Tämä on lupaava artikkeli.

Verlan kalliomaalaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Verlan kalliomaalaus
Pääosan kalliomaalauksesta muodostaa hirvien kulkue.
Pääosan kalliomaalauksesta muodostaa hirvien kulkue.
Sijainti

Verlan kalliomaalaus
Koordinaatit 61°03′48.9″N, 26°38′12.5″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi kalliomaalaus
Kaupunki Kouvola
Aiheesta muualla

Verlan kalliomaalaus Commonsissa

Verlan kalliomaalaus on kalliomaalaus Kouvolassa entisen Valkealan kunnan alueella lähellä kulttuurihistoriallisesti merkittävää Verlan ruukkikylää. Maalaus on tehty Verlankosken niskalle, nykyisen Kymijoen Mäntyharjun reitin varrelle, mistä myös Saimaan muinainen niin sanottu Matkuslammen lasku-uoma kulki Kymijokeen. Kalliomaalaus on kivikautinen, mutta tarkempaa ajanmääritystä ei ole. Maalauksessa erottuu muun muassa jono vasemmalle eli pohjoiseen katsovia hirviä sekä joitakin ihmishahmoja.

Sijainti ja ajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verla sijaitsee Kymijoen Mäntyharjun reitin varrella. Reitin kautta kulki myös Saimaan muinainen niin sanottu Matkuslammen lasku-uoma Kymijokeen noin 4800–3800 eaa. Kalliomaalaus on kivikautinen, mutta tarkempaa ajanmääritystä ei ole.[1] Pekka Kivikäs sanoo sen olevan maalaustyylinsä perusteella Suomen vanhimpia.[2][3] Maalauksen löysi Timo Miettinen vuonna 1974.[4][5][1]

Maalaus on tehty vaatimattomaan kallioon veden äärelle. Kallioseinämä sijaitsee Verlankosken niskalla, noin 150 metriä voimalaitoksen yläpuolella kulkevasta sillasta länteen. Seinämä on ylöspäin kalteva, lounaaseen aukeava, ja se putoaa suoraan virtaavaan veteen.[4][5] Vedenpinta on pysynyt ilmeisesti suunnilleen samalla korkeudella maalausten tekovaiheesta lähtien.[1] Ennen voimalaitoksen rakentamista paikalla oli kuitenkin Verlankoski, jonka niskalla kallio sijaitsi.[6] Kuvakenttä on 6 metrin matkalla noin 50–160 senttimetriä vedenpinnan yläpuolella. Parhaiten maalaukset näkee veneestä. Virtaava vesi tekee paikasta petollisen talvella, jolloin vastarannalla oleva esittelytaulu ja kaukoputki tulevat tarpeeseen. Joki on noin 40 metriä leveä.[4][5]

Maalaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maalauksessa erottuu jono vasemmalle eli pohjoiseen katsovia hirviä, jotka on tehty herkällä tyylillä. Ääriviivoin hahmoteltuja hirviä on ainakin kahdeksan, mutta joukossa on myös muita kuvioita. Vasemmanpuoleiset kuviot ovat haalistuneita, oikeanpuoleiset kuviot ovat säilyneet parhaiten. Kuvapinnasta on ainakin kerran poistettu jäkälää, joka peittää kuitenkin edelleen osan kuvioista. Muun muassa Timo Miettinen mainitsee, että Verlan maalaukset näkyivät ennen paremmin. Jäkälien poisto saattoi vaikuttaa tähän.[4][7][6][8][1]

Pohjoisesta eli vasemmalta laskettuna ”jonon” ensimmäinen hirvi on suuri ja sarveton yksilö, jonka hirvimäisistä piirteistä ei voi erehtyä. Hirven korvat ovat pystyssä, ja keskelle vartaloa on painettu ”sydänpiste”. Jalat ovat jääneet lyhyiksi tai ne ovat haalistuneet pois. Hirven selässä seisoo ihmishahmo, joka on maalattu tikku-ukkomaiseksi. Hirvi ja ihminen vaikuttavat eri tyylisiltä. Ihmisen kädet roikkuvat pitkinä alaspäin, ja päässä on ulokkeet, jotka on tulkittu sarviksi. Hahmo on nimetty usein hirvellä ratsastavaksi šamaaniksi.[4][2][9][10]

”Šamaanin” pään kohdalle sattuu seuraavan hirven turpa. Kuvio on haalistunut ja säilynyt vain osittain. Se vaikuttaa eri aikaan tehdyltä. Hirvelle on merkitty viivamaiset korvat tai sarven tyngät.[4][1] Ensimmäisen hirven tasalle ja toisen hirven takaosan alapuolelle on maalattu pyöreäturpainen pienempi hirvi. Hirven vartalossa saattaa olla ”sydänpiste”.[4][6]

