Buddhalaisuus

Buddhaa esittäviä patsaita.

Buddhalaisuus on Siddhartha Gautaman opetuksiin perustuva uskonto ja filosofia, joka syntyi Intiassa 500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, josta myöhemmin tuli Buddha eli valaistunut.

Buddhalaisuus poikkeaa useimmista muista uskonnoista siinä, että se ei edellytä uskoa yliluonnollisiin jumaliin tai palvontariittejä. Myös Buddha itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumala tai profeetta. Käytännössä useimmat Aasian buddhalaisista kuuluvat kuitenkin sellaisiin buddhalaisuuden haaroihin, jotka joko pitävät buddhaa jumalana tai suhtautuvat häneen hyvin samalla tavalla kuin abrahamilaisten uskontojen kannattajat jumalaansa.

Buddhalaisuuden keskeinen opetus on tehdä hyvää, välttää pahaa ja puhdistaa mielensä. Lopullisena tavoitteena on nirvana eli valaistuminen. Valaistunut ihminen vapautuu samsarasta eli elämän kiertokulusta. Tämä voi tapahtua vain mietiskelyn, eli meditaation, henkisen kasvun ja itsensä syvimmän olemuksen oivaltamisen kautta.

Buddhalaiset pitävät totena jälleensyntymistä. Tämä jälleensyntyminen ei tarkoita samaa kuin hindulaisten sielunvaellus (inkarnaatio), jossa yksilön sielu siirtyy seuraavaan olomuotoon kokonaisena, vaan pelkän (kuolemattoman) osan uudelleensyntymistä. Elämänsä aikana jokainen tekee hyviä ja pahoja tekoja, jotka tuottavat karmaa. Karman laki vaikuttaa siihen, millaisena eliönä seuraavaan elämään syntyy, ja siten siihen, onko mahdollisuutta valaistua ja vapautua elämänpyörästä. Ihmiseksi syntyminen on erittäin harvinaista ja suuri onni, koska päinvastoin kuin eläimillä, ihmisillä on mahdollisuus valaistua. Tämän vuoksi ihmisen tulisikin käyttää elämänsä pyrkimällä valaistumiseen eikä tuhlata sitä.

Bodhisattva-ihanteen mukaan valaistunut ihminen jää vielä valaistumisensa jälkeen ihmisten pariin opettaakseen ja auttaakseen myös muita valaistumaan.

Historiaa

Siddhartha Gautama eli noin 563–483 eaa ja sanotaan, että hänen kuollessaan Intiassa oli jo 18 suurta buddhalaisluostaria. Uskonto levisi myös muihin maihin Kaakkois-Aasiassa. Ensimmäinen voimakkaasti sen leviämiseen Intiassa ja muualla vaikuttanut henkilö oli keisari Ashoka (273 eaa–232 eaa). Intiassa buddhismi alkoi hävitä vuoden 500 jälkeen, osittain hindulaisuuden voimistumisen ja osittain muslimivalloitusten takia (muslimit tuhosivat 1000- ja 1100-luvuilla suuret luostariyliopistot). Buddhan opit vaikuttivat kuitenkin hindulaisuuteenkin; hindulaisuudessa tehtiin Buddhasta jopa Vishnun yhdeksäs avatar eli ruumiillistuma.

Nykyisin Intiassa buddhalaisuutta tavataan lähinnä Koillis-Intiassa. Buddhalaisuus on levinnyt erityisesti Kaakkois-Aasiaan, Japaniin ja Sri Lankaan, joissa se on valtauskonto monissa maissa.

Buddhalaisuuden oppeja

Neljä jaloa totuutta

Buddhalaisuuden neljä jaloa totuutta ovat:

1. Elämään sisältyy kärsimystä. (dukkha)
2. Kärsimys johtuu elämänjanosta. (tanha)
3. Kärsimys lakkaa, kun elämänjano sammutetaan.
4. Tie elämänjanon sammumiseen on jalo kahdeksanosainen polku.

