Ultima

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ultima (pelisarja))
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ultima
Kehittäjä Origin Systems
Julkaisija Origin Systems
Electronic Arts
Suunnittelija Richard Garriott
Lajityyppi tietokoneroolipeli
Ensijulkaisu Ultima I (1980)
Aiheesta muualla
MobyGames
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Ultima on Origin Systemsin tietokoneroolipelisarja. Origin Systems oli osa Electronic Artsia.

Osat 1–5 julkaistiin pääasiassa 8- ja 16-bittisille mikrotietokoneille sekä IBM PC -yhteensopiville, joista yleensä Apple II -versioon panostettiin eniten. Kuudennesta osasta alkaen pelit on julkaistu pääsääntöisesti PC-yhteensopiville.

Sarjaa pidetään yhtenä lajityypin määrittelijöistä Wizardryn ja Might and Magic-sarjan ohella.[1]

Ultima-pelit sijoittuvat pääasiallisesti maailmaan nimeltä Britannia. Pelit ovat pääasialliselta sisällöltään fantasiaa, mutta sisältävät myös osin viitteitä tieteistarinoihin.

Ultima-sarja on ollut monessa mielessä hyvin merkittävä tietokonepelien historiassa. Se oli yksi ensimmäisistä kehittyneistä tietokoneroolipeleistä, ja jokaisessa versiossa esiteltiin useita innovaatioita, joita kopioitiin toisiin peleihin laajalti.

Ultima Online oli yksi ensimmäisistä suosituista massiivisista Internet-roolipeleistä. Se nivoutuu varsinaiseen Ultima-sarjaan lähinnä maailmansa ja eräiden henkilöhahmojensa puolesta, mutta ei kuitenkaan ole varsinaisesti osa itse pelisarjaa.

Sarjan pelit jakaantuvat kolmeen trilogiaan, joissa kaikissa on kuitenkin lisäosia.

  • Pimeyden aika (Ultima IIII)
    • Varsinaiseen Ultima-kaanoniin kuulumaton Garriottin aikaisempi peli Akalabeth, kuten ilman Garriottin lupaa VIC-20:lle tehty Escape from Mt. Drash voidaan laskea tähän ryhmään kuuluvaksi
  • Valaistumisen aika (Ultima IVVI)
    • Ultima VI:n pelimoottoriin pohjautuen tehtiin kaksi erillistä Worlds of Ultima-seikkailua (Savage Empire ja Martian Dreams)
    • Ultima Underworld sijoittuu Britanniaan Ultima VI:n ja Ultima VII:n välisenä aikana
  • Maailmanlopun aika (Ultima VIIIX).
    • Ultima Underworld II sijoittuu aikaan Ultima VII:n ja Ultima VII Part 2: Serpent Islen välissä
    • Ultima VII Part 2: Serpent Isle on suoraa jatkoa Ultima VII:lle (ja UUW2:lle).

Ultima IIII[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelisarjan ensimmäiset kolme osaa (Ultima IIII, julkaistu vuosina 1981, 1982 ja 1983) kertovat toisesta maailmasta tulleesta Muukalaisesta, joka saapui Sosariaan hädän hetkellä, tekemään tyhjiksi velho Mondainin, tämän nuoren rakastajatteren Minaxin, ja demonisen olennon Exoduksen suunnitelmat. Kunkin pahuuden triadin jäsenen kukistuminen johti mullistuksiin, joiden ansiosta Sosaria vähitellen muuttui Britanniaksi. Sisällöllisesti nämä pelit ovat suhteellisen köyhiä ja jopa jossain mielessä huvittavia – Garriott ei ollut vielä täysinoppinut pelisuunnittelija, eikä edes uskonut pelisarjasta tulevan niin suosittu. Ultima II oli oikeastaan lähempänä tieteisparodiaa. Ultima III oli kuitenkin jo varsin suosittu peli.

Ultima IV: Quest of the Avatar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännessä osassa (Ultima IV, 1985) Muukalaisen tehtävä oli toinen: Hänen tarkoituksenaan oli elää esimerkillistä elämää ja sitä myöten muuttua hyveiden ruumiillistumaksi. Todistettuaan kykenevänsä elämään kahdeksan eri hyveen sääntöjen mukaan, Muukalaisen tuli etsiä riimut, mantrat ja tämän jälkeen meditoida pyhäköissä. Viimeisenä tehtävänä oli löytää Lopullisen viisauden kodeksi valtavan luolaston pohjalta. Tämän tehtyään Muukalaisesta tuli Avatar.

