Viron pääministeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viron pääministeri
(Eesti Vabariigi peaminister)
Tunnus
Tunnus
RE Taavi Rõivas.jpg
Nykyinen
Virka-asunto Stenbockin talo
Nimittäjä Viron presidentti
Perustettu 24. helmikuuta 1918
Ensimmäinen Konstantin Päts
Viron tasavalta

Coat of arms of Estonia.svg
Tämä artikkeli on osa sarjaa:
Viron politiikka ja hallinto

Viron vaalit
  • Kunnallisvaalit
Viron puolueet

Viron pääministeri (viroksi Eesti Vabariigi peaminister) johtaa Viron hallitusta. Nykyinen pääministeri on Taavi Rõivas.

Historiallisesti Virossa hallituksen toimintaa koordinoivaksi pääministerin kaltaiseksi henkilöksi voidaan katsoa väliaikaisiksi pääministereiksi kutsutut henkilöt, pääministerit ja valtionvanhimmat. Nimitysten erilaisuus johtuu Viron valtiosäännön ja perustuslain muutoksista, millä Virossa haettiin tasapainoa uudistuksiin pyrkivän 1920-luvun äärimmäisen parlamentarismin ja toisaalta 1930-luvulla vakauttavaksi tekijäksi kansanäänestyksissä koetun toimeenpanovallan korostamistarpeen välillä.

Suomessa 1919 perustuslaki mahdollisti kummankin painotuksen, minkä vuoksi potentiaalisen presidentinvallan korostuksen vuoksi presidentinvaalista Suomessa tuli korostuneen tärkeä.

Virossa ääriparlamentaristinen vuoden 1920 perustuslaki ei mahdollistanut presidentillistä asiainhoitoa hallitukseen vaikuttaen, minkä vuoksi siellä ajauduttiin poikkeustilaan ja parlamentaaristen puolueiden lakkauttamiseen 1930-luvun suuren laman seurauksena.

Viron väliaikainen ministerineuvosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron itsenäisyyden julistivat venäläisten vetäytyessä ja saksalaisten lähetyessä 24. helmikuuta 1918 Konstantin Päts, Konstantin Konik ja Jüri Vilms, jotka Viron maapäivien vanhimmat olivat valinneet pelastuskomiteaksi.

Kuvassa vasemmalta Konstantin Päts, Juri Vilms, Konstantin Konik

Pelastuskomitea vuonna 1918

Pelastuskomitean nimittämää hallitusta kutsuttiin väliaikaiseksi ministerineuvostoksi, minkä puheenjohtajana (pääministerinä) ja sisäasiainministerinä oli Konstantin Päts, sotaministerinä eversti Andres Larka ja oikeusministerinä Jüri Vilms. Päivän kestäneen hallitsemisen jälkeen ministerineuvosto joutui menemään maan alle, koska etenevät saksalaiset eivät hyväksyneet Baltiaan itsenäisiä valtiota, vaan halusivat Baltiaan yhden saksalaisystävällisen ja saksalaisten vähemmistöjen johtaman valtion. Saksalaisten hyökkäys Latviaa ja Viroa kohti onnistui siinä määrin, että passiiviseksi jättäytynyt Neuvosto-Venäjä suostui saksalaisten ehtoisin Brest-Litovskin rauhassa ja Baltian miehityksestä tuli Neuvosto-Venäjänkin sopimuksella hyväksymä tila.

Väliaikainen ministerineuvosto alkoi järjestäytyä varsinaisesti saksalaismiehityksen aikana toukokuussa 1918 ja Konstantin Päts vangittiin heinäkuussa 1918, minkä vuoksi hän oli saksalaisten vankina Puolassa marraskuuhun 1918. Hänen poissa ollessaan valiaikaista hallitusta johti sijaisena ulkoasiainministeriksi nimitetty Jaan Poska. Viides väliaikaisen hallituksen ministeri on rahaministeri Johann Kukk.

Väliaikainen ministerineuvosto 1918–1919[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puheenjohtaja Aloitti Päätti Puolue
1 Konstantin Päts 24. helmikuuta 1918 heinäkuu 1918 Maarahva Liit
2 Jaan Poska sijaisena heinäkuu 1918 20. marraskuuta 1918
3 Konstantin Päts 20. marraskuuta 1919 9. toukokuuta 1919 Maarahva Liit

Pääministerin johtamat hallitukset 1919–1920[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron maapäivien hyväksymän pelastuskomitean asettamasta väliaikaisesta ministerineuvostosta luovuttiin, kun Viron perustuslakia säätävä kansalliskokous hyväksyi Viron tasavallan hallituksen asetettavaksi. Pätsin puheenjohtama väliaikainen ministerineuvosto vaihtuu vaihtuu Viron tasavallan pääministerin johtamaksi hallitukseksi.