Näistä perusperiaatteista on useita toisistaan hieman poikkeavia suomenkielisiä käännöksiä. Kärsimyksellä (dukkha) tarkoitetaan laajasti kaikkea elämään kuuluvaa tuskaa, surua, ahdistusta ja tyhjyyden tunnetta. Elämänjanolla taas tarkoitetaan itsekästä halua ja ahneutta: ihmiset haluavat lisää rahaa, tavaraa, elinikää ja niin edelleen, mutta mikään maallinen ei tuota todellista, pysyvää tyytyväisyyttä.

Pääartikkeli: Neljä jaloa totuutta

Jalo kahdeksanosainen polku

Jalo kahdeksanosainen polku, jonka avulla elämänjanosta päästään eroon, on seuraavanlainen:

1. Täydellinen näkemys
2. Täydellinen tunne
3. Täydellinen puhe
4. Täydellinen toiminta
5. Täydellinen elinkeino
6. Täydellinen ponnistelu
7. Täydellinen tarkkaavaisuus
8. Täydellinen keskittyminen (=samandhi)

Esimerkkinä täydellinen elinkeino on sellainen, joka tuottaa hyvää eikä lisää muiden olentojen kärsimystä. Teurastajan ammatti ei selvästikään olisi tällainen elinkeino, koska elämän kunnioitus on keskeinen buddhalaisuuden perusperiaate.

Buddha opetti rakastamaan kaikkia eläviä olentoja kuin omaa äitiään, koska loputtoman jälleensyntymisten kierteen johdosta kaikilla olennoilla on ollut suunnaton määrä äitejä, ja voi hyvin olla, että esimerkiksi jonkun polulla näkemä muurahainen on jossakin aiemmassa elämässä ollut hänen äitinsä ja kohdellut häntä hyvin.

Osa buddhalaisista on vegaaneja, mutta Buddhan opetuksen mukaan lihan syöminen ei sinällään tuota huonoa karmaa, ellei kyseistä eläintä ole teurastettu juuri syöjää varten.

Buddhalaisten juhlapäivät: Bodhin päivä -päivä jolloin Gaudamasta tuli Buddha Paranirvana -päivä jolloin Buddha siirtyi Nirvanaan. Wesak -kolmipäiväinen juhla, jossa muistetaan Buddhan elämän tärkeimpiä vaiheita. Dharmatšakran päivä -päivä jolloin Buddha piti ensimmäisen saarnansa.

Pääartikkeli: Jalo kahdeksanosainen polku

Kolme jalokiveä

Buddhalaisuuden kolme elementtiä ovat valaistuminen, joka henkilöityy Buddhan hahmossa, buddhalaiset opetukset eli Dharma ja buddhalainen yhteisö, Sangha. Buddha, Dharma ja Sangha muodostavat Kolme jalokiveä, joihin buddhalaiset turvautuvat.

Perinteinen buddhalainen katekismus jakaantuu siis kolmeen osaan.

Ensimmäinen osa kuvaa Buddhan elämää. Buddhan elämäkerralla on buddhismissa suunnilleen sama merkitys kuin Jeesuksen elämäkerralla kristinuskossa ja Muhammadin elämäkerralla islamissa. Buddhan elämäkerta on näistä vanhin. Moraaliajattelun kannalta Buddhan elämäkerta on tärkeä, koska buddhalaiset pitävät Buddhaa kaikkein velvoittavimpana esimerkkinä. Buddhalaisuuden mukaan paras aatteen levitystapa on henkilökohtainen esimerkki.

Toinen osa kuvaa buddhalaista oppia (dharma). Jotkut buddhalaiset ovat sitä mieltä, ettei buddhismi ole uskonto vaan moraali. Osa buddhalaisista ei usko yliluonnolliseen. Toisaalta eräät pohjoisen buddhalaisuuden lahkot muistuttavat yliluonnollisen palvonnassaan kristillisiä kirkkoja.

Vanhimmat buddhalaiset kirjoitukset (Tripitaka = kolme koria) sisältävät ensisijaisesti moraaliajattelua. Buddhalainen moraaliajattelu oli vastalause runsaasti uhraamista sisältäneille hinduismin muodoille. Buddhalaisen moraaliajattelun taustalla oleva todellisuuskäsitys on kuitenkin lähempänä Veda-kirjoihin perustuvaa hindulaisuutta kuin muinaisen Intian materialismia (charvaka, lokayata). Buddhalaisuus ei tunnusta Vedakirjojen arvovaltaa.