Yksi syistä, miksi Ultima IV oli juoneltaan niin erikoinen, oli se, että samaan aikaan esiintyi suurta negatiivista kritiikkiä roolipelejä kohtaan; eräät kristilliset ryhmittymät alkoivat yhdistää roolipelejä saatananpalvontaan. Koska Ultima III:n loppuvastustaja oli hieman demoninen luonteeltaan, tämä kritiikki huolestutti Garriottia, joten seuraavan pelin idea oli kokonaan toisenlainen.

Pelissä on erittäin tarkkaan mietitty eettis-filosofinen tausta, joka ammentaa aineksia niin kristillisestä etiikasta ja ritariuden ihanteista, kuin myös itämaisista filosofioista (kuten buddhalaisuudesta). Avatarin hyvejärjestelmä rakentuu kolmen periaatteen – totuuden, rakkauden ja rohkeuden – varaan, ja näistä periaatteista saadaan yhdistämällä kahdeksan hyvettä: totuudenmukaisuus, lähimmäisenrakkaus, urheus, oikeudenmukaisuus, kunnia, uhrautuvaisuus, hengellisyys ja vaatimattomuus.

Ultima IV:n yksi suurimmista teknisistä innovaatioista oli monimutkaiset keskustelut. Siinä missä Ultima III:ssä kaikki henkilöt jutellessaan sanoivat saman asian, pystyi Ultima IV:ssä kysymään ihmisiltä tietoa useista eri asioista käyttäen avainsanoja.

Ultima V: Warriors of Destiny[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultima V:ssä (1988) Lord British katosi tutkimusmatkallaan maanalaiseen maailmaan, ja hänen ystävänsä Lord Blackthorn ryhtyi sijaishallitsijaksi. Tosin samaan aikaan kolme Varjolordia ilmaantui Britanniaan, ja ilmeisesti heidän vaikutuksestaan Blackthornin hallinnosta muodostui todellinen tyrannia, jossa kahdeksasta hyveestä tehtiinkin erittäin tiukka laki.

Ultima V oli teknisesti huomattavasti kehittyneempi kuin Ultima IV. Grafiikkatyyli pysyi samana, mutta grafiikkaa oli huomattavasti enemmän, ja se oli pikkutarkkaa. Keskustelut olivat huomattavasti monipuolisempia kuin Ultima IV:n vielä suhteellisen yksinkertaiset ja kaavamaiset keskustelut. Myös kirjoitusasuun alettiin panostaa. Musiikkia oli myös huomattavasti enemmän (niillä tietokoneilla, jotka tukivat musiikkia). Kaikkein tärkeimpänä uudistuksena oli kuitenkin ajan huomioon ottaminen: vuorokaudenajat vaihtuivat, yöllä näkökyky heikkeni hämäryyden takia, ja eri ei-pelaajahahmoilla oli päivittäinen rutiini, jota he seurasivat. Pelin Amiga-versio viivästyi parilla vuodella, ja kun se lopulta ilmestyi, se huomattiin silti teknisesti hyvin vaatimattomaksi.

Ultima VI: The False Prophet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultima VI:ssä (1990) Britannian suurena ongelmana olivat gargoilit, jotka olivat vallanneet hyveiden pyhäköt. Avatarin tehtäväksi osoittautuu siis gargoilien julistaman sodan pysäyttäminen, ja samalla heihin päästään tutustumaan tarkemmin.

Teknisesti Ultima VI oli merkittävä, koska se oli ensimmäinen Ultima-peli, jossa pääasialliseksi kohdealustaksi muodostuivat PC-yhteensopivat tietokoneet. Aikaisemmat osat suunniteltiin lähinnä 8-bittiset mikrotietokoneet ja erityisesti Apple II mielessä, mutta Ultima VI otti kaiken irti PC:n ääni- ja grafiikkaominaisuuksista. Amiga-versio oli huonosti ohjelmoitu porttaus PC:stä, minkä vuoksi peli oli varsin hidas, samoin Commodore 64-versiosta näki, että peliä ei yksinkertaisesti oltu tehty 8-bittisiä koneita varten.

Ultima VII: The Black Gate ja Ultima VII Part Two: Serpent Isle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultima VII julkaistiin kahdessa osassa, joista kumpikin pohjautui samaan ohjelmakoodiin.

Ensimmäisessä osassa (The Black Gate, 1992) Avatar saa vastaansa Guardian-nimisen olennon, joka on vallannut useita muita maailmoja ja uhkaa nyt vallata Britannian. Guardianin suunnitelma ei kuitenkaan selviä heti. Sen sijaan Avatar saa tutustua uuteen uskontokuntaan, Veljeskuntaan (the Fellowship), ja sen johtajaan, Batliniin. Veljeskunta on osaltaan yhdistelmä monista 1990-luvun alun new age-uskonnoista, ehkä tärkeimpänä skientologiasta.