Pääministeri Aloitti Päätti Puolue
1 Otto Strandman 1(2) 9. toukokuuta 1919 18. marraskuuta 1919 Viron työnväenpuolue
2 Jaan Tõnisson 1(4) 18. marraskuuta 1919 28. heinäkuuta 1920 Viron kansanpuolue
3 Ado Birk 1(1) 28. heinäkuuta 1920 30. heinäkuuta 1920 Asutava Kogu liige
4 Jaan Tõnisson 2(4) Birkin sijaisena 30. heinäkuuta 1920 26. lokakuuta 1920 Viron kansanpuolue
5 Ants Piip 1(1) 26. lokakuuta 1920 21. joulukuuta 1920 Viron työnväenpuolue

Pääministeri Ants Piip jatkoi riigivanemina vuoden 1920 perustuslain asuttua voimaan ja hallituksen johtajuuden siirryttyä valtionvanhimmalle (riigivanem).

Riigivanemin johtamat hallitukset 1920–1934[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riigivanem Aloitti Päätti Puolue
1 Ants Piip 1(1) 20. joulukuuta 1920 25. tammikuuta 1921 Viron työnväenpuolue
2 Konstantin Päts 1(5) 25. tammikuuta 1921 21. marraskuuta 1921 Maarahva Liit
3 Johann Kukk 1(1) 21. marraskuuta 1921 2. elokuuta 1923 Viron työnväenpuolue
4 Konstantin Päts 2(5) 2. elokuuta 1923 26. maaliskuuta 1924 Maarahva Liit
5 Friedrich Akel 1(1) 26. maaliskuuta 1924 16. joulukuuta 1924 Viron kristillinenpuolue
6 Jüri Jaakson 1(1) 16. joulukuuta 1924 15. joulukuuta 1925 Viron kansanpuolue
7 Jaan Teemant 1(2) 15. joulukuuta 1925 9. joulukuuta 1927 Maarahva Liit
8 Jaan Tõnisson 3(4) 9. joulukuuta 1927 4. joulukuuta 1928 Viron kansanpuolue
9 August Rei 1(1) 4. joulukuuta 1928 9. heinäkuuta 1929 Viron sosialistinen työnväenpuolue
10 Otto Strandman 2(2) 9. heinäkuuta 1929 12. helmikuuta 1931 Viron työnnväenpuolue19
11 Konstantin Päts 3(5) 12. helmikuuta 1931 19. helmikuuta 1931 Maarahva Liit
12 Jaan Teemant 2(2) 19. helmikuuta 1932 19. heinäkuuta 1932 Maarahva Liit
13 Kaarel Eenpalu 1(2) 19. heinäkuuta 1932 1. marraskuuta 1932 sitoutumaton
14 Konstantin Päts 4(5) 1. marraskuuta 1932 18. toukokuuta 1933 Maarahva Liit
15 Jaan Tõnisson 4(4) 18. toukokuuta 1933 21. lokakuuta 1934 Kansallinen keskustapuolue
16 Konstantin Päts 5(5) 21. lokakuuta 1933 24. tammikuuta 1934 Maarahva Liit

Pääministerin riigivanemina johtama poikkeustilahallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riigivanem Aloitti Päätti Puolue
17 Konstantin Päts 24. tammikuuta 1934 3. syyskuuta 1937 poikkeustila

Kontantin Päts oli virkaa tekevä riigivanem, jonka pääministerin virkaa hoiti virkaa tekevänä Kaarel Eenpalu.

Valtionhoitaja riigivanemina ja pääministerinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riigivanem Aloitti Päätti Puolue
18 Konstantin Päts 3. syyskuuta 1937 24. huhtikuuta 1938 poikkeustila

Konstantin Päts oli valtionhoitaja, jolla oli riigivanemin valtuudet ja hän jatkoi myös pääministerinä, mitä tehtävää hoiti Kaarel Eenpalu virkaa tekevänä pääministerinä.

Pääministerin johtamat hallitukset 1938–1940[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääministeri Aloitti Päätti Puolue
19 Kaarel Eenpalu 2(2) 24. huhtikuuta 1938 12. lokakuuta 1939 sitoutumaton
20 Jüri Uluots 1(1) 12. lokakuuta 1939 21. kesäkuuta 1940 sitoutumaton
21 Johannes Vares 1(1) 21. kesäkuuta 1940 25. elokuuta 1940 Viron kommunistinen puolue

Johannes Vares ei ollut 6. elokuuta25. elokuuta enää Viron tasavallan pääministeri tai Viron neuvostotasavallan, vaan Neuvostoliittoon liittyneen Viron sosialistisen neuvostotasavallan pääministeri.