Kolmas osa kuvaa buddhalaista veljeskuntaa (sangha). Veljeskuntaan kuuluvat kaikki ne Buddhan seuraajat, jotka ovat vetäytyneet maailmasta omistaakseen elämänsä itsevalaistumiselle ja voidakseen siten tehokkaammin auttaa lähimmäisiään. Veljeskunnan jäsenet elävät luostareissa ja alistuvat samantapaiseen kuriin kuin munkit muissa uskonnoissa. Munkkina ei tarvitse kuitenkaan olla koko ikäänsä, vaan jäsen on vapaa jättämään veljeskunnan, jos hän niin haluaa. Veljeskunnan jäsenille moraali on ankarampi kuin luostarien ulkopuolella eläville.

Buddhalaisuuden syntyaikoina hinduismissa esiintyi monia koulukuntia, jotka pohtivat tavallisille ihmisille kovin vieraita kysymyksiä. Yksinkertaista buddhalaista moraaliopetusta on pidetty vastalauseena erityisesti papistolle, ja veljeskunnan sisältä buddhalaiset poistivat kastilaitoksen. Buddhalaisten elämäkertojen mukaan Buddha oli sotilaskastiin (ei siis papistoon) kuuluva kuninkaan poika, ja kuuluisan buddhalaiskuninkaan Asokan kerrotaan olleen alinta kastia.

On olemassa monia erilaisia Buddhan elämäkertoja, mutta mitään Buddhan kirjoittamaa ei ole. Intialaiset arvelevat, että ensimmäiset buddhalaiset kirjoitukset laadittiin noin sata vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Vanhimmat intialaiset buddhalaiset muistiinpanot ovat kuningas Asokan kallioihin ja pylväisiin hakkauttamat.

Buddhalaisuudessa on jumalolentoja, mutta niillä ei ole merkitystä valaistumisen kannalta. Buddhalaisuuden jumalat ovat ainakin lähestulkoon samat kuin hindulaisuuden, mutta buddhalaisuudessa heidän mahtinsa ulottuu vain mitättömiin maallisiin asioihin.

Buddhalaiset suhtautuvat arvostelevasti arvovallan eli auktoriteetin menetelmään tiedon hankinnassa. Perimätiedon mukaan Buddha sanoi seuraajilleen, ettei pidä uskoa todeksi mitään vain sen vuoksi, että joku toinen väittää sitä todeksi; ei myöskään sen vuoksi, että se oli vuosisatoja vanha perinnäistieto; ei myöskään huhun nojalla; eikä sen vuoksi, että kirjat sen esittävät tai joku vanhan ajan viisas on niin sanonut; ei myöskään sen vuoksi, että olisi mieluista uskoa tai että esitetty näkökohta olisi ensi näkemältä miellyttävä, tai sen vuoksi, että joku pyhimys tai opettaja on niin opettanut. Ainoa koetinkivemme on se, joka on löydettävissä itsessämme. Jos se, mikä on kirjoitettu tai sanottu, on järkevää ja sopii yhteen sen kanssa, mitä ennestään tiedämme todeksi ja järkemme mukaiseksi, pantakoon se koetukselle jokapäiväisessä elämässä. Jos se täten koeteltuna tuntuu edistävän omaa ja lähimmäistemme menestystä, niin se voidaan liittää järjestelmäämme järkevänä mielipiteellä, kunnes intuition valo muuttaa mielipiteen vakaumukseksi ja me voimme todellakin sanoa, että tiedämme.

