Ero sivun ”Hugo Backmansson” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
Kumottu muokkaus 9556576, jonka teki Abc10 (keskustelu) |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Malline:Suomalaiset Pietarin taideakatemiassa}} |
{{Malline:Suomalaiset Pietarin taideakatemiassa}} |
||
'''Hugo Elias Backmansson''' ({{k-ru|Хуго Бакманссон}}, [[17. huhtikuuta]] [[1860]] [[Paimio]] – [[19. marraskuuta]] [[1953]] [[Helsinki]]) |
'''Hugo Elias Backmansson''' ({{k-ru|Хуго Бакманссон}}, [[17. huhtikuuta]] [[1860]] [[Paimio]] – [[19. marraskuuta]] [[1953]] [[Helsinki]]) on ainoa Suomessa syntynyt venäläisen taistelumaalarikoulutuksen ja kokemuksen saanut [[taiteilija]], joka toimi myös [[muotokuva]]maalarina. Backmansson tunnetaan varsinkin [[Orientalismi|orientalistisista]], Pohjois-Afrikassa tehdyistä maalauksistaan. |
||
| ⚫ | Hän opiskeli [[Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu]]ssa Turussa 1870–1873 ja debytoi 1877.<ref name="TM">{{Taiteilijamatrikkeli|99}}</ref> Hänet lähetettiin [[Haminan kadettikoulu]]un, josta hän valmistui vänrikiksi. Haminan jälkeen alkoi Backmanssonin ura Venäjän armeijassa. Hän aloitti opiskelun [[Pietarin taideakatemia]]ssa 1894 ja valmistui sieltä taistelumaalariksi 1899.<ref name=TT>[http://www.turuntaidemuseo.fi/kokoelmat/backmansson/210.shtml Backmansson, Hugo], Turun taidemuseo. Viitattu 10.1.2009.</ref> |
||
Backmansson on ainoa Suomessa syntynyt venäläisen taistelumaalarikoulutuksen ja kokemuksen saanut [[taiteilija]], joka oli myös [[muotokuva]]maalari. Pohjois-Afrikassa tekemiensä maalausten ansiota hänet tunnetaan varsinkin [[Orientalismi|orientalistisista]]. |
|||
| ⚫ | Backmansson asui Pietarissa lähes 30 vuotta palvellen tsaarin armeijassa milloin taistelumaalarina, milloin upseerina. Hän toimi upseerina myös Moskovassa.<ref name=TT /> Backmansson työskenteli [[Venäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodassa]] 2. [[Mantšuria|mantshurialaisen]] armeijakunnan taistelumaalarina 1904–1905, ja [[Ensimmäinen maailmansota|ensimmäisen maailmansodan]] aikana [[Persia]]ssa [[Urmia]]ssa.<ref name="TM" /> Juuri ennen Venäjän vallankumousta vuonna 1917 keisari [[Nikolai II]] nimitti hänet Venäjän taistelumaalareiden johtajaksi.<ref>[http://www.hagelstam.fi/2007/php/hakutulos.php?tekijat=1&kategoria=&lang=fi&huutokaupan_numero=K115&hakuehto=tekijan_nimi_tarkka&hakusana=Backmansson%2C+Hugo Backmansson, Hugo (1860–1953)], Hagelstam huutokaupat. Viitattu 10.1.2009.</ref><ref name="300online">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.300online.ru/foreign/bakman.html| Nimeke = Хуго Карлович Бакманссон (1860–1953)| Julkaisu = 300online.ru| Ajankohta = 2003|Julkaisija = Pietarin kaupunki| Viitattu = 10.1.2009| Kieli = {{ru}}}}</ref> |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
| ⚫ | Backmansson asui lähes 30 vuotta |
||