Eestin sosialistinen neuvostotasavalta 1940–1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johannes Vares valittiin pääministeriksi 1940 Viron vuoden 1938 perustuslain (ns. Pätsin perustuslaki) mukaisesti Andrei Ždanovin vaatimuksesta ennen heinäkuun 1940 vaaleja, mitkä järjestettiin kymmenen päivän kuluessa vaalien määräämisestä, vaikka Viron vaalilain mukaan ne olisi voitu järjestää aikaisintaan 35 päivää vaalien määräämisestä. Heinäkuussa 1940 ei valittu riigikogun ylähuonetta riiginoukogua lainkaan, vaan ainoastaan alahuone riigivolikogu, mikä teki päätöksen Viron julistamisesta neuvostotasavallaksi ja anomuksesta Neuvostoliiton jäseneksi, minkä Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi 6. elokuuta 1940 Liettuan ja Latvian tultua jo hyväksytyiksi neuvostostotasavalloiksi Neuvostoliittoon.

Virossa Varesta ei pidetä Viron tasavallan pääministerinä, koska hänen nimittämistään pääministeriksi ei katsota enää vapaan päätöksenteon vallitessa tapahtuneeksi. Vares hoiti valtiojohdosta myös presidentti Konstantin Pätsin tehtävät tämän erottua. Viron valtionpäämiehet Viron virallisen kannan mukaan.

Vares tai muutkaan hänen johtamansa hallituksen jäsenet eivät olleet Viron kommunistisen puolueen jäseniä, vaikkakin vasemmistolaisia ja Leningradin puoluejohtaja Andrei Ždanovin hyväksymän listan mukaisia. Konstantin Pätsin erottua presidentin tehtävistä, otti Vares hoitaakseen myös nämä tehtävät. Neuvostoliittolaiset pidättivät Pätsin 30. heinäkuuta 1940.


Pääministeri Jatkoi Päätti Puolue
1 Johannes Vares 6. elokuuta 1940 25. elokuuta 1940 Viron kommunistinen puolue


Eestin sosialistisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja Alkoi Päätti Puolue
1 Johannes Vares 25. elokuuta 1940 29. elokuuta 1946 Viron kommunistinen puolue


Saksalaisten hyökättyä Neuvostoliittoon Vares evakuoitiin. Neuvostoliittolaisten valloitettua Viron takaisin saksalaisilta elo-syyskuussa 1944 Vares palasi. Vares teki itsemurhan 29. elokuuta 1946 NKVD:n kuulusteltua häntä Viron vapaussodan aikaisista toimistaan. Neuvosto-Venäjää vastaan käydyn vapaussodan aikana Vares oli toiminut virolaisten puolella sotilaslääkärinä.

Ostlandin valtakunnankomissariaatti 1941–1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaisten miehitettyä Viron neuvostotasavallan 1941 ei Viron itsenäisyys palautunut muodollisesti. Saksalainen kenraaliluutnantti Franz von Roques määrättiin armeijaryhmä Nordin puolesta Viron käskynhaltijaksi 5. heinäkuuta 1941. Hän puolestaan nimitti vapseihin kuuluneen Hjalmar Mäen virolaishallituksen johtoon 15. syyskuuta 1941.

Wehrmachtin sotilashallinto 1941[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wehrmachtin Grupp Nordin sotilashallinto Alkoi Päätti Puolue
1 Franz von Roques 5. heinäkuuta 1941 5. joulukuuta 1941 sotilashallinto

Wehrmachtin sotilashallinto Virossa päättyi 5. joulukuuta 1941 Adolf Hitlerin 29. marraskuuta antamalla käskyllä ja tilalle tuli Alfred Rosenbergin johtaman itäministeriön saksalainen siviilihallinto, jota johti Riiasta käsin Ostlandin valtakunnankomissariaatin johtaja Hinrich Lohse. Ostlandiin kuuluivat Baltian maat sekä osa Valko-Venäjää. Viron piirijohtaja oli Karl Litzmann, jonka valvonnassa Hjalmar Mäen hallitus oli.

Viron hallinnosta osa kuului kuitenkin myös Saksan sisäasiainministeriölle ja turvallisuuselimille, joiden kuvernöörinä oli Virossa SS:n ja poliisin päällikkö Heinrich Möller. Myös Wehrmactille jäi Viroon hallintoa Leningradin piirityksen taistelujen vuoksi, mm. ryhmä Nordin 207. turvallisuusdivisioona, jonka tehtävänä oli vastata sotavankileireistä Wehrmachtin komendantuurin alaisuudessa.

