Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1979

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhdysvallat Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1979
15. osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1979.
Päivämäärä 7. lokakuuta 1979
Sijainti Watkins Glen International, Watkins Glen, Yhdysvallat
Ratatyyppi Moottorirata
Radan pituus 5,435 km
Kilpailun pituus 59 kierrosta, 320,665 km
Sää Sateinen
Paalupaikka
Kuljettaja Australia Alan Jones
(Williams-Ford)
Paaluaika 1.35,615
Palkintokoroke
Voittaja Kanada Gilles Villeneuve
(Ferrari)
Toinen Ranska René Arnoux
(Renault)
Kolmas Ranska Didier Pironi
(Tyrrell-Ford)
Nopein kierros
Kuljettaja Brasilia Nelson Piquet
(Brabham-Ford)
Kierrosaika 1.40,054 (kierroksella 51)

Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1979 oli kautensa 15. ja viimeinen kilpailu. Se ajettiin Yhdysvalloissa Watkins Glenin radalla 7. lokakuuta. Kilpailun voittoon ajoi Ferrari-kuljettaja Gilles Villeneuve, jolle voitto oli kauden kolmas. Maailmanmestaruuden vei Villeneuven tallikaveri Jody Scheckter, jolle mestaruus oli ensimmäinen.

Harjoitukset ja aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko Watkins Glenin viikonloppu oli sateinen ja märkä. Viikonloppuna suurimman huomion veikin perjantaiharjoituksissa ajanut Villeneuven, jonka aika oli peräti yli 11 sekuntia nopeampi kuin hänen tallikaverinsa Scheckterin.

Aika-ajot olivat myös melko yllätyksellisiä. Paalupaikalle ajanut Alan Jones jätti yllättäen toiseksi tulleen Nelson Piquet'n 1,3 sekunnin päähän. Erot olivat lähes murskaavia, kun Villeneuve ajoi aika-ajoissa kolmanneksi ja tallikaveri Scheckter hyytyi sijalle 16. jääden paalupaikalle ajaneesta Jonesista neljä sekuntia. Aika-ajoihin osallistui 30 kuljettajaa, joista 24 nopeinta pääsi mukaan kilpailuun. Sijalle 30. jäänyt Arturo Merzario jäi kärjestä yli 13 sekuntia.

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun alkaessa rata oli märkä vähän aikaa ennen kilpailun alkua loppuneen sateen jäljiltä. Villeneuve sai parhaan lähdön ja otti kärkipaikan, perässä seurasivat Jones, Carlos Reutemann, Jacques Laffite ja Jean-Pierre Jabouille. Sekä Reutemann ja Laffite ajoivat ulos muutama kierros myöhemmin, jolloin Clay Regazzoni pääsi nousemaan kolmanneksi ohi jo neljänneksi nousseen Scheckterin. Molemmat joutuivat kuitenkin käymään varikolla vaihtamassa sliksit, jolloin Jabouille pääsi nousemaan kolmannelle sijalle. Jabouillen Renault'n moottori hajosi kuitenkin jälleen kerran, jolloin tallikaveri René Arnoux nousi kolmannelle tilalle. Kierroksella 31 johdossa ajanut Villeneuve tuli varikolle, jolloin Jones nousi toiseksi. Viisi kierrosta myöhemmin Jones ajoi varikolle vaihtamaan sliksit, mutta pysähdys meni pieleen renkaan lähtiessä irti hänen Williamsistaan. Näin Villeneuve nousi ylivoimaiseen johtoon, jonka hän piti loppuun asti. Arnoux ajoi toiseksi ja Didier Pironi Tyrrellillään kolmanneksi. Elio de Angelis, Hans-Joachim Stuck ja John Watson nappasivat loput pistesijat.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sij. N:o Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Aika-ajo Pisteet
1. 12 Kanada Gilles Villeneuve Ferrari 59 1:52.17,734 3 9
2. 16 Ranska René Arnoux Renault 59 +48,787 7 6
3. 3 Ranska Didier Pironi Tyrrell-Ford 59 +53,199 10 4
4. 18 Italia Elio de Angelis Shadow-Ford 59 +1:30,512 20 3
5. 9 Saksa Hans-Joachim Stuck ATS-Ford 59 +1:41,259 14 2
6. 7 Yhdistynyt kuningaskunta John Watson McLaren-Ford 58 +1 kierros 13 1
7. 14 Brasilia Emerson Fittipaldi Fittipaldi-Ford 54 +5 kierrosta 23
Kesk. 6 Brasilia Nelson Piquet Brabham-Ford 53 Vaihdelaatikko 2
Kesk. 33 Irlanti Derek Daly Tyrrell-Ford 52 Ulosajo 15
Kesk. 11 Jody Scheckter Ferrari 48 Rengas 16
Kesk. 29 Italia Riccardo Patrese Arrows-Ford 44 Ripustukset 19
Kesk. 27 Australia Alan Jones Williams-Ford 36 Rengas 1
Kesk. 22 Sveitsi Marc Surer Ensign-Ford 32 Moottori 21
Kesk. 28 Sveitsi Clay Regazzoni Williams-Ford 29 Ulosajo 5
Kesk. 5 Argentiina Ricardo Zunino Brabham-Ford 25 Ulosajo 9
Kesk. 15 Ranska Jean-Pierre Jabouille Renault 24 Moottori 8
Kesk. 20 Suomi Keke Rosberg Wolf-Ford 20 Ulosajo 12
Kesk. 8 Ranska Patrick Tambay McLaren-Ford 20 Engine 22
Kesk. 4 Ranska Jean-Pierre Jarier Tyrrell-Ford 18 Ulosajo 11
Kesk. 1 Yhdysvallat Mario Andretti Lotus-Ford 16 Vaihdelaatikko 17
Kesk. 2 Argentiina Carlos Reutemann Lotus-Ford 6 Ulosajo 6
Kesk. 26 Ranska Jacques Laffite Ligier-Ford 3 Ulosajo 4
Kesk. 25 Belgia Jacky Ickx Ligier-Ford 2 Ulosajo 24
Kesk. 35 Italia Bruno Giacomelli Alfa Romeo 0 Ulosajo 18
DNQ 36 Italia Vittorio Brambilla Alfa Romeo
DNQ 30 Saksa Jochen Mass Arrows-Ford
DNQ 17 Alankomaat Jan Lammers Shadow-Ford
DNQ 31 Meksiko Hector Rebaque Rebaque-Ford
DNQ 19 Brasilia Alex Ribeiro Fittipaldi-Ford
DNQ 24 Italia Arturo Merzario Merzario-Ford

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. STATS F1: Nelson PIQUET - Fastests laps • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 17.8.2017. (englanniksi)