Esko Rekola

Esko Johannes Rekola (s. 10. kesäkuuta 1919 Tampere) on moninkertainen ministeri sekä rautatiehallituksen pääjohtaja. Hän on koulutukseltaan lainopin kandidaatti (1945) sekä lakitieteen lisensiaatti (1954) ja on saanut varatuomarin arvon 1947.

Lakimieheksi valmistuttuaan hän on työskennellyt asianajotoimistossa ja vuodet 1948–1954 Maalaiskuntien liiton lakimiehenä, apulaistoiminnanjohtajana ja osastopäällikkönä. Yhteiskunnallisen korkeakoulun kunnallislainsäädännön yliopettaja hän oli 1954–1956 ja edelleen Valtiovarainministeriön vero-osaston päällikkö 1957-1959 ja tulo- ja menoarvio-osaston päällikkö 1959–1965.

Valtioneuvoston kanslian kansliapäällikkönä hän oli 1965–1966 ja uudelleen 1977–1982. Rautatiehallituksen pääjohtajana hän oli 1966-1973 ja Liikenneministeriön kansliapäällikkö 1973-1976.

Rekola toimi viidessä eri hallituksessa ministerinä: Valtiovarainministerinä (1963–1964 ja 1976–1977), II valtiovarainministerinä (1976 ja 1977-1979) ja Ulkomaankauppaministerinä 1979-1982). Rekola joutui jättämään paikkansa Kalevi Sorsan III hallituksessa, koska Keskustapuolue vaati siihen liittyneelle Liberaaliselle Kansanpuolueelle ministerinsalkkua.

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto asetti Rekolan hallitustunnustelijaksi vuoden 1987 eduskuntavaalien jälkeen. Hän ei kuitenkaan saanut puolueita tavoitteensa taakse, ja myöhemmin muodostettiin Harri Holkerin hallitus.

Rekola toimi lukuisissa luottamustehtävissä: Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksessa 1945-1946, Helsingin ylioppilaskunnan hallituksessa 1947, Suomen kulttuurirahaston hallintoneuvostossa 1959-1965, WSOY:n hallintoneuvostossa 1964-1970 ja puheenjohtajana 1972-1991. Tampereen yliopiston valtuuskunnan puheenjohtajana hän oli 1971-1974. Hän on ollut myös Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien kansleri vuosina 1987-1996. Rekola on oikeustieteen (Helsingin yliopisto 1980) ja hallintotieteiden (Tampereen yliopisto 1985) kunniatohtori.

Esko Rekola on julkaissut muistelmateoksen Viran puolesta vuonna 1998.