Hinrich Lohsen, Karl Litzmannin ja Hjalmar Mäen hallinto kesti 17. syyskuuta 1944 saakka, jonka jälkeen sen jäsenet pakenivat neuvostojoukkojen tieltä.

Saksan siviilihallinto 1941–1944[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraalikuvernementti Ostlandin Reichskomissar Alkoi Päätti Puolue
1 Hinrich Lohse 5. joulukuuta 1941 17. syyskuuta 1944 siviilimiehityshallinto

Viron pakolaishallitus 1944–1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliiton vallattua Viron saksalaisilta heinä-syyskuussa 1944 ryhtyi itsenäisen Viron tasavallan toiseksi viimeinen pääministeri Jüri Uluots valtionhoitajaksi ja nimitti 18. syyskuuta 1944 Otto Tiefin johtaman hallituksen virkaansa.

Tiefin hallitus julisti radiossa, että Viron tasavalta on puolueeton sekä vaati niin Neuvostoliittoa kuin Saksaakin vetämään joukkonsa Virosta. Neuvostoliittolaiset vangitsivat Tiefin ja muita hänen hallituksensa jäseniä. Valiaikaiseksi valtionhoitajaksi ryhtynyt Jüri Uluots kuoli Tukholmassa 9. tammikuuta 1945 ja valtionhoitajuus siirtyi niin ikään Ruotsiin paennelle August Reille, joka oli ollut 19281929 riigivanemina.

Pääministeri virkaa tekevänä presidenttinä Aloitti Päätti Puolue
1 Jüri Uluots 17. kesäkuuta 1940 9. tammikuuta 1945 [[]]
2 August Rei 9. tammikuuta 1945 29. maaliskuuta 1963 [[]]
3 Aleksander Warma 30. maaliskuuta 1963 23. joulukuuta 1970 [[]]
4 Tõnis Kint 23. joulukuuta 1970 1. maaliskuuta 1990 [[]]
5 Heinrich Mark 1. maaliskuuta 1990 6. lokakuuta 1992 [[]]


Viron tasavalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtuen Neuvostoliiton hätätilakomitean vallankaappausyrityksestä 19. elokuuta22. elokuuta 1991 Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto julisti Viron itsenäiseksi. Suomi ilmoitti 25. elokuuta 1991, ettei sen tarvitse Viron itsenäisyyttä tunnustaa, koska Viron itsenäisyyden edellinen tunnustus on – de jure – edelleen voimassa. Suomi oli tunnustanut Viron itsenäisyyden kesäkuussa 1920 ennen Entente cordialea heti toisena Neuvosto-Venäjän jälkeen. Neuvostoliitto tunnusti Viron, Liettuan ja Latvian itsenäisyyden 6. syyskuuta 1991 ja niistä tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäseniä 17. syyskuuta 1991.

Pääministeri Aloitti Päätti Puolue
1 Edgar Savisaar virkaatekevä 20. elokuuta 1991 29. tammikuuta 1992 Rahvarinne
2 Tiit Vähi virkaatekevä 29. tammikuuta 1992 21. lokakuuta 1992 Viron Kokoomuspuolue
3 Mart Laar 21. lokakuuta 1992 8. marraskuuta 1994 Isänmaaliitto
4 Andres Tarand 8. marraskuuta 1994 17. huhtikuuta 1995 Viron Sosiaalidemokraattinen Puolue
5 Tiit Vähi 17. huhtikuuta 1995 17. maaliskuuta 1997 Viron Kokoomuspuolue
6 Mart Siimann 17. maaliskuuta 1997 25. maaliskuuta 1999 Viron Kokoomuspuolue
7 Mart Laar 25. maaliskuuta 1999 28. tammikuuta 2002 Isänmaaliitto
8 Siim Kallas 28. tammikuuta 2002 10. huhtikuuta 2003 Reformipuolue
9 Juhan Parts 10. huhtikuuta 2003 12. huhtikuuta 2005 Res Publica
10 Andrus Ansip 12. huhtikuuta 2005 26. maaliskuuta 2014 Reformipuolue
11 Taavi Rõivas 26. maaliskuuta 2014 Reformipuolue


Itsenäisyystapahtumia Virossa johti Viron neuvostotasavallan korkein neuvosto. Viron uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä 28. kesäkuuta 1992, jolloin korkein neuvosto totesi työnsä tulleen päätökseen. Riigikogun ja presidentinvaalit pidettiin syyskuussa 1992 ja Lennart Merestä tuli presidentti, joka vannoi virkavalansa 6. lokakuuta 1992. Seuraavana päivänä Ruotsissa toiminut Viron pakolaishallitus ilmoitti antavansa valtuutensa Viron presidentille ja lakkautti toimintansa.