| ⚫ | Suomeen palattuaan Backmansson matkusti moneksi vuodeksi Pohjois-Afrikkaan, jossa hän oleskeli pääasiassa Marokossa. Hän tutki etelän voimakasta valoa ja paikallisia ihmisiä, tarkkaili elämää [[Folkloristiikka|folkloristin]] silmin. Ensimmäistä kertaa hän matkusti 1800-luvun lopulla Tunisiaan, jossa maalasi joukon [[Akvarelli|akvarelleja]] ja tyyppikuvia [[Berberi|berbereihin]] kuuluvista [[Tuaregit|tuaregi]]-heimon miehistä. Tutustuminen sosiologi [[Edward Westermarck]]iin vaikutti siihen, että hän asui useita vuosia [[Tanger]]issa ja matkusteli muulikaravaanilla [[Fez]]iin ja maalasi kaupunkien toreilla ja kaduilla. Hän näyttää olleen hurmioitunut eri kansallisuuksista ja kulttuurien moninaisuudesta. Myös [[Marrakesh]] ja [[Casablanca]] näkyvät hänen tuotannossaan. Hänen aiheitaan olivat ratsastavat [[beduiini]]t, jotka esittivät Pohjois-Afrikassa suosittua kiväärileikkiä. |
||
| ⚫ | |||
| ⚫ | |||
Backmanssonin on päätelty olleen [[Värisokeus|värisokea]], sillä maalauksistaan tekemiinsä kopioihin hän on maalannut usein vihreät kohdat harmaalla.<ref>[http://www.saunalahti.fi/arnoldus/varinako.htm Arno Forsius, Värien näkeminen ja maalaustaide]. Viitattu 10.1.2009.</ref> |
Backmanssonin on päätelty olleen [[Värisokeus|värisokea]], sillä maalauksistaan tekemiinsä kopioihin hän on maalannut usein vihreät kohdat harmaalla.<ref>[http://www.saunalahti.fi/arnoldus/varinako.htm Arno Forsius, Värien näkeminen ja maalaustaide]. Viitattu 10.1.2009.</ref> |
||
Luonteeltaan Backmansson oli innokas [[shakki|shakinpelaaja]]. Hän liikkui aina paikkakunnan shakkipiireissä, ja jos kerhoa ei ollut, hän perusti sellaisen. |
Luonteeltaan Backmansson oli iloinen veikko ja innokas [[shakki|shakinpelaaja]]. Hän liikkui aina paikkakunnan shakkipiireissä, ja jos kerhoa ei ollut, hän perusti sellaisen. Hän kuoli 93-vuotiaana [[Lallukan taiteilijakoti|Lallukan taiteilijakodissa]], ja hänet siunattiin kadeteille kuuluvalla arvokkuudella Helsinkiin [[Hietaniemen hautausmaa]]lle. |
||
Backmansson kuoli 93-vuotiaana [[Lallukan taiteilijakoti|Lallukan taiteilijakodissa]], ja hänet siunattiin kadeteille kuuluvalla arvokkuudella Helsinkiin [[Hietaniemen hautausmaa]]lle. |
|||
Backmanssonin maalauksia on useissa museoissa Suomessa ja Venäjällä, muun muassa [[Eremitaasi]]ssa. |
Backmanssonin maalauksia on useissa museoissa Suomessa ja Venäjällä, muun muassa [[Eremitaasi]]ssa. |
||
| Rivi 27: | Rivi 23: | ||
=== Viitteet === |
=== Viitteet === |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
==Kirjallisuutta== |
|||
*Hugo Backmansson 1860–1953: taiteilija–sotilas–šakkimies. Kouvolan taidemuseo, 1995 ISBN 951-8990-06-9; Sarja: Kouvolan taidemuseon julkaisuja, ISSN 0786-9134; 7 |
|||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
Versio 28. joulukuuta 2010 kello 12.50
Hugo Elias Backmansson (ven. Хуго Бакманссон, 17. huhtikuuta 1860 Paimio – 19. marraskuuta 1953 Helsinki) on ainoa Suomessa syntynyt venäläisen taistelumaalarikoulutuksen ja kokemuksen saanut taiteilija, joka toimi myös muotokuvamaalarina. Backmansson tunnetaan varsinkin orientalistisista, Pohjois-Afrikassa tehdyistä maalauksistaan.
