Ero sivun ”Kylmyysaavikko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Merikanto (keskustelu | muokkaukset)
31 935 muokkausta
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 39: Rivi 39:
Jos sadetta saadaan jonkin verran, syntyy matalakasvuinen polaarinen puoliaavikko, jossa kasvaa kukkakasveja, esimerkiksi [[jääleinikki]]ä, mätäsmäistä ja tyynymäistä kasvillisuutta siellä täällä.
Jos sadetta saadaan jonkin verran, syntyy matalakasvuinen polaarinen puoliaavikko, jossa kasvaa kukkakasveja, esimerkiksi [[jääleinikki]]ä, mätäsmäistä ja tyynymäistä kasvillisuutta siellä täällä.
Esimerkiksi kylmyyspuoliaavikosta on Ny Ålesund Huippuvuorilla, jossa kasvaa lapinvuokkoa (''Dryas octopetala'') pienkivikon keskellä.
Esimerkiksi kylmyyspuoliaavikosta on Ny Ålesund Huippuvuorilla, jossa kasvaa lapinvuokkoa (''Dryas octopetala'') pienkivikon keskellä.

== Euraasian ja Amerikan polaariaavikkojen ero ==

Pohjois-Amerikan polaariaavikot "Barrens" ovat yleensä karkean graniitin tai karbonaattikiven päällä Keewatinin ylämailla ja Arktisten saarten tasangoilla. Näiden keskellä on kosteita soita ja järviä, joita ympäröivät niityt. Ne ovat kylmiä ja kryptogaaminiukkoja (niukasti sammalta, sieniä, saniaisia) ja kasvillisuuspeite on harvaa. Suojaisissa paikoissa kasvaa rikkaampaa polaaripuoliaavikkoa. Mutta Euraasian polaariaavikot ovat hienojakoisen, kosteamman maaperän päällä. Niinpä Euraasian polaariaavikoiden kasvillisuus on monimuotoisempaa, runsaasti sammalta ja jäkälää sekä ruohomaisten kasvien peittävyyys on suhteellisen suuri. Niinpä se mitä sanotaan Pohjois-Amerikassa polaaripuoliaavikoksi luetaan Euraasiassa polaariaavikoksi, jonka eteläpuolella kasvaa arktinen tundra<ref name="Kankaanpää_Arctic_Flora_And_Fauna_132">Arctic Flora and Fauna - status and conservation, Paula Kankaanpää, Edita Helsinki ISBN 9979-9476-5-9, Box 45 Luku "The tundra and the polar desert", s 132</ref>.








== Kylmyysaavikon kasvilajeja ==
== Kylmyysaavikon kasvilajeja ==

Versio 17. tammikuuta 2011 kello 19.02

Kylmyysaavikko (myös polaariaavikko, napa-aavikko tai arktinen aavikko) on kylmyyden ja kuivuuden takia lähes kasviton alue. Kylmyysaavikko on tundran pohjoisin osa tai jäätikön keskellä oleva jäätön alue. Kylmyysaavikkoa ei saa sekoittaa jäätiköihin, vaikka jäätiköitä sanotaankin monesti kylmyysaavikoiksi. Se sijaitsee tundran pohjoisosissa tai tundran ja jäätikön välissä. Alue on enimmäkseen kalliota, kivikkoa tai soraa.

Kylmyysaavikko

Lämpötila vaihtelee kylmyysaavikolla esimerkiksi kylmin talvikuukausi -22 °C, lämpimin kesäkuukausi +1 °C. Keskilämpötila noussee max. 5 °C. Lunta on kylmyysaavikon alueella suurimman osan vuodesta, tavallisesti arktiksella syyskuusta kesäkuuhun. Sataa alle 200 mm, jopa vain 45 millimetriä.

Barenteisn meren alueen kylmyysaavikot ovat syvälumisia, mutta Itä-Siperian saarten kylmyysaavikot matalalumisia. Matala lumipeite on kylmyysaavikolla kasvien kannalta parempi toisin kuin eteläisemmällä tundralla, koska paksu lumi ei tahdo sulaa kesän aikana mikä haitata kasvien kasvua. Eteläisemmällä tundralla taas paksu lumi suojaa talvella monia kaseveja, ja sulaa melko lämpimässä kesässä kuitenkin pois kasvukauden ajaksi[1].

Talvella on synkkä kaamosyö, jolloin aurinko ei nouse. Kylmyysaavikoilla on voimakkaita tuulia. Kasvillisuuden kannalta tärkeitä lämmittäviä föhntuulia on joillain vuoristoalueilla[1].

Ylä-arktista kylmyysaavikkoa tavataan niukkasateisilla arktisella alueella, joilla ei ole jäätiköitä. Kylmyysaavikoilla kasvaa pääasiassa jäkälää, sammalia, leviä ja matalia ruohoja ja yrttikasveja. Tyynymäinen kasvutyyppi suojaa voimakkailta tuulilta. Kasvillisuus on alle 10 cm korkeata.

Eläimistönä kylmyysaavikoilla saattaa olla esimerkiksi jääkarhu, napakettu, napasusi, napajänis, mursu, lokkimaiset linnut.

Nollan molemmin puolin ulottuvat taajat lämpötilan vaihtelut nostavat kiviä maan pintaan ruutumaisiksi kuvioiksi tai röykkiöiksi. Lämpimänä aikana vettä vajoaa maan huokosten välistä kiven alle, vesi jäätyy, kivi nousee jään laajetessa ylös, jään sulaessa kivi ei putoa entiselle paikalleen vaan nousee kierron jatkuessa ylös.

