Kapybara

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Vesisika)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo eläimestä, kapybara on myös eräs intiaanikieli.[1]
Kapybara
Kapybara Kolmårdenin eläinpuistossa.
Kapybara Kolmårdenin eläinpuistossa.
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [2]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Piikkisikamaiset jyrsijät Hystricomorpha
Osalahko: Piikkisikamaiset Hystricognathi
Heimo: Marsut Caviidae
Alaheimo: Kapybarat Hydrochoerinae
Suku: Hydrochoeris[3]
Laji: hydrochaeris
Kaksiosainen nimi
Hydrochoeris hydrochaeris
(Linnaeus, 1766)
Levinneisyyskartta
Kapybaran levinneisyys
Kapybaran levinneisyys
Synonyymit
  • Sus hydrochaeris[3]
  • Hydrochoerus hydrochaeris[2]
  • Hydrochaeris hydrochaeris[2]
Alalajit[3]
  • H. h. hydrochaeris
  • H. h. isthmius
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kapybara Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kapybara Commonsissa

Nimi-testi OKIUCN-testi OK

Kapybara eli vesisika (Hydrochoeris hydrochaeris) on maailman suurin jyrsijä.[4] Se elää Etelä-Amerikassa.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi kapybara on peräisin muinaistupin kielen sanasta ka'apiûara, joka tarkoittaa "ruohonsyöjää".

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapybara muistuttaa ulkonäöltään suurta marsua, jolle se onkin läheistä sukua. Kapybaralla on raskas ja tynnyrimäinen ruumiinrakenne sekä lyhyt pää. Kuono on tylppä, ja silmät, korvat ja sieraimet ovat lähellä päälakea. Turkki on selkäpuolella punertavanruskeaa ja vatsapuolella vaihtuu kellertävänruskeaksi. Hikirauhasia on ihossa karvojen peittämällä alueella, mikä on epätavallinen piirre jyrsijöillä.[5] Se kasvaa 100–134 cm pitkäksi, saavuttaa 50-62 cm säkäkorkeuden ja voi painaa 35–66 kiloa.[4]. Naaraat ovat hiukan painavampia kuin urokset. Painavimmat tunnetut yksilöt ovat olleet luonnonvarainen 91 kg painanut naaras Brasiliassa ja 73,5 kg painanut luonnonvarainen uros Uruguayssa. Capybaran takajalat ovat hiukan pitempiä kuin etujalat. Eläimen varpaiden välissä on räpylät. Kapybaralla on myös surkastunut häntä.

Kapybara

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesisian ravinto koostuu lähinnä vesikasveista, esimerkiksi vesihyasinteista, mutta ne voivat myös laiduntaa ruohoa.

Lajisukulaisensa marsun tapaan capybaran elimistö ei pysty itse valmistamaan C-vitamiinia, ja häkeissä pidetyt capybarat, joiden ravinto ei sisällä C-vitamiinia, voivat saada ienoireita keripukin seurauksena.[6]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapybara on sosiaalinen laumaeläin. Vaikka kapybarat voivat joskus elellä yksin, useimmin niitä tavataan 10-20 eläimen ryhmissä, joissa on 2-4 aikuista urosta, 4-7 aikuista naarasta ja loput nuorempia yksilöitä.[7] Kapybaralaumat voivat koostua jopa 50-100 yksilöstä kuivan kauden aikaan, kun eläimet kerääntyvät vesilähteiden lähettyville.[8]

Kapybaroilla on kahdenlaisia hajurauhasia: morillo, joka on kuonon yläosassa, sekä anaalirauhaset.[9]

Vesisiat parittelevat vedessä, ja naaraan kantoaika on viisi kuukautta. Poikaset ovat syntyessään varsin kehittyneitä ja alkavat jo ensimmäisen elinviikkonsa aikana syödä emon maidon ohella myös kiinteää ravintoa. Kapybara elää 5–10 vuotta[4].

