Conquest (albumi)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Conquest
Uriah Heep
Studioalbumin Conquest kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  The Roundhouse Recording studios, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta, 1979
 Julkaistu helmikuu 1980
 Formaatti LP, CD
 Tuottaja(t) Uriah Heep, John Gallen
 Tyylilaji hard rock, progressiivinen rock
 Kesto 39.36
 Levy-yhtiö Bronze Records
Muut kannet
Uriahheep-conquest-expanded.jpg
Expanded De-Luxe Edition
Listasijoitukset

Norjan lippu 11. (viikko 14/1980)[1]
Saksan lippu 33. (1980)[2]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 37. (maaliskuu 1980)[3]

Uriah Heepin muut studioalbumit
Fallen Angel
1978
Conquest
1980
Abominog
1982

Conquest on englantilaisen rockyhtye Uriah Heepin helmikuussa 1980 julkaisema kolmastoista studioalbumi. Albumi on jakanut poikkeuksellisen vahvasti mielipiteet yhtyeen fanien keskuudessa. Britanniassa levy nousi listan sijalle 37.[4] Se oli yhtyeen paras listasijoitus saarivaltiossa viiteen vuoteen. Yhdysvalloissa albumia ei julkaistu lainkaan.[5]

Albumilla laulaa uusi vokalisti ja multi-instrumentalisti John Sloman, joka liittyi Uriah Heepiin Lone Star -yhtyeestä. Hän korvasi eronneen John Lawtonin. Conquest menestyi Lawtonin aikaisia Uriah Heep -albumeita paremmin brittilistalla, mutta levy jäi kuitenkin Slomanin ainoaksi yhtyeen riveissä. Yhtyeen pitkäaikainen rumpali Lee Kerslake erosi yhtyeestä pian Slomanin liityttyä Uriah Heepiin, joten levyllä soittaa uusi rumpali Chris Slade, joka oli aiemmin musisoinut Uriah Heepin kanssa samassa levy-yhtiössä olevassa Manfred Mann's Earthbandissa.

Uriah Heepin musiikin keskeinen säveltäjä-sanoittaja Ken Hensley erosi yhtyeestä albumin julkaisun jälkeisellä kiertueella. Hensleyn eroon vaikuttivat tyytymättömyys yhtyeen musiikillisesta suunnasta sekä Sloman, jota Hensley ei ollut halunnut Uriah Heepin laulajaksi.[6] Hän oli halunnut Slomanin sijasta Peter Goalbyn. Ironisesti Goalbysta tuli uusi laulaja yhtyeen seuraavalle albumille, Abominogille, vuonna 1982. Myös kitaristi Mick Box kertoi myöhemmin Slomanin olleen huono valinta yhtyeen laulajaksi.[7]

Hensleyn eron jälkeen yhtye otti kosketinsoittajaksi kanadalaisen Greg Dechertin ja jatkoi esiintymisiä. John Sloman erosi Uriah Heepistä loppuvuodesta 1980, jonka jälkeen kitaristi Mick Box pyysi yhtyeen alkuperäistä laulajaa David Byronia takaisin. Byron kieltäytyi ja Uriah Heepin basisti Trevor Bolder siirtyi Wishbone Ash -yhtyeeseen. Uriah Heepin toiminta loppui kokonaan useiksi kuukausiksi, mutta mitään virallista tiedotetta sen hajoamisesta ei koskaan tullut.

Albumin kansitiedot väittävät basisti Trevor Bolderin laulavan päävokaalit päätösraidalla ”It Ain't Easy”. Todellisuudessa kappaleen laulaa Sloman. Albumin alkuperäinen kansikuva on ideoitu kuuluisan toisen maailmansodan aikaisen valokuvan Iwo Jiman lipunnosto pohjalta.

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-puoli

  1. No Return – 6.02 (säv. Trevor Bolder/Mick Box/Ken Hensley)
  2. Imagination – 5.48 (säv. Hensley)
  3. Feelings – 5.25 (säv. Hensley)
  4. Fools – 5.01 (säv. Bolder)

B-puoli

  1. Carry On – 3.55 (säv. Hensley)
  2. Won't Have to Wait Too Long – 4.51 (säv. Bolder/Box/Hensley)
  3. Out on the Street – 5.51 (säv. Hensley)
  4. It Ain't Easy – 5.47 (säv. Bolder)

Vuoden 1997 uusintapainoksen bonuskappaleet (Castle)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Been Hurt – 3.56 (singlen b-puoli, säv. Hensley)
  2. Love Stealer – 3.28 (singlen a-puoli, säv. Phil Wainman/Bolder)
  3. Think It Over – 3.33 (singlen a-puoli, säv. John Sloman/Bolder)
  4. My Joanna Needs Tuning (Inside Out) – 3.02 (singlen b-puoli, säv. Sloman/Bolder/Box/Gregg Dechert/Chris Slade)
  5. Lying – 4.23 (out-take, säv. Hensley/Sloman/Bolder/Slade)

Expanded De-Luxe Edition -bonuskappaleet (Sanctuary 2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Love Stealer – 3.27 (singlen a-puoli, säv. Wainman/Mybill)
  2. Been Hurt – 3.57 (singlen b-puoli, säv. Hensley)
  3. Think It Over – 3.33 (singlen a-puoli, säv. John Sloman/Bolder)
  4. Lying – 4.40 (ennenjulkaisematon out-take, säv. Hensley/Sloman/Bolder/Chris Slade)
  5. Feelings – 2.40 (ennenjulkaisematon livetaltiointi, säv. Hensley)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carry On[muokkaa wikitekstiä]

Carry On   (1980, Bronze Records)
  1. Carry On – 3.57 (säv. Hensley)
  2. Been Hurt – 3.53 (säv. Hensley)

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uriah Heep[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gerry Bron – patarummut kappaleessa ”Out on the Street”

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]