Tosilitsumabi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tosilitsumabi
Systemaattinen (IUPAC) nimi
?
Tunnisteet
CAS-numero 375823-41-9
ATC-koodi L04AC07
PubChem ?
Kemialliset tiedot
Kaava C6428H9976N1720O2018S42 
Moolimassa 145 kDa
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

C(US)[1]

Reseptiluokitus
Antotapa pistoksena ihon alle tai infuusiona laskimoon[2]

Tosilitsumabi on ihmisen interleukiini-6-reseptoreihin sitoutuva ja niiden toimintaa estävä reumalääke, jota myydään Suomessa kauppanimellä RoActemra. Sitä käytetään Suomessa yleensä yhdessä metoreksaatin kanssa vähentämään reuman nivelvaurioita. Tosilitsumabia käytetään myös polyartriittiin ja hengenvaarallisen sytokiinien vapautumisoireyhtymän hoitoon. Se annostellaan omatoimisesti injektiokynässä ihon alle tai sairaanhoidossa infuusiona laskimoon.[2]

Tosilitsumabi on IgG1-vasta-aine. Se on monoklonaalinen, humanisoitu ja tuotettu yhdistelmä-DNA-tekniikalla.[2]

Tosilitsumabi sai myyntiluvan EU:ssa tammikuussa 2009.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tosilitsumabia käytetään Suomessa yhdessä metotreksaatin (MTX) kanssa vaikean, aktiivisen ja etenevän nivelreuman hoitoon aikuisilla, joita ei aiemmin ole hoidettu MTX:llä. Tosilitsumabia ja MTX:ää voidaan käyttää myös kohtalaisen nivelreuman hoitoon niillä aikuisilla, joille muut reumalääkkeet eivät ole toimineet kyllin hyvin tai ovat aiheuttaneet liikaa haittavaikutuksia. Tosilitsumabin ja MTX:n yhteiskäyttö vähentää reuman nivelvaurioiden etenemistä ja parantaa fyysistä toimintakykyä. Pelkkää tosilitsumabia voidaan käyttää myös, jos MTX:n käyttö ei sovi potilaalle.[2]

Tosilitsumabia ja MTX:ää voidaan käyttää Suomessa 2-vuotiaiden ja tätä vanhempien lasten aktiivisen polyartriitin hoitoon jos pelkkä MTX ei ole tehonnut kyllin hyvin. Tosilitsumabia voidaan käyttää myös yksin mikäli MTX ei sovi potilaalle.[2]

Tosilitsumabia voidaan käyttää Suomessa myös yli 2-vuotiailla lapsilla tai aikuisilla hoitamaan vaikeaa tai hengenvaarallista sytokiinien vapautumisoireyhtymää, jonka ovat aiheuttaneet kimeeristä antigeenireseptoria ilmentävät T-solut.[2]

Tosilitsumabiliuosta sisältävää injektiokynää käytettäessä potilas voi pistää lääkkeen itse ihon alle. Kynässä on 162 milligrammaa (mg) tosilitsumabia ja annos otetaan kerran viikossa. Käytettäessä tosilitsumabia infuusiona lääkäri tai sairaanhoitaja antaa annoksen laskimoon tunnin aikana ja annostus toistetaan 4:n viikon välein. Suositeltu annos on 12 milligrammaa per kehonpainokilo (mg/kg) alle 30 kg painoisille potilaille ja 8 mg/kg yli 30 kg painoisille, mutta yli 100 kg painoisille ei suositella yli 800 mg annoksia.[2]

Vasta-aiheet ja huomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tosilitsumabia käytettessä[2]