Buddhalaisilta kysytään usein, että eivätkö he hyväksy buddhalaisia kirjoja auktoriteeteiksi. Buddhalaiset vastaavat, että buddhistiset kirjoitukset sisältävät kokoelman sekalaisia kirjoituksia, joita eri kirjailijat ovat koonneet eri vuosisatoina samaan tapaan kuin kristittyjen Raamattu on koottu. Ei siis voida olla varmoja siitä, että kirjoitukset esittävät Buddhan todelliset sanat. On huomattava, että alkuperäistä sanskritinkielistä aineistoa ei ole juurikaan säilynyt. Vanhojen paalin-, tiibetin- ja kiinankielisten käännösten vertailu alkuperäisen tekstin selvittämiseksi asettaa omat haasteensa. Lisäksi aineisto on huomattavan laaja: pelkästään Tripitaka (vanhimmat kirjoitukset) on painettuna noin 100 000 sivua, myöhemmin kertyneitä kommentaareja voi koulukunnasta riippuen olla jopa yli kaksi kertaa enemmän. Jo pelkkä yleiskuvan saaminen vaatii siis huomattavaa paneutumista. Osa kirjoituksista sisältää myös aineistoa, jota voidaan pitää vertauskuvallisena.

Kuitenkin buddhalaiset korostavat, että viisaan miehen sana on luultavasti todempi kuin narrin. Buddhan opetuksilla on käytännössä yhtä suuri arvovalta kuin Jeesuksen opetuksilla kristinuskossa ja Muhammadin opetuksilla islamissa.

Buddhan opetuksia

Pääartikkeli: Buddhalainen moraali

Buddhalaisuuden koulukunnat

Buddhalaisuudesta on olemassa lukuisia suuntauksia ja koulukuntia, pääsuuntauksia on kolme:

• theravada-buddhalaisuus (jota mahayana-buddhalaiset nimittävät hinayanaksi)
• mahayana-buddhalaisuus
• vajrayana-buddhalaisuus (timanttipolku, tiibetiläinen buddhalaisuus, lamalaisuus, tantrismi)

Buddhalaisten sijoittuminen valtioittain

Top 20 (luvut laskennollisia arvioita)

Sijoitus	Maa	Buddhalaisten määrä	Buddhalaisten %-osuus	Maa	Buddhalaisten %-osuus	Buddhalaisten määrä
1	Kiina	104 505 104	8%	Thaimaa	94%	61 517 708
2	Japani	90 466 243	71%	Kambodža	93%	12 654 574
3	Thaimaa	61 517 708	94%	Mongolia	93%	2 595 882
4	Vietnam	41 767 788	50%	Myanmar	90%	38 618 517
5	Myanmar	38 618 517	90%	Bhutan	74%	1 651 895
6	Sri Lanka	14 045 343	70%	Japani	71%	90 466 243
7	Kambodža	12 654 574	93%	Sri Lanka	70%	14 045 343
8	Etelä-Korea	11 297 002	23,33%	Laos	60%	3 730 284
9	Intia	7 561 850	0,7%	Vietnam	50%	41 767 788
10	Taiwan	5 723 596	25%	Singapore	42,5%	1 880 931
11	Malesia	4 599 002	19,2%	Taiwan	25%	5 723 596
12	Laos	3 730 284	60%	Etelä-Korea	23,33%	11 297 002
13	Nepal	3 044 420	11%	Malesia	19,2%	4 599 002
14	Yhdysvallat	2 957 341	1%	Brunei	13%	48 406
15	Mongolia	2 595 882	93%	Nepal	11%	3 044 420
16	Indonesia	2 032 580	0,84%	Kiina	8%	104 505 104
17	Singapore	1 880 931	42,5%	Arabiemiirikunnat	2%	51 264
18	Bhutan	1 651 895	74%	Australia	1,9%	381 718
19	Bangladesh	721 598	0,5%	Pohjois-Korea	1,67%	382 633
20	Venäjä	717 101	0,5%	Uusi Seelanti	1,08%	43 582

Kirjallisuutta

• Bhikkhu, Subhadra: Buddhismin Sanoma: Buddha – oppi – veljeskunta. (Alkuteos: The Message of Buddhism: The Buddha: (The Doctrine: The Order), 1926.) Englanninkielestä suomentanut Mauno Nordberg. Turku: Aura, 1944.

Aiheesta muualla

• The US State Department's International Religious Freedom Report 2004
• CIA FactBook
• adherents.com
• Religious Freedom page
• census.gov