Ultima VII: The Black Gate oli ensimmäinen vain ja ainoastaan PC:tä varten tehty Ultima-peli – toisin kuin Ultima VI, Ultima VII julkaistiin aluksi vain PC:lle (myöhemmin julkaistiin hyvin riisuttu versio SNESiä varten). Peli oli lähes täysin hiirikäyttöinen. Myös Ultima IV:ssä kehitetty avainsanapohjainen keskustelujärjestelmä sai väistyä modernin dialogipuun tieltä, mutta Avatarin keskusteluvaihtoehdoissa vuorosanat olivat edelleen avainsanoja. Tästä tosin oli se ennalta-arvaamaton etu, että vuorosanat pystyi kuvittelemaan haluamikseen, tai ainakaan omat vuorosanat eivät koskaan olleet häiritsevän huonoja.

Toisessa osassa (Serpent Isle, 1993) Avatar seuraa Batlinia Käärmesaarelle, joka on eräs vanhan Sosarian osista (Lands of Danger and Despair, yksi neljästä mantereesta ensimmäisessä Ultimassa). Pelissä on runsaasti viitteitä todella kauas pelimaailman historiaan, jopa asioihin, joita käsiteltiin ensimmäisen kerran Ultima I -pelissä. Peli käyttää hieman parannettua Ultima VII -pelimoottoria; sitä ei kuitenkaan nimetty Ultima VIII:ksi koska se oli aivan suoraa jatkoa Ultima VII:lle, ja Richard Garriott halusi, että kaikki Ultima-sarjan osat ohjelmoidaan alusta alkaen puhtaalta pöydältä, toisin kuin eräät senaikaisista kilpailijoista tekivät.

Kumpaankin osaan tehtiin myös lisälevy. Black Gaten lisälevy Forge of Virtue tarjosi uusia pieniä seikkailuita sekä mahdollisuuden maksimoida Avatarin voimat ja saada pelimaailman voimakkain ase. Serpent Islen lisälevy Silver Seed tarjosi myös pieniä seikkailuja, sekä useita mielenkiintoisia lisäesineitä.

Ultima VIII: Pagan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultima VIII:ssä (1994) Avatar löytää itsensä Pagan-nimiseltä planeetalta, ja päästäkseen sieltä pois hän joutuu tekemisiin elementaalititaanien kanssa.

Ultima VIII oli julkaisuaikaan varsin huonomaineinen, koska se oli huomattavasti aikaisempia toimintatäyteisempi peli, jossa kaiken lisäksi jouduttiin seikkailemaan yksin. Lisäksi alkuaikoina pelaajat turhautuivat kaiken toiminnan kömpelyyteen ja tarkkaa hyppimistä vaativiin pulmiin, minkä johdosta pelistä nopeasti tuli pelaajien suussa "Super Avatar Brothers" (viitaten runsasta hyppimistä sisältävään Super Mario Bros.-peliin). Näihin saatiin lievitystä vasta myöhemmässä päivityksessä, joka korjasi monia puutteita ja lisäsi peliin tarkan ja yksinkertaisen hiirellä ohjattavan hyppimisen. Viime aikoina Ultima VIII on osoittautunut jonkinasteiseksi kulttiklassikoksi – pelin grafiikka, tarina, pelimaailma, äänet ja erityisesti musiikki ovat kaikesta huolimatta laadukkaita ja hyvin suunniteltuja. Suurin osa faneista pitää peliä varsin hyvänä toiminnallisena roolipelinä, mutta fanit eivät siltikään välttämättä miellä peliä "oikeaksi Ultimaksi".

Ultima VIII:n ohjelmakoodia käytettiin myöhemmin Crusader-pelisarjassa.

Peliin suunniteltiin lisälevy The Lost Vale, jota kuitenkaan ei koskaan julkaistu.

Ultima IX: Ascension[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ultima IX:ssä (1999) Avatar palaa Britanniaan viimeiseen välienselvittelyyn Guardianin kanssa.

Ultima IX oli täysin kolmiulotteinen ja käytti ensimmäisenä sarjassa grafiikkakorttien 3D-ominaisuuksia. Julkaisu viivästyi aluksi standardien puutteen vuoksi; Glide API jäi nopeasti pois käytöstä, ja peli piti muuttaa toimimaan Direct 3D:llä.

Pelin maine jäi huonoksi johtuen aluksi siitä, että se oli julkaisuaikaan hyvin buginen ja vaati tehokkaan laitteiston, mutta myös siksi, että se löi laimin useita juonellisia seikkoja edellisistä peleistä.

Muut osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näiden pelien lisäksi julkaistiin muitakin osia, tärkeimpänä kaksi Ultima Underworld -peliä (kolmiulotteisia seikkailupelejä) ja kaksi Worlds of Ultima -peliä (pohjautuen Ultima VI -pelimoottoriin).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]