J. M. W. Turner

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
J. M. W. Turner
Omakuva, 1798, öljy.
Omakuva, 1798, öljy.
Syntynyt 23. huhtikuuta 1775
Lontoo
Kuollut 19. joulukuuta 1851 (76 vuotta)
Chelsea
Kansallisuus englantilainen
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus romantiikka
Kuuluisimpia töitä Sotalaiva Temerairen viimeinen matka (1839)

Joseph Mallord William Turner (23. huhtikuuta 1775 Lontoo19. joulukuuta 1851 Chelsea), lyhyemmin William Turner, oli englantilainen romantiikan ajan maisemamaalari. Hän maalasi sekä öljyvärimaalauksia että akvarelleja.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joseph Mallord William Turner syntyi 23. huhtikuuta 1775 Lontoossa. Hänen isällään oli parturi- ja peruukkiliike. Hänen äitinsä kärsi mielenterveysongelmista ja joutui mielisairaalaan loppuelämäkseen. Turnerin lapsuuskodin vieritse virtasi Thamesjoki, jonka vaikutuksesta taiteilija suosi koko uransa ajan joki- ja merinäkymiä.[1]

Turnerin ensimmäiset piirustukset tunnetaan vuoden 1785 ajoilta, ja ensimmäisen ajoitetun vesivärityönsä hän maalasi 1787. Hänen akvarellinsa pääsi vuonna 1790 kuninkaallisen akatemian näyttelyyn. Hänen opettajinaan tiedetään toimineen ainakin arkkitehti Thomas Hardwick ja akvarellisti Thomas Malton nuorempi. Turner sai 14-vuotiaana vuonna 1790 ilmaisen osallistumisoikeuden akatemian piirustusluokille.[2]

Turner ryhtyi matkustelemaan 1790-luvun alussa aiheita löytääkseen. Hän kiersi aluksi Walesia ja Englantia, ja teki sinä aikana akvarelleja ja kaiverruksia. Hän alkoi saada menestystä ja omaisuutta maalauksistaan tehtyjen kaiverrusten julkaisulla. Vuonna 1799 hän hankki oman asunnon Harley Streetiltä Lontoossa, ja muutti sen vuonna 1804 omia taideteoksiaan esitteleväksi yksityiseksi galleriaksi. Hän hankki myös tontin Lontoon ulkopuolelta Twickenhamista ja suunnitteli sinne itselleen talon.[3]

Turner otettiin kuninkaallisen akatemian jäseneksi 1799, ja 1802 hänet nimitettiin akateemikoksi vain 27-vuotiaana. Turner opetti akatemiassa perspektiiviä.[4]

Turner sai naisystävänsä Sarah Danbyn kanssa kaksi tytärtä vuosina 1800 ja 1806. Vuoden 1806 tienoilla hän alkoi matkustella Euroopassa mesenaattiensa rahoituksella. Hän suuntasi Sveitsin Alpeille, ja Pariisissa hän tutustui Louvren taideaarteisiin. Hän kävi 1817 Belgiassa ja Reininmaalla sekä 1819 Italiassa. Italian-matka vaikutti erityisesti hänen tyyliinsä ja sai hänet keskittymään taiteessaan valoon. Turner jatkoi matkustelua Italiassa ja Keski-Euroopassa seuraavienkin vuosikymmenien aikana.[5]

Turner kuoli 19. joulukuuta 1851 huvilassaan Chelseassa Thamesin varrella.[6] Testamentissaan hän halusi perustaa suojakodin köyhille englantilaistaiteilijoille, mutta sukulaiset estivät tämän toteutumisen laillisen porsaanreiän nojalla. Hänen toinen toiveensa oli, että hänen kaikki valmiit teoksensa koottaisiin yhteen paikkaan näytteille. Tämä toteutui täydellisesti vasta vuonna 1987, kun Lontoon Tate Britain -museoon avattiin Clore Gallery.[7]

Taiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turneria on usein pidetty omaperäisimpänä ja luomisvoimaisimpana koskaan eläneenä englantilaistaiteilijana. Monipuolista Turneria ei voi istuttaa ehdottomasti mihinkään tiettyyn kategoriaan, mutta ensisijaisesti hän oli romanttinen maisemamaalari. Turner kuvasi ylevän ilmaisemiseksi äärimmäisiä sääoloja ja luonnonkatastrofeja. Hän kuvasi erityisen usein vettä, kuten myrskyjä, tulvia ja kaatosateita. Hän maalasi taulunsa valmiiksi ateljeessaan, paikan päällä tekemiensä luonnosten ja muistiinpanojen pohjalta.[8] Hän työsti maisemansa kerros kerrokselta käyttäen hyväkseen akvarellien läpikuultavuutta.[9]

Tuotteliaan Turnerin maine perustuu hänen öljytöihinsä, vaikka hän teki paljon akvarelleja ja grafiikkaa. Vaikka hänen tunnuspiirteensä ovat voimakkaat luonnontunnelmat, myöhempinä vuosinaan hän suuntautui yhä enemmän kohti abstraktia, niin että häntä pidetään abstraktin suuntauksen edelläkävijänä.[10]

Liber Studiorum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turner teki vuosina 1806–1819 taidegrafiikasta 71 teosta kattavan vedoskokoelman Liber Studiorum – Tutkielmien kirja. Sen ensisijainen tarkoitus oli opettaa maisemamaalauksen eri alalajeja, kuten historiallisia maisemia, vuoristomaisemia, merimaisemia, pastoraaleja ja arkkitehtonisia näkymiä. Turnerin grafiikanlehdet levisivät ympäri Euroopan, ja sen ansiosta hänen vaikutteensa siirtyivät muille taiteilijoille. Suomessa niistä saivat vaikutteita Wrightin veljekset. Alun perin kokoelmaan piti kuulua 100 teosta, mutta Turner jätti sen teon kesken.[11]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 3. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29197-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 84.
  2. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 84–85.
  3. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 85–88.
  4. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 87–88.
  5. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 86–88.
  6. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 89.
  7. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 112–114.
  8. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 90–91.
  9. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 92.
  10. Eeva Lennon: Lontoon Tate esittelee William Turnerin juuret Yle.fi. Viitattu 23.9.2009.
  11. Aino Heikkonen: Grafiikka oli maalarin leipä. Aamulehti, 25.8.2012, s. B25.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]