Werner Oesch
| Werner Christian Oesch | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. heinäkuuta 1886 Valkjärvi |
| Kuollut | 6. elokuuta 1967 (81 vuotta) Tampere |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Arvonimi | kauppaneuvos |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Werner Christian Oesch [öš] (3. heinäkuuta 1886 Valkjärvi – 6. elokuuta 1967 Tampere) oli suomalainen kauppaneuvos ja Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n toimitusjohtaja.[1][2][3]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Werner Oeschin vanhemmat olivat Sveitsistä Suomeen muuttanut juustomestari Christian Oesch ja Anna Stegmann. Hän kävi koulua Viipurissa ja Joensuussa suorittaen 8 luokkaa oppikoulua. Oeschin isä Christian Oesch harjoitti juustonvalmistusta ja hänen hoitamansa Tohmajärven voi- ja juustomeijerin yhteydessä toimi myös meijerikoulu, jota Christian Oesch johti. Werner Oesch toimi 1907–1908 säästöpankin kamreerina Tohmajärvellä ja alkoi laajentaa isänsä meijeriliikkeen toimintaa Hämeen, Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueelle. Werner Oesch aloitti juuston valmistuksen 1908 Iittalan meijerissä ja sen jälkeen Vuojoen kartanon meijerissä Eurajoella sekä Perniön meijerissä. Oesch edusti 1912–1913 suomalaisia juustonvalmistajia Moskovassa. Suomeen palattuaan hän jatkoi meijereiden johtajana Suomen Juustonviejien yhdistyksen asiamiehenä. Hän omisti myös Eerolan ja Jaakkolan tilat Kalvolassa.[1][2]
Suomen sisällissodan aikana Werner Oesch jäi punaisten vangiksi mutta pääsi pakenemaan Ahvenanmaan kautta Ruotsiin. Hän palasi Tornion kautta Suomeen ja liittyi Karjalan rintamalla toimineisiin valkoisten joukkoihin haavoittuen Raudun taisteluissa. Sodan jälkeen Oesch hankki Kangasalta Palon ja Liskon tilat ja harjoitti maanviljelyn ohella juustonvalmistusta. Hän oli Suomen juustonvalmistajayhdistyksen johtokunnan jäsen ja arvostelulautakunnan puheenjohtaja. Oesch toimi myös useiden meijereiden teknillisenä että kaupallisena johtajana ja harjoitti juustonvientiä ulkomaille. Vuonna 1926 Oesch hankki vielä Kalvolasta Kutisten kartanon. Hän harjoitti tiloillaan karjanjalostusta jolla pyrittiin lisäämään maidon tuotantoa ja nostamaan maidon rasvaprosenttia voin- ja juustonvalmistusta varten.[1]
Oeschista tuli 1920-luvun alussa vuonna 1897 perustetun Hämeen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n osakas ja vuonna 1925 hänet valittiin yhtiön toimitusjohtajaksi. Yhtiön pääkonttori ja päämyymälä sijaitsivat Tampereella ja sillä oli sivuliikkeet Hämeenlinnassa ja Vammalassa sekä oma maatalouskoneiden korjauspaja päämyymälän yhteydessä. Yhtiön nimeksi muutettiin 1925 Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy (SMK) ja se alkoi laajentaa toimintaansa koko Suomen alueelle. Suomen Maanviljelijäin Kauppa oli tällöin Suomen johtava maatalouskonekaupan yritys ja sen hankki omistukseensa useita muita alan yrityksiä. Vuonna 1928 yritykseen liitettiin helsinkiläinen toiminimi P. Sidorow, Suomalainen Kalustokauppa Oy ja porilainen Ryhäsen koneliike, vuonna 1929 mikkeliläinen konekauppias Himasen liike ja vuonna 1932 Suomen vanhin maatalouskoneliike, turkulainen Ab Victor Forselius. Jälkimmäisestä muodostettiin SMK:n kokonaan omistama Kauppa Oy Victor Forselius, joka toimi itsenäisenä yrityksenä vuoteen 1941 saakka.[1]
1930-luvulla SMK laajensi toimintaansa myllyteollisuuteen ja aloitti 1933 vehnämyllyn rakentamisen Hämeenlinnaan. Vuonna 1938 perustettiin viljamylly Poriin sekä 1939 Mikkeliin sekä Kuopioon. SMK:lla oli myös leipätehdas Kuopiossa, perunajauhotehdas Kyminlinnassa sekä maatalouskoneiden ja traktoreiden korjauspajat Tampereella, Kuopiossa sekä Helsingin maalaiskunnan Malmilla. SMK aloitti 1938 kuorma-autojen myynnin ja käynnisti maatalouskoneiden valmistusta yhdessä kotimaisten maatalouskonetehtaiden kanssa. Vuosina 1940–1941 SMK hankki ja toimitti Suomen armeijalle yli sata autoa ja 330 traktoria motorisoitua tykistöä varten.[1][2] Vuonna 1943 SMK:lle valmistui Tampereelle uusi toimitalo, jonka oli suunnitellut arkkitehti Jaakko Tähtinen.
Werner Oesch sai kauppaneuvoksen arvon 1942. Hän oli Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n toimitusjohtajana vuoteen 1953 saakka, jolloin hänen seuraajakseen tuli Ilmari Säntti. Oesch toimi vuoteen 1950 saakka maanviljelijänä Kangasalla ja osallistui Kangasalan kunnalliselämään. [1][2]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Werner Oesch oli naimisissa 1909–1945 Anna Kristina Telénin (1885–1945) kanssa ja vuodesta 1961 Eeva Koskivirran kanssa. Werner Oeschin veljiä olivat kenraaliluutnantti Karl Lennart Oesch (1892–1978), Ruhan kartanon Orimattilassa omistanut Uno Oesch (1890–1961) ja Suomen sisällissodassa Raudun taistelussa kaatunut metsänhoitaja Arthur Oesch (1888–1918).[1][2][4] Hänen nuorin poikansa Klaus kaatui Ihantalassa kesäkuussa 1944.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g BiografiaSampo : Werner Oesch
- ↑ a b c d e Kuka kukin on 1954
- ↑ SKS Henkilöhistoria : Suomen talouselämän vaikuttajat : Kauppaneuvos Werner Oesch (1886–1967)
- ↑ a b Sukuseura Oesch 1994: Oesch-suku Suomessa. ISBN 952-90-5874-8.
|
