli

  1. Keep On Ridin’ – 3.41 (säv. Ken Hensley, Jack Williams)
  2. Flyin’ High – 3.18 (säv. Hensley)
  3. Roller – 4.38 (säv. Trevor Bolder, Ian McDonald)
  4. Free ’N’ Easy – 3.02 (säv. John Lawton, Mick Box)
  5. Illusion – 5.02 (säv. Hensley)

B-puoli

  2. Free Me – 3.35 (säv. Hensley)
  3. Cheat ’N’ Lie – 4.50 (säv. Hensley)
  4. The Dance – 4.48 (säv. Williams)
  5. Choices – 5.42 (säv. Williams)

[4]

Vuoden 1997 uusintapainoksen bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  2. Illusion/Masqurade
    • Illusion (Kokonainen, editoimaton versio.)
    • Masquerade (Kokonainen, editoimaton versio. ”Illusion/Masquerade” äänitettiin alkujaan yhtenä raitana, mutta julkaistiin kahdessa osassa: ”Illusion” Innocent Victim -albumilla ja ”Masquerade” singlen ”Free Me” b-puolella. Tällä CD-versiolla se julkaistiin alkuperäisten versioiden lisäksi bonuskappaleena yhtenä raitana.)
  3. The River (out-take)

[19]

Expanded De-Luxe Editionin bonuskappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  2. Illusion/Masquerade:
    • Illusion – 4.29 (säv. Hensley)
    • Masquerade – 3.48 (Täyspitkä editoimaton versio., säv. Hensley)
  3. The River – 3.07 (Ylijäämäkappale Innocent Victimin sessioista, säv. Hensley, Box, Lee Kerslake, Bolder, Lawton)
  4. Put Your Music Where Your Mouth Is – 2.54 (Ennenjulkaisematon, peräisin Firefly-albumin sessioista, säv. Hensley, Box, Kerslake, Bolder, Lawton)
  5. Cheat ’n’ Lie – 5.58 (Vaihtoehtoinen liveversio Live in Europe 1979 -albumin äänityksistä, nauhoitettu Euroopan-kiertueella 1979, säv. Hensley)
  6. Free Me – 5.47 (Vaihtoehtoinen liveversio Live in Europe 1979 -albumin äänityksistä, nauhoitettu Euroopan-kiertueella 1979, säv. Hensley)
  7. Free ’n’ Easy – 3.15 (Vaihtoehtoinen liveversio Live in Europe 1979 -albumin äänityksistä, nauhoitettu Euroopan-kiertueella 1979, säv. Lawton, Box)

[18]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Free Me” (1977, Bronze Records, Warner Bros. Records)
  1. Free Me – 3.35 (säv. Hensley)
  3. Masquerade – 3.50 (säv. Hensley)

”Free Me” muodostui Uriah Heepin historian menestyksekkäimmäksi singleksi Euroopassa.[12] Se nousi top 10:een Länsi-Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä sekä listakolmoseksi Uudessa-Seelannissa.[32] Menestyksen myötä Uriah Heep esimerkiksi soitti Länsi-Saksassa vähintään yhtä isoissa konserttipaikoissa kuin vuosia aikaisemmin.[7]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

Tuotanto

  • Gerry Bron – tuottaja
  • Ken Hensley – tuottaja
  • Peter Gallen – äänittäjä, miksaaja
  • Mark Dearney – äänittäjä kappaleessa ”Choices”
  • John Gallen – avustava miksaaja
  • Julian Cooper – avustava miksaaja
  • Alistair ”Baldwin” Cunningham – laitteet
  • Mal Craggs – laitteet
  • Albert Sutton – laitteet
  • David Shortt – kannen suunnittelu
  • John Holmes – käärmeen kuvitus
  • Leaderline Artists – kuvitus
  • Steve Ridgeway – kuvitus

