Ero sivun ”Esko Rekola” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Theodor Herzl (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:

{{Valtionjohto
| nimi = Mauno Jussila
| kuva =
| kuvateksti =
| arvo = [[Suomen valtiovarainministeri]]
| virassa = [[1963]]–[[1964]]<br>[[1976]]–[[1977]]
| edeltäjä = [[Mauno Jussila]]<br>[[Paul Paavela]]
| seuraaja = [[Esa Kaitila]]<bR>[[Paul Paavela]]
| arvo2 =
| virassa2 =
| edeltäjä2 =
| seuraaja2 =
| arvo3 =
| virassa3 =
| edeltäjä3 =
| seuraaja3 =
| syntymäaika = [[10. kesäkuuta]][[1919]]
| syntymäpaikka = [[Tampere]]
| kuolinaika =
| kuolinpaikka =
| puolue =[[Liberaalinen Kansanpuolue|Liberaaliselle Kansanpuolueelle]]
| ammatti =
| uskonto =
| puoliso =
| arvonimet =
| allekirjoitus =
| huom
}}




'''Esko Johannes Rekola''' (s. [[10. kesäkuuta]] [[1919]] [[Tampere]]) on moninkertainen [[ministeri]] sekä [[rautatiehallitus|rautatiehallituksen]] pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan [[Lakitiede|lainopin]] [[kandidaatti]] (1945) sekä lakitieteen [[lisensiaatti]] (1954) ja on saanut [[varatuomari]]n arvon 1947.
'''Esko Johannes Rekola''' (s. [[10. kesäkuuta]] [[1919]] [[Tampere]]) on moninkertainen [[ministeri]] sekä [[rautatiehallitus|rautatiehallituksen]] pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan [[Lakitiede|lainopin]] [[kandidaatti]] (1945) sekä lakitieteen [[lisensiaatti]] (1954) ja on saanut [[varatuomari]]n arvon 1947.



Versio 18. joulukuuta 2008 kello 13.20


Mauno Jussila
Suomen valtiovarainministeri
Edeltäjä Mauno Jussila
Paul Paavela
Seuraaja Esa Kaitila
Paul Paavela
Henkilötiedot
Syntynyt10. kesäkuuta1919
Tampere
Tiedot
Puolue Liberaaliselle Kansanpuolueelle



Esko Johannes Rekola (s. 10. kesäkuuta 1919 Tampere) on moninkertainen ministeri sekä rautatiehallituksen pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan lainopin kandidaatti (1945) sekä lakitieteen lisensiaatti (1954) ja on saanut varatuomarin arvon 1947.

Lakimieheksi valmistuttuaan hän on työskennellyt asianajotoimistossa ja vuodet 1948–1954 Maalaiskuntien liiton lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. Yhteiskunnallisen korkeakoulun kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen Valtiovarainministeriön vero-osaston päällikkö 1957-1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965.

Valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkönä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982. Rautatiehallituksen pääjohtajana hän oli 1966-1973 ja Liikenneministeriön kansliapäällikkö 1973-1976.

Rekola toimi viidessä eri hallituksessa ministerinä: Valtiovarainministerinä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977-1979) ja Ulkomaankauppaministerinä 1979-1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska Keskustapuolue vaati siihen liittyneelle Liberaaliselle Kansanpuolueelle ministerinsalkkua.

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin Harri Holkerin hallitus.

Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa 1945-1946, Helsingin ylioppilaskunnan hallituksessa 1947, Suomen kulttuurirahaston hallintoneuvostossa 1959-1965, WSOY:n hallintoneuvostossa 1964-1970 ja puheenjohtajana 1972-1991. Tampereen yliopiston valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971-1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri vuosina 1987-1996. Rekola on oikeustieteen (Helsingin yliopisto 1980) ja hallintotieteiden (Tampereen yliopisto 1985) kunniatohtori.

Esko Rekola on julkaissut muistelmateoksen Viran puolesta vuonna 1998.

Esko Rekolan isä oli lakimies ja professori Tyyko Aarne Johannes Rekola (29. huhtikuuta 1893 Vesilahti - 20. marraskuuta 1965 Helsinki). Aarne Rekola toimi aluksi asianajajana Tampereella ja vuosina 1938-1947 hallintoneuvoksena Korkeimmassa oikeudessa sekä Helsingin yliopistossa hallinto-oikeuden professorina vuosina 1947-1952 ja finanssioikeuden professorina vuosina 1952-1962.