Hakassin kieli
| Hakassi | |
|---|---|
| Oma nimi | Xakas tili, Tadar tili, Xakasça |
| Muu nimi | Abakanin tataari, Abakanin turkki, Jenisein turkki |
| Tiedot | |
| Alue | Hakassia, Tuva, Evenkia |
| Virallinen kieli | Hakassia |
| Puhujia | 60 168 |
| Sija | ei sadan suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielenhuolto | – |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | pohjoisturkkilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | – |
| ISO 639-2 | – |
| ISO 639-3 | kjh |
Hakassin kieli on turkkilaiseen kielikuntaan kuuluva kieli. Hakassia puhuu äidinkielenään noin 60 200 ihmistä, joista suurin osa asuu Hakassiassa, jonka toinen virallinen kieli hakassi myös on. Lisäksi hakassin kielen puhujia asuu jonkin verran ympäröivillä alueilla, kuten Tuvassa, Kemerovon alueella ja Evenkiassa. Vuonna 1989 76,1 prosenttia hakasseista ilmoitti äidinkielekseen hakassin.
Hakassin lähimmät sukukielet ovat muut pohjoisturkkilaiset kielet: šoori, tšulym, tuva, tofa, jakuutti ja dolgaani.
Hakassin kielessä on vaikutteita mongolin ja venäjän kielistä sekä jonkin verran myös arabiasta ja persiasta.
Murteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hakassin kieli jakaantuu useaan toisiaan lähellä olevaan murteeseen. Murteita ovat sagai, katša, koibal, beltir ja kyzyl ja niiden nimet tulevat eri hakassiheimojen nimistä. Oikeastaan nämä murteiden ja heimojen nimet edustavat hakassien vanhoja hallintoyksikköjen nimiä eivätkä niinkään murreryhmiä tai heimoja. Kaikkien näiden murteiden puhujat käyttävät murreryhmien yhteisnimenä sanaa tadar tili, mikä tarkoittaa tataarin kieltä. Nykyisen Kemerovon alueella sijaitsevan Šorian alkuperäisten asukkaiden puhuma šoorin kieli, luetaan toisinaan yhdeksi hakassin kielen murteeksi.
Kielen tutkiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hakassin kielen tutkiminen ja tallentaminen aloitettiin 1800-luvun puolivälissä. Suomalainen kielitieteilijä M. A. Castrén oli yksi ensimmäinen hakassin kielen tutkijoista. Matkallaan Keski-Aasian pohjoisosaan 1845–1849 Castrén kirjoitti tutkielman koibaalin murteesta ja tallensi kansanrunoutta. Wilhelm Radloff matkusteli Etelä-Siperian alueella erityisesti 1859–1870 välisenä aikana. Hän puolestaan julkaisi yhdessä eräiden muiden tutkijoiden kanssa neljäosaisen sanakirjan ja kymmenosaisen sarjan turkkilaisia kieliä käsitteleviä tekstejä. Sarjan toinen osa käsitteli Radloffin keräämää hakassimateriaalia, jotka oli käännetty saksaksi. Sarjan yhdeksäs osa käsitteli myös hakassin kieltä ja se oli Radloffin oppilaan Katanovin tekemä. Katanov itse oli hakassi ja kuului sagai-murreryhmään.
Kirjakieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hakassin kirjakieli kehitettiin vasta Venäjän vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitossa. Kirjakieli pohjautuu keskisiin sagain ja katšan murteisiin. Beltirin murre on omaksunut paljon vaikutteita sagain murteesta ja koibaalin murre puolestaan katšan murteesta. Hakassille kehitettiin kyrillinen kirjaimisto vuonna 1924, johon lisättiin joitain lisäkirjaimia. Kyrillinen kirjaimisto korvattiin latinalaisella kirjaimistolla vuonna 1929, mutta vuonna 1939 siirryttiin takaisin kyrilliseen kirjaimistoon. Hakassien suunnitelman mukaan hakassin kieltä olisi tarkoitus siirtyä kirjoittamaan uusilla turkin kielen kirjaimistoon perustuvalla latinalaisella kirjaimistolla vuonna 2010.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hakassin kielen aakkoset (Arkistoitu – Internet Archive)
|