Kylmyysaavikkojen sijainnit

Kylmyysaavikko on pohjoisella pallonpuoliskolla yleensä 76 leveysasteen pohjoispuolella jäättömillä alueilla. Kylmyysaavikko vastaa vuoristojen ylä-alpiinista niukkaa jäkäläkasvillisuutta. Kylmyysaavikkoa on aivan pohjoisimmilla arktisilla jäättömillä alueilla. Tyypillinen paikka on esimerkiksi Cornwallisinsaari Kanadan Nunavutissa. Sevarnaja Zemljan jäättömät alueet ovat kylmyysaavikkoa. Huippuvuorten Nordaustlandetissa on kylmyysaavikkoa, samoin Frans Joosefin maassa. Kanadassa kylmyysaavikkoa on pohjoisimmilla arktisilla saarilla Kanadan pohjoispuolella. Lisäksi Kuningatar Elisabetin saarilla pohjoisen napajään saartamana esimerkiksi Mackenzie King-, Ellef Rignes ja muilla Kuningatar Elisabetin saarilla. Prinssi Patrickin saaresta suurin pohjoisosa on kylmyysaavikkoa, mutta etelässä on jonkin verran enemmän kasvillisuutta. Melvillen ja Bathurstin saarista, jotka ovat näitä hieman etelämpänä, on vain pieni osa kylmyysaavikkoa. Suurin osa näistä on ns. kylmää tundraa. Tiukan määritelmän mukaan esimerkiksi Baffininsaarella ei ole varsinaista kylmyysaavikkoa lainkaan. Kylmyysaavikkoa on pienenpieni kaistale aivan Grönlannin pohjoiskärjessä. Myös Keski-Novaja Zemljan ylämailla on kylmyysaavikkoa. Mantereella kylmyysaavikkoa on esimerkiksi Siperian pohjoisosissa Tsheljuskinin niemellä Taimyrin niemimaan pohjoisosissa Sevarnaja Zemljan lähellä.

Kylmyysaavikon vyöhykenimiä

Kylmyysaavikko on ns. CAVM-luokituksen mukaan tundran kylmin vyöhyke A, missä lämpötila kohoaa 0-3 °C. Kylmyysaavikko ja pohjoisin tundra ovat ns. hyperarktisella kasvillisuusvyöhykkeellä. Monissa tundran luokitteluissa kylmyysaavikko on ylä-arktinen alue tai joissain pohjoisin osa siitä. Kylmyysaavikko saatetaan jakaa vielä pohjoiseen ja eteläiseen osaan.

Antarktiksen kuivat laaksot

Antarktiksen tunnetuimmat kylmyysaavikot lienevät mannerjäätikön keskellä olevilla jäättömillä alueilla, esimerkiksi McMurdon kuivissa laaksoissa, joissa sataa alle 100 mm vuodessa ja vuoden keskilämpötila on alle -20 °C.

Kylmyyspuoliaavikko

Jos sadetta saadaan jonkin verran, syntyy matalakasvuinen polaarinen puoliaavikko, jossa kasvaa kukkakasveja, esimerkiksi jääleinikkiä, mätäsmäistä ja tyynymäistä kasvillisuutta siellä täällä. Esimerkiksi kylmyyspuoliaavikosta on Ny Ålesund Huippuvuorilla, jossa kasvaa lapinvuokkoa (Dryas octopetala) pienkivikon keskellä.

Euraasian ja Amerikan polaariaavikkojen ero

Pohjois-Amerikan polaariaavikot "Barrens" ovat yleensä karkean graniitin tai karbonaattikiven päällä Keewatinin ylämailla ja Arktisten saarten tasangoilla. Näiden keskellä on kosteita soita ja järviä, joita ympäröivät niityt. Ne ovat kylmiä ja kryptogaaminiukkoja (niukasti sammalta, sieniä, saniaisia) ja kasvillisuuspeite on harvaa. Suojaisissa paikoissa kasvaa rikkaampaa polaaripuoliaavikkoa. Mutta Euraasian polaariaavikot ovat hienojakoisen, kosteamman maaperän päällä. Niinpä Euraasian polaariaavikoiden kasvillisuus on monimuotoisempaa, runsaasti sammalta ja jäkälää sekä ruohomaisten kasvien peittävyyys on suhteellisen suuri. Niinpä se mitä sanotaan Pohjois-Amerikassa polaaripuoliaavikoksi luetaan Euraasiassa polaariaavikoksi, jonka eteläpuolella kasvaa arktinen tundra[2].




Kylmyysaavikon kasvilajeja

Kylmyysaavikolla ei ole juurikaan lajeja. Kasvipeite on aina alle 40 %, ja nettobiomassan eli kasviaineen tuotanto on alhaisen lämpötilan, auringonsäteilyn ja kuivuuden vuoksi matala.

Katso myös

Kasvillisuusvyöhykkeet
  1. ↑ a b Polar Deserts Biomes and Regions of Northern Eurasia , The Arctic Environments, Russian Nature
  2. ↑ Arctic Flora and Fauna - status and conservation, Paula Kankaanpää, Edita Helsinki ISBN 9979-9476-5-9, Box 45 Luku "The tundra and the polar desert", s 132
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kylmyysaavikko&oldid=9674234”