[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Järvinen, Mika: Uriah Heep – Easy Livin’: Ken Hensleyn vuodet 1970–1980. Johnny Kniga, 2013. ISBN 978-951-0-39014-6.
  • Uriah Heep: Innocent Victim -CD-levyn Expanded De-Luxe Editionin kansilehden tiedot, 2004. Sivut 3–6 on kirjoittanut Classic Rock -lehden toimittaja Dave Ling (SMRCD108).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c Expanded De-luxe Editionin kansilehti 2004, s. 3.
  2. ↑ Järvinen 2013, s. 381.
  3. ↑ Järvinen 2013, s. 379–380.
  4. ↑ a b c d e f g h Uriah Heep: Innocent Victim -vinyylin tiedot (Britannia-painos BRON-504).
  5. ↑ a b Expanded De-luxe Editionin kansilehti 2004, s. 11.
  6. ↑ Järvinen 2013, s. 379.
  7. ↑ a b Järvinen 2013, s. 383.
  8. ↑ a b c d Expanded De-luxe Editionin kansilehti 2004, s. 7.
  9. ↑ Järvinen 2013, s. 389.
  10. ↑ a b c d Expanded De-luxe Editionin kansilehti 2004, s. 4.
  11. ↑ a b c d e f Järvinen 2013, s. 384.
  12. ↑ a b c Expanded De-luxe Editionin kansilehti 2004, s. 5.
  13. ↑ a b c d Järvinen 2013, s. 388.
  14. ↑ a b c Järvinen 2013, s. 387.
  15. ↑ Expanded De-luxe Editionin kansilehti 2004, s. 5–6.
  16. ↑ a b c The Story - September 1976 - October 1979 Uriah-heep.com. Viitattu 4.1.2018. (englanniksi)
  17. ↑ a b c d e f Guarisco, Donald A.: Overview - Uriah Heep - Innocent Victim AllMusic.com. Viitattu 4.1.2018. (englanniksi)
  18. ↑ a b c d Expanded De-luxe Editionin kansilehti 2004, s. 10.
  19. ↑ a b Uriah Heep: Innocent Victim -CD-levyn tiedot (Castle Communications ESMCD560).
  20. ↑ a b c Järvinen 2013, s. 389.
  21. ↑ Järvinen 2013, s. 385–386.
  22. ↑ Innocent Victim (valitse ”Innocent Victim”) Heepfiles.info. Arkistoitu 13.3.2012. Viitattu 3.1.2018. (englanniksi)
  23. ↑ a b c d norwegiancharts.com - Uriah Heep - Innocent Victim Norwegiancharts.com. Viitattu 3.1.2018. (englanniksi)
  24. ↑ Järvinen 2013, s. 410.
  25. ↑ a b charts.org.nz - Uriah Heep - Innocent Victim Charts.org.nz. Arkistoitu 9.9.2016. Viitattu 3.1.2018. (englanniksi)
  26. ↑ Järvinen 2013, s. 386.
  27. ↑ a b The Complete Uriah Heep Discography Heepfiles.info. Arkistoitu 14.7.2014. Viitattu 9.1.2018. (englanniksi)
  28. ↑ Uriah Heep: Innocent Victim -vinyylin tiedot (USA-painos BSK 3145).
  29. ↑ Uriah Heep - Innocent Victim at Discogs Discogs.com. Viitattu 9.1.2018. (englanniksi)
  30. ↑ Innocent Victim by Uriah Heep (Album, Hard Rock): Reviews, Rating, Credits, Song list Rateyourmusic.com. Viitattu 9.1.2018. (englanniksi)
  31. ↑ Uriah Heep Innocent Victim reviews and MP3 Metalarchives.com. Viitattu 23.1.2018. (englanniksi)
  32. ↑ charts.org.nz - Uriah Heep - Free Me Charts.org.nz. Arkistoitu 19.1.2018. Viitattu 19.1.2018. (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Innocent_Victim&oldid=22060007”