Seuraavat kaksi heikosti erottuvaa hirveä ovat toisen hirven korkeudella. Niiden välissä näyttää seisovan täytteisesti maalattu ihmishahmo kädet ylös sivuille kohotettuna ja jalat sivulle haarallaan.[4][1] Hirvien oikealla puolella on viivojen sykermä, josta erottuu selvästi nelijalkainen oikealle katsova eläinhahmo. Se voi esittää peuraa, mutta tulkinta voi päätyä hirveenkin.[4][1]

Täyteisen eläimen alle on maalattu ääriviivoin heikosti erottuva pieni hirvi, joka katsoo oikealle. Sillä ei näy jalkoja, mutta korvat ovat pystyssä. Tämän hirven takana seisoo kädet lanteilla ympyrä- tai kolmiopäinen ihmishahmo. Kasvoista erottuu heikosti silmät. Ihmisen oikealla puolella on vinoja viivoja, jotka voidaan yhdistää sik-sak-kuvioksi, jonka uskotaan esittävän käärmettä.[4][6]

Seuraava kuvio on vasemmalle katsova hirvi, jonka pää on maalattu täyteiseksi, vaikka vartalo on muutoin hahmoteltu ääriviivoin. Hirvellä näkyy ”sydänpiste”, kuten näkyy myös seuraavalla hirvellä. Sillä on turpa kiinni edeltävän hirven takapuolessa ja päässään suuri kolmiomainen uloke. Vaikuttaa siltä, että turvan muotoa olisi muutettu. Molemmat jalat on maalattu kahdella rinnakkaisella vedolla.[4][6][2]

Viimeinen kuvio on suttaantunut puuromaiseksi alueeksi. Väriaineen joukosta saattaa pilkistää hirveä esittävä kuvio. Eräät ovat havainneet hirven yläpuolella haalistuneita venekuvioita. Epävarma havainto on äärimmäisenä oikealla olevasta ihmishahmosta.[4][1]

Kallio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallion oikeassa reunassa erottuu pyöreinä muotoina ihmisen kasvojen profiili.

Maalaukset on tehty mannerjäätikön sileäksi kuluttamaan rapakivigraniittikallioon. Sadeveden kalliosta liuottanutta piidioksidia on saostunut maalauksen päälle sitä suojaavaksi kerrokseksi. Kivennäiskalvo on läpinäkyvä ja suojaa maalauksia sään vaikutuksilta.[1]

Useat ihmiset ovat huomanneet, että tietyssä valossa ja sopivasta kulmasta katsoen kallio muistuttaa ihmisen kasvojen profiilia.[11] Tällaisia kallioita voidaan kutsua antropomorfisiksi kallioiksi. Suomessa on muitakin kalliomaalauksia, joiden kalliossa esiintyy tunnistettavia kasvoja. Tällaisia ovat Verlan lisäksi esimerkiksi Astuvansalmi, Valkeisaari, Uutelanvuori, Löppösenluola, Tupavuori, Lakiasuonvuori (kahdet kasvot) ja Viherinkoski (siirtolohkare).[12]

Kallion juurella on tehty arkeologisia kaivauksia sukeltamalla, mutta niissä ei ole tehty minkäänlaisia löytöjä. Esimerkiksi Astuvansalmella löytyi meripihkariipuksia, jotka oli heitetty uhrina veteen maalauksen eteen.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0.
  • Kivikäs, Pekka: Rock paintings in Finland, s. 137-161. julkaisusta Mäetagused Vol.18/19. Tarto: FB and Media Group of LM, 2001. ISSN 1406-0957. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  • Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15. Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Muinaistaideyhdistys: Verla (Arkistoitu – Internet Archive) (linkki ei toimi)
  • Luukkonen, Ismo: Verla
  • Muinaisjäännösrekisteri: Verla Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 28.11.2012. Museovirasto. Viitattu 3.8.2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i Valkealan Verlan kalliomaalauksen opastaulu. UPM. Museovirasto.
  2. ↑ a b c Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s.124-125
  3. ↑ Kivikäs, Pekka: Rock paintings in Finland, 2001
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l Museovirasto: Verla
  5. ↑ a b c Muinaistaideyhdistys: Verla
  6. ↑ a b c d e Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.275, Liite III
  7. ↑ Luukkonen, Ismo: Verla
  8. ↑ Taskinen, Helena (toim.): Suomen kalliomaalausten ja -hakkausten dokumentointimenetelmät, s. 124-144. Aurinkopeura 3: Suomen muinaistaideseuran julkaisuja. Helsinki: Suomen muinaistaideseura, 2007. ISBN 951-95415-2-7. Teoksen verkkoversio (PDF).
  9. ↑ Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.36, Paper I
  10. ↑ Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.224-225, Paper V
  11. ↑ Tiainen, Riina: Suomen kalliomaalausten ja luonnonmuotojen tarkastelua taidehistorian metodein
  12. ↑ Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.125, Paper III
  13. ↑ Taskinen, Helena: Rock Painting Sites in Finland

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Verlan_kalliomaalaus&oldid=22238539”