Vaikka kapybarat ovat aika ketteriä maalla, ne ovat myös yhtä taitavia vedessä. Kapybarat ovat hyviä uimareita ja voivat pysyä veden alla jopa viisi minuuttia, esimerkiksi petoeläimiä vältelläkseen.[10]

Vesisian pahin luonnollinen vihollinen on jaguaari. Vaaran uhatessa vesisiat pakenevat yleensä veteen.

Kapybara ja ihmiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapybaraa ei pidetä uhanalaisena.[2] Populaatio on vakaa miltei koko sen esiintymisalueella Etelä-Amerikassa, vaikkakin metsästys on harventanut sen määrää joillain alueilla.[10] Lajin kyky lisääntyä nopeasti auttaa kantojen säilymistä.[11]

Kapybaroja metsästetään joillain alueilla niiden lihan ja turkin vuoksi, tai jos niiden laidunnuksen katsotaan vievän ravintoa karjalta. Etelä-Amerikassa kapybaroja kasvatetaan tiloilla niistä saatavan lihan ja turkkien vuoksi.[12] Joillain alueilla niiden lihaa ei haluta syödä, kun taas joillain alueilla sitä pidetään tärkeänä proteiininlähteenä. Joissain osissa Etelä-Amerikkaa, erityisesti Venezuelassa, kapybaran liha on suosittua suuren paaston ja hiljaisen viikon aikaan, koska katolinen kirkko on antanut erityisen luvan syödä kapybaraa, kun taas muut liharuoat ovat yleensä ottaen kiellettyjä.[13]

Kapybaroja pidetään Yhdysvalloissa joskus lemmikkeinä, vaikkakin se on joissain osavaltioissa laitonta.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001 osa 7 s. 692
  2. a b c d Queirolo, D., Vieira, E. & Reid, F.: Hydrochoerus hydrochaeris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
  3. a b c Mammal species of the World (2005): Hydrochoeris hydrochaeris Luettu 19.6.2011 (englanniksi)
  4. a b c Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 256–259. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.
  5. "Hydrochoerus hydrochaeris. Brisson, 1762" (16.6.1986). Mammalian Species 264: 1–7. doi:10.2307/3503784. 
  6. "Scurvy in capybaras bred in captivity in Argentine" (2000). Journal of wildlife diseases 36 (1): 97–101. doi:10.7589/0090-3558-36.1.97. PMID 10682750. 
  7. Alho C. J. R., Rondon N. L.. "Habitats, population densities, and social structure of capybaras (hydrochaeris hypdrochaeris rodentia) in the pantanal Brazil". Revista Brasileira de Zoologia 4 (2): 139–149. doi:10.1590/s0101-81751987000200006. 
  8. Macdonald, D. W.. "Dwindling resources and the social behavior of Capybaras, (Hydrochoerus hydrochaeris) (Mammalia)". Journal of Zoology 194 (3): 371–391. doi:10.1111/j.1469-7998.1981.tb04588.x. 
  9. Macdonald, D. W.; Krantz, K. and Aplin, R. T.. "Behavioral anatomical and chemical aspects of scent marking among Capybaras (Hydrochaeris hypdrochaeris) (Rodentia: Caviomorpha)". Journal of Zoology 202 (3): 341–360. doi:10.1111/j.1469-7998.1984.tb05087.x. 
  10. a b Capybara Facts. Smithsonian National Zoological Park. Luettu 24.10.2015
  11. [1] Bristolzoo.org.uk. 18.1.2016.
  12. Capybara, Hydrochoerus hydrochaeris: October 2008 Viitattu 19.11.2015.
  13. Ellsworth, Brian. "In Days Before Easter, Venezuelans Tuck Into Rodent-Related Delicacy". New York Sun. 24.3.2005
  14. Capybaras as Pets capybarafacts.com. Viitattu 5.12.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]