  • aktiivinen infektio voi pahentua, sillä lääke heikentää immuunipuolustusta. Lääkettä ei tule siksi käyttää aktiivisen infektion aikana.
  • aiemmin podettu virustauti, kuten B-hepatiitti, voi uusiutua.
  • divertikuliitti voi pahentua ja lääkettä tulee antaa varoen divertikuliittia tai muita suoliston haavaumia poteneille ja mahdollisia poikkeamia tulee seurata lääkkeen käytön aikana.
  • maksan toiminta voi häiriintyä ja lääkettä tulee antaa valvotusti aktiivista maksasairautta poteville. Vakavaa maksasairautta poteville lääkettä ei välttämättä tule antaa.
  • on huomioitava, että nivelreumapotilailla on kohonnut pahanlaatuisten kasvainten riski. Tosilitsumabi tai muut immuunijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet voivat suurentaa riskiä.
  • rokotteita, joissa on eläviä taudinaiheuttajia, ei tulisi antaa tosilitsumabihoidon aikana, sillä näiden yhteensopivuudesta ei ole kylliksi tutkimustietoa.
  • muita biologisia reumalääkkeitä ei tulisi käyttää, sillä näiden yhteensopivuudesta ei ole kylliksi tutkimustietoa.

Haittavaikutukset ja yliannostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli 1:llä tosilitsumabin käyttäjällä 10:stä voi ilmetä ylähengitystieinfektioita, korkea veren kolesterolipitoisuus (hyperkolesterolemia) tai injektiokohdan reaktioita, kuten punoitusta, turvotusta tai kutinaa.[2]

1:llä 10–100:sta voi ilmetä sidekalvontulehdus, vatsakipua, suun haavaumia, mahan limakalvon tulehdus, raajojen turvotusta, yliherkkyysreaktioita, selluliitti (tulehdus), keuhkokuume, herpes simplex -infektion oireilu, vyöruusu, päänsärkyä, huimausta, hengenahdistusta, ihottumaa, kutinaa, alhaista verenpainetta, kehon painon nousua, maksan aminotransferaasiarvojen nousu, kokonaisbilirubiiniarvonnousu, leukopeniaa, neutropeniaa tai alhainen veren fibrinogeenipitoisuus (hypofibrinogenemia).[2]

1:llä 100–1000:sta voi ilmetä divertikuliitti, kohonnut veren triglyseridipitoisuus tai munuaiskivitauti.[2]

1:llä 1000–10 000:sta voi ilmetä Stevens-Johnsonin oireyhtymä, kuolettava anafylaksia, lääkkeestä aiheutunut maksavaurio, maksatulehdus tai keltaisuus.[2]

Tietoja tosilitsumabin yliannostuksen vaikutuksista ei juuri ole. Eräs multippelia myeloomaa poteva sai laskimoon 40 milligrammaa tosilitsumabia per kehonpainokilo (mg/kg), muttei saanut lääkkeestä vakavia haittavaikutuksia.[2]

Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tosilitsumabi sitoutuu liukoisiin ja solukalvoissa oleviin interleukiini-6-reseptoreihin (IL6) estäen siten reseptorien toiminnan. Tosilitsumabi on siis antagonisti. Se myös irrottaa solukalvoissa olevia IL6-reseptoreita liukoisiksi reseptoreiksi, jotka sitovat yhä tosilitsumabia.[4]

Ilman tosilitsumabia liukoiset reseptorit kerääntyvät normaalisti homodimeeriksi solukalvoille ja interleukiini-6:n sitoutuessa niihin reseptorit aktivoituvat. Interleukiini-6:ta on paljon reumaa potevien nivelissä, joissa liiallinen reseptoriaktivaatio johtaa moniin erilaisiin haitallisiin reaktioihin, kuten osteoklastien aktivaatioon. Aktiiviset osteoklastit tuhoavat osaltaan reumassa niveliä ja luustoa.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tocilizumab Drugs.com. Viitattu 16.3.2020.
  2. a b c d e f g h i j k l m RoActemra, INN-tocilizumab (pdf) ema.europa.eu. Viitattu 13.3.2020.
  3. RoActemra European Medicines Agency. 17.9.2018. Viitattu 16.3.2020.
  4. a b Y Okuda: Review of tocilizumab in the treatment of rheumatoid arthritis. Biologics: Targets & Therapy, 2008, 2. vsk, nro 1, s. 75–82. PubMed:19707430. doi:10.2147/btt.s1828. ISSN 1177-5475. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]