Hän opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa 1870–1873 ja debytoi 1877.[1] Hänet lähetettiin Haminan kadettikouluun, josta hän valmistui vänrikiksi. Haminan jälkeen alkoi Backmanssonin ura Venäjän armeijassa. Hän aloitti opiskelun Pietarin taideakatemiassa 1894 ja valmistui sieltä taistelumaalariksi 1899.[2]
Backmansson asui Pietarissa lähes 30 vuotta palvellen tsaarin armeijassa milloin taistelumaalarina, milloin upseerina. Hän toimi upseerina myös Moskovassa.[2] Backmansson työskenteli Venäjän–Japanin sodassa 2. mantshurialaisen armeijakunnan taistelumaalarina 1904–1905, ja ensimmäisen maailmansodan aikana Persiassa Urmiassa.[1] Juuri ennen Venäjän vallankumousta vuonna 1917 keisari Nikolai II nimitti hänet Venäjän taistelumaalareiden johtajaksi.[3][4]
Backmansson oli myös haluttu muotokuvamaalari. Hän palasi Suomeen lopullisesti Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917. Viimeiseen, 32 suomalaistaiteilijan yhteisnäyttelyyn Pietarissa hän osallistui maaliskuussa 1917.[4]
Suomeen palattuaan Backmansson matkusti moneksi vuodeksi Pohjois-Afrikkaan, jossa hän oleskeli pääasiassa Marokossa. Hän tutki etelän voimakasta valoa ja paikallisia ihmisiä, tarkkaili elämää folkloristin silmin. Ensimmäistä kertaa hän matkusti 1800-luvun lopulla Tunisiaan, jossa maalasi joukon akvarelleja ja tyyppikuvia berbereihin kuuluvista tuaregi-heimon miehistä. Tutustuminen sosiologi Edward Westermarckiin vaikutti siihen, että hän asui useita vuosia Tangerissa ja matkusteli muulikaravaanilla Feziin ja maalasi kaupunkien toreilla ja kaduilla. Hän näyttää olleen hurmioitunut eri kansallisuuksista ja kulttuurien moninaisuudesta. Myös Marrakesh ja Casablanca näkyvät hänen tuotannossaan. Hänen aiheitaan olivat ratsastavat beduiinit, jotka esittivät Pohjois-Afrikassa suosittua kiväärileikkiä.
Backmanssonin on päätelty olleen värisokea, sillä maalauksistaan tekemiinsä kopioihin hän on maalannut usein vihreät kohdat harmaalla.[5]
Luonteeltaan Backmansson oli iloinen veikko ja innokas shakinpelaaja. Hän liikkui aina paikkakunnan shakkipiireissä, ja jos kerhoa ei ollut, hän perusti sellaisen. Hän kuoli 93-vuotiaana Lallukan taiteilijakodissa, ja hänet siunattiin kadeteille kuuluvalla arvokkuudella Helsinkiin Hietaniemen hautausmaalle.
Backmanssonin maalauksia on useissa museoissa Suomessa ja Venäjällä, muun muassa Eremitaasissa.
Lähteet
- Kaukiainen, Heli (toim.) Hugo Backmansson 1860–1953 : taiteilija – sotilas – šakkimies, Kouvolan taidemuseo, 1995. Kouvolan taidemuseon julkaisuja 7.
- Hugo Backmansson taiteilijamatrikkelissa
- Kansallisbiografia; pitkä artikkeli maksullinen
Viitteet
- ↑ a b Hugo Backmansson taiteilijamatrikkelissa
- ↑ a b Backmansson, Hugo, Turun taidemuseo. Viitattu 10.1.2009.
- ↑ Backmansson, Hugo (1860–1953), Hagelstam huutokaupat. Viitattu 10.1.2009.
- ↑ a b Хуго Карлович Бакманссон (1860–1953) 300online.ru. 2003. Pietarin kaupunki. Viitattu 10.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Arno Forsius, Värien näkeminen ja maalaustaide. Viitattu 10.1.2009.