J. M. W. Turner

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
J. M. W. Turner
Omakuva, 1798, öljy.
Omakuva, 1798, öljy.
Syntynyt 23. huhtikuuta 1775
Lontoo
Kuollut 19. joulukuuta 1851 (76 vuotta)
Chelsea
Kansallisuus englantilainen
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus romantiikka
Kuuluisimpia töitä Sotalaiva Temerairen viimeinen matka (1839)

Joseph Mallord William Turner (23. huhtikuuta 1775 Lontoo19. joulukuuta 1851 Chelsea), lyhyemmin William Turner, oli englantilainen romantiikan ajan maisemamaalari. Turner teki öljyvärimaalauksia, akvarelleja ja grafiikkaa. Hänen teostensa tunnuspiirteitä ovat voimakkaat luonnontunnelmat.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lontoossa syntyneen William Turnerin isällä oli parturi- ja peruukkiliike Covent Gardenissa. Hänen äitinsä kärsi mielenterveysongelmista ja joutui mielisairaalaan loppuelämäkseen. Turnerin lapsuuskodin vieritse virtasi Thamesjoki, jonka vaikutuksesta taiteilija suosi koko uransa ajan joki- ja merinäkymiä.[1]

Turnerin ensimmäiset piirustukset tunnetaan vuoden 1785 ajoilta, ja ensimmäisen ajoitetun vesivärityönsä hän maalasi 1787. Hänen akvarellinsa pääsi vuonna 1790 kuninkaallisen akatemian näyttelyyn. Turnerin opettajina tiedetään toimineen ainakin arkkitehti Thomas Hardwick ja akvarellisti Thomas Malton nuorempi. Turner sai 14-vuotiaana vuonna 1790 ilmaisen osallistumisoikeuden akatemian piirustusluokille.[2]

Turner ryhtyi matkustelemaan 1790-luvun alussa aiheita löytääkseen. Hän kiersi aluksi Walesia ja Englantia, ja teki sinä aikana akvarelleja ja kaiverruksia. Hän alkoi saada menestystä ja omaisuutta julkisemalla maalauksistaan tehtyjä grafiikan kaiverruksia. Vuonna 1799 hän hankki oman asunnon Harley Streetiltä Lontoossa ja muutti sen vuonna 1804 omia taideteoksiaan esitteleväksi yksityiseksi galleriaksi. Hän hankki myös tontin Lontoon ulkopuolelta Twickenhamista ja suunnitteli sinne itselleen talon.[3]

Turner hyväksyttiin kuninkaallisen akatemian jäseneksi 1799, ja 1802 hänet nimitettiin akateemikoksi vain 27-vuotiaana. Turner opetti akatemiassa perspektiiviä.[4]

Turner sai naisystävänsä Sarah Danbyn kanssa kaksi tytärtä vuosina 1800 ja 1806. Vuoden 1806 tienoilla hän alkoi matkustella Euroopassa mesenaattiensa rahoituksella. Hän suuntasi Sveitsin Alpeille, ja Pariisissa hän tutustui Louvren taideaarteisiin. Hän kävi vuonna 1817 Belgiassa ja Reininmaalla sekä 1819 Italiassa. Erityisesti Italian matka vaikutti hänen tyyliinsä ja sai hänet keskittymään taiteessaan valoon. Turner jatkoi matkustelua Italiassa ja Keski-Euroopassa seuraavienkin vuosikymmenien aikana.[5]

Turner kuoli 19. joulukuuta 1851 huvilassaan Chelseassa Thamesin varrella.[6] Testamentissaan hän halusi perustaa suojakodin köyhille englantilaistaiteilijoille, mutta sukulaiset estivät tämän toteutumisen laissa olevan porsaanreiän nojalla. Hänen toinen toiveensa oli, että hänen kaikki valmiit teoksensa koottaisiin yhteen paikkaan näytteille. Tämä toteutui täydellisesti vasta vuonna 1987, kun Lontoon Tate Britain -museoon avattiin Clore Gallery.[7]

Taiteilijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turneria on usein pidetty hyvin omaperäisenä ja luomisvoimaisena englantilaistaiteilijana. Monipuolista Turneria ei voi lukea ehdottomasti mihinkään tiettyyn kategoriaan, mutta ensisijaisesti hän oli romanttinen maisemamaalari. Turner ilmaisi ylevää kuvaamalla äärimmäisiä sääoloja ja luonnonkatastrofeja. Hän kuvasi erityisen usein vettä, kuten myrskyjä, tulvia ja kaatosateita. Hän maalasi taulunsa valmiiksi ateljeessaan, paikan päällä tekemiensä luonnosten ja muistiinpanojen pohjalta.[8] Hän työsti maisemansa kerros kerrokselta käyttäen hyväkseen akvarellien läpikuultavuutta.[9]

Tuotteliaan Turnerin maine perustuu hänen öljymaalauksiinsa, vaikka hän teki paljon akvarelleja ja grafiikkaa. Hänen tunnuspiirteitään olivat voimakkaat luonnontunnelmat, mutta myöhempinä vuosinaan hän suuntautui yhä enemmän kohti abstraktia, niin että häntä pidetään abstraktin taiteen edelläkävijänä.[10]

Liber Studiorum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turner valmisti vuosina 1806–1819 taidegrafiikasta 71 teosta kattavan vedoskokoelman Liber Studiorum – Tutkielmien kirja. Sen ensisijainen tarkoitus oli opettaa maisemamaalauksen eri alalajeja, kuten historiallisia maisemia, vuoristomaisemia, merimaisemia, pastoraaleja ja arkkitehtonisia näkymiä. Turnerin grafiikan vedokset levisivät ympäri Euroopan, jonka takia hänen vaikutteensa siirtyivät muille taiteilijoille. Alun perin kokoelmaan piti kuulua 100 teosta, mutta Turner jätti tekemisen kesken. Suomessa näistä Turnerin teoksista saivat vaikutteita Wrightin veljekset.[11]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Carriere, Massimo (päätoimittaja): Pinx. Maalaustaiteen mestareita 3. Weilin+Göös, 2004 (italiankielinen alkuteos 1999). ISBN 951-0-29197-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 84.
  2. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 84–85.
  3. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 85–88.
  4. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 87–88.
  5. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 86–88.
  6. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 89.
  7. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 112–114.
  8. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 90–91.
  9. Maalaustaiteen mestareita 2004, s. 92.
  10. Eeva Lennon: Lontoon Tate esittelee William Turnerin juuret Yle.fi. Viitattu 23.9.2009.
  11. Aino Heikkonen: Grafiikka oli maalarin leipä. Aamulehti, 25.8.2012, s. B25.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]