Wilhelm Gustloff (laiva)
| Wilhelm Gustloff | |
|---|---|
 Wilhelm Gustloff Danzigissa vuonna 1939. |
|
| Tyyppi |
risteilyalus, sairaalalaiva |
| Lippuvaltio |
 Saksa |
| Kotipaikka | Hampuri |
| Operaattori |
Hamburg Süd, Kriegsmarine |
| Omistaja | Deutsche Arbeitsfront |
| Rakennustelakka | Blohm + Voss |
| Rakennusnumero | 511 |
| Kölinlasku | 1. elokuuta 1936 |
| Vesillelasku | 5. toukokuuta 1937 |
| Neitsytmatka | 24. maaliskuuta 1938 |
| Status | uponnut Neuvostoliiton laivaston sukellusveneen S-13:sta torpedoimana 30. tammikuuta 1945 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 208,5 m |
| Leveys | 23,59 m |
| Bruttovetoisuus | 25 484 brt |
| Nopeus | 28,7 km/h |
| Nopeus | 15,5 kn |
Wilhelm Gustloff oli 1937 valmistunut saksalainen risteilyalus, jonka neuvostoliittolainen sukellusvene upotti torpedoimalla eteläisellä Itämerellä toisen maailmansodan loppuvaiheessa 30. tammikuuta 1945 sen ollessa kuljettamassa valtakunnan itäosista evakuoituja saksalaisia siviilejä. Uppoamisessa hukkuneiden määrää ei tiedetä, mutta sen on arvioitu olleen jopa 9 000 tai yli. Kyseessä on historian eniten ihmishenkiä vaatinut yksittäinen laivaturma.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wilhelm Gustloffin rakensi Blohm+Vossin telakka, ja se laskettiin vesille 5. toukokuuta 1937. Alus kastettiin saksalaissyntyisen Sveitsin kansallissosialistisen puolueen johtajan Wilhelm Gustloffin mukaan, jonka juutalainen opiskelija David Frankfurter oli murhannut vuonna 1936.
Wilhelm Gustloff rakennettiin kansallisosialistien KdF (Kraft durch Freude) -järjestön lippulaivaksi, ja sillä piti tarjota edullisia risteilyjä, joihin olisi varaa muillakin kuin rikkailla. Alus suoritti useita risteilyjä ennen sotaa. Toukokuussa 1939 alus oli mukana laivueessa, joka haki Saksan lähettämän Condor-legioonan sotilaita kotiin Espanjasta. Legioona oli avustanut Francisco Francon joukkoja Espanjan sisällissodassa.
Sodan alusta marraskuuhun 1940 Wilhelm Gustloff palveli Saksan laivaston sairaalalaiva D:nä. Tämän jälkeen laiva oli Gotenhafenin (nyk. Gdynia) satamassa koulutettavien sukellusvenemiehistöjen asuinlaivana. Tammikuussa 1945 Wilhelm Gustloff valmisteltiin kuljettamaan pakolaisia pois Danzigin alueelta etenevien neuvostojoukkojen tieltä.
Uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alus lähti Gotenhafenista aamulla 30. tammikuuta 1945 noin klo 12.30 mukanaan yli 10 000 henkeä (suurin osa siviilejä). Aluksen päällikkönä toimi Friedrich Petersen. Alus oli suunniteltu 1 880 matkustajalle. Sitä saattoi vain yksi miinanraivaaja, Norjasta pakko-otettu, vetoisuudeltaan 700-tonninen ja hiilipolttoinen Löwe. Illalla Neuvostoliiton Itämeren laivaston Aleksandr Marineskon komentama sukellusvene S-13 laukaisi kolme torpedoa kohti Wilhelm Gustloffia. Kaikki torpedot osuivat: ensimmäinen keulaan, toinen uima-altaan kohdalle ja viimeinen konehuoneeseen. Alus upposi 50 minuutissa vieden mukanaan arvioiden mukaan lähes 10 000 ihmistä. Pienet saksalaiset sota-alukset onnistuivat pelastamaan noin 1 230 henkilöä.
Aluksen hylky lepää 45 metrin syvyydessä koordinaateissa , noin 30 kilometrin päässä rannikosta. Alus on myös julistettu hautapaikaksi, ja Puolan viranomaiset ovat kieltäneet alueella sukeltamisen. Puolalaisissa merikorteissa hylky mainitaan ”Esteenä 73”.
S-13 upotti 10. helmikuuta 1945 myös saksalaisen S/S General von Steubenin. Yli 3 000 ihmistä sai surmansa. Alus oli upotuksen tapahtuessa sairaalalaiva ja merkitty selvästi kansainvälisten sopimusten mukaan sellaiseksi. Huomattava osa sen matkustajista oli vaikeasti haavoittuneita, liikuntakyvyttömiä paaripotilaita, joilla ei ollut mitään mahdollisuutta pelastua. General von Steuben purjehti kuitenkin sota-alueella. Se ajoi ilman kulkuvaloja ja kuljetti it-tykkejä. Mukana oli myös satoja koulutettuja sukellusvenemiehiä. Näistä syistä johtuen aluksen torpedointi oli sallittu sodanaikainen teko voittajavaltioiden mielestä eikä sitä pidetä sotarikoksena.
Elokuva ja romaani[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Elokuva Kauhujen yö Itämerellä (Nacht fiel über Gotenhafen, 1959) kertoo tästä tragediasta.[1]
- Danzigissa syntynyt saksalainen kirjailija ja Nobel-palkinnon voittanut Günter Grass on kirjoittanut aiheesta romaanin Ravunkäyntiä vuonna 2002.
- Joseph Vilsmaier ohjasi Wilhelm Gustloffin tarinasta kaksiosaisen televisioelokuvan Die Gustloff, joka sai ensi-iltansa 2. maaliskuuta 2008.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kappes, Irwin J.; The Greatest Marine Disaster in History... and why you probably never heard of it. 2003. — Nettisivusto militaryhistoryonline.com sisältyy Central Michigan Universityn kirjaston ylläpitämään luetteloon: Military History - Web sources
- Leja, Michael; Die letzte Fahrt der "Wilhelm Gustloff"; ZDF, 1. elokuuta 2005 kertoo, että aiemmat arviot noin 6000 hukkuneesta on tuoreimmissa lähteissä päivitetty noin 9300:aan. Artikkeli on ZDF-televisioyhtiön nettisivuilla (saksaksi).
- Pipes, Jason; A Memorial to the Wilhelm Gustloff — Nettisivustoon www.feldgrau.com viitataan linkkinä (Arkistoitu – Internet Archive) University of Walesin sivuilla Department of German
- Schön, Heinz; Die Gustloff Katastrophe (Motorbuch Verlag, Stuttgart, 2002)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ DVD-Palace: Nacht fiel über Gotenhaven (saksaksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.imdb.com/title/tt0991156 Die Gustloff IMDb:n tietokannassa (englanniksi)
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bishop, Leigh; Shipwreck Expedition May 2003, led by Mike Boring (Arkistoitu – Internet Archive), 2003
- The submarine that sank the Third Reich (Arkistoitu – Internet Archive)
- Maritimequest Wilhelm Gustloff Photo Gallery
- Bekker, Cajus: Itämeri ja Suomenlahti 1944–45
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tietoa (Arkistoitu – Internet Archive)(venäjäksi)
- [1] (venäjäksi)