Kreikan kuningaskunta

Βασίλειον της Ελλάδος Vasíleion tīs Elládos
1832–1974
Lippu vuosina 1863–1970 Vaakuna vuosina 1863–1970
Kreikan kuningaskunnan kehitys
Valtiomuoto	Absoluuttinen monarkia (1832–1843) Perustuslaillinen monarkia (1843–1924 ja 1935–1974)
Valtionpäämies	kuningas
Pääkaupunki	Ateena
	37°58′40″N, 23°43′40″E
Uskonnot	ortodoksisuus
Viralliset kielet	kreikka
Itsenäistyi	Ottomaanien valtakunnasta
Seuraaja	Kreikan tasavalta
Infobox OK

Kreikan kuningaskunta (kreik. Βασίλειον τῆς Ἑλλάδος) oli vuonna 1832 Lontoon konferenssissa perustettu valtio. Kreikka julistautui itsenäiseksi 7. toukokuuta 1832 käytyään vapaussotaa Turkin Osmanien valtakuntaa vastaan vuodesta 1829. Kreikan kuningaskunnan täysi itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti Konstantinopolin rauhassa 1832. Sitä edelsi vapaussodasta seurannut lyhytaikainen tasavalta.

Vuoteen 1843 kuningas hallitsi yksinvaltiaana (absoluuttinen monarkia). Syyskuussa 1843 syntyi levottomuuksia, joiden rauhoittamiseksi kuningas Otto I suostui kutsumaan kaksikamariset valtiopäivät koolle ja hyväksymään maalle perustuslain.

Kuningaskuntana Kreikka oli vuoteen 1924, jolloin monarkia lakkautettiin, ja perustettiin toinen helleenien tasavalta. Kreikka palasi monarkiaan vuonna 1935 ja uudelleen tasavallaksi vuonna 1974. Jälkimmäinen monarkia päättyi seitsemänvuotiseen sotilashallituksen aikana kansanäänestykseen valtiomuodosta.

Kreikan kuninkaat

Kreikan kuningaskuntaa hallitsi vuoteen 1862 baijerisperäinen Wittelsbachin hallitsijasuku ja sen jälkeen aina monarkian lakkauttamiseen saakka tanskalaisperäinen Glücksburgin hallitsijasuku.

• Otto I (kuninkaana 6. helmikuuta 1833 – 23. lokakuuta 1862)
• Yrjö I (30. maaliskuuta 1863 – 18. maaliskuuta 1913)
• Konstantin I (18. maaliskuuta 1913 – 11. kesäkuuta 1917 ja 19. joulukuuta 1920 – 27. syyskuuta 1922)
• Aleksanteri I (11. kesäkuuta 1917 – 25. lokakuuta 1920)
• Yrjö II (27. syyskuuta 1922 – 25. maaliskuuta 1924 ja 3. marraskuuta 1935 – 1. huhtikuuta 1947)
• Paul I (1. huhtikuuta 1947 – 6. maaliskuuta 1964)
• Konstantin II (6. maaliskuuta 1964 – 1. kesäkuuta 1973)