Ero sivun ”Rykmentin murheenkryyni (vuoden 1938 elokuva)” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 31: Rivi 31:
==Juoni==
==Juoni==
{{kesken}}
{{kesken}}

[[Kaarlo Angerkoski]] esittää tarinan nimihenkilöä joka on kehittänyt pinnaamisesta ja lorvimisesta suorastaan taiteen; tuon tuostakin kuuluu vääpelín raivonkarjaisu: ''-"Aaltonen, jukranprujut! esimerkiksi hän tapaa murheenkryynin marssin jälkeen vetämästä lonkkaa perässä ajaneesta varuskuorma-autosta!

Oma harminsa tulee uudesta alokkaasta, "mammanpoika" maisterista [[Leo Lähteenmäki]] joka kuvittelee tullessaan voivansa armeijassakin jatkaa tutkintaansa - ja vielä pahempi harmi hänen äidistään joka ei usko että armeija ei toimi hänen tai pojan ehdoilla ...

[[Ansa Ikonen]] lainaa kapteenin tyttären roolissaan isänsä univormun. Tarkastajakenraalin ([[Jalmari Rinne]]) käynnistä kehittyy väärinkäsitysten hullunmylly, joka kiteytyy kenraalin loppupuuskahdukseen: ”Millainen varuskunta tämä oikein on: kapteeni on tyttö ja vääpeli on kaistapää!”
[[Ansa Ikonen]] lainaa kapteenin tyttären roolissaan isänsä univormun. Tarkastajakenraalin ([[Jalmari Rinne]]) käynnistä kehittyy väärinkäsitysten hullunmylly, joka kiteytyy kenraalin loppupuuskahdukseen: ”Millainen varuskunta tämä oikein on: kapteeni on tyttö ja vääpeli on kaistapää!”



Versio 23. toukokuuta 2019 kello 14.47

Rykmentin murheenkryyni
Ohjaaja Yrjö Norta
Toivo Särkkä
Käsikirjoittaja Toivo Särkkä
Perustuu Topiaksen näytelmään Rykmentin murheenkryyni (1939)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Martti Similä
Kuvaaja Theodor Luts
Leikkaaja Yrjö Norta
Lavastaja Karl Fager
Pääosat Kaarlo Angerkoski
Siiri Angerkoski
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 30. lokakuuta 1938
Kesto 99 min
Alkuperäiskieli suomi
Seuraaja Murheenkryynin poika
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Rykmentin murheenkryyni on Yrjö Nortan ja Toivo Särkän ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1938. Lajityypiltään se on sotilasfarssi. Elokuva perustuu nimimerkki Topiaksen näytelmäkäsikirjoitukseen.[1]

Aikoinaan menestyksekäs sotilasfarssi oli tuotantoyhtiön siihenastisisita elokuvista yleisömenestykseltään paras, oli lajissaan ensimmäinen suomalainen.[1] Se kertoo alokas Aaltosen edesottamuksista Suomen armeijan palveluksessa. Elokuva sai 20 vuotta myöhemmin jatko-osan Murheenkryynin poika.

Juoni

Kaarlo Angerkoski esittää tarinan nimihenkilöä joka on kehittänyt pinnaamisesta ja lorvimisesta suorastaan taiteen; tuon tuostakin kuuluu vääpelín raivonkarjaisu: -"Aaltonen, jukranprujut! esimerkiksi hän tapaa murheenkryynin marssin jälkeen vetämästä lonkkaa perässä ajaneesta varuskuorma-autosta!

Oma harminsa tulee uudesta alokkaasta, "mammanpoika" maisterista Leo Lähteenmäki joka kuvittelee tullessaan voivansa armeijassakin jatkaa tutkintaansa - ja vielä pahempi harmi hänen äidistään joka ei usko että armeija ei toimi hänen tai pojan ehdoilla ...

Ansa Ikonen lainaa kapteenin tyttären roolissaan isänsä univormun. Tarkastajakenraalin (Jalmari Rinne) käynnistä kehittyy väärinkäsitysten hullunmylly, joka kiteytyy kenraalin loppupuuskahdukseen: ”Millainen varuskunta tämä oikein on: kapteeni on tyttö ja vääpeli on kaistapää!”

Näyttelijät

 Kaarlo Angerkoski  alokas Hemminki Aaltonen  
 Jalmari Rinne  kenraalimajuri Yrjö Jylhämies  
 Aku Korhonen  kapteeni Robert Routanen  
 Toppo Elonperä  vääpeli Aaprami Muinonen  
 Leo Lähteenmäki  maisteri Lauri Auermaa  
 Arvo Kuusla  Jaakko Mettinen  
 Ansa Ikonen  Elli Routanen  
 Siiri Angerkoski  Mimmi  
 Tyyne Jauri  rouva Routanen  
 Elsa Rantalainen  patrunessa Anemone Auermaa  
 Verna Piponius  Rosalie Auermaa  
 Matti Aulos  kapteeni, kenraalimajurin adjutantti  
 Aino Haverinen  Aaltoska  
 Irja Kuusla  naapurin vaimo  
 Olavi Suominen  vahtisotilas/parturi  
 Kaarlo Hiltunen  päivystävä upseeriluutnantti  
 Olavi Saarinen  alokas sulkeisessa  
 Urho Westman  päivystäjä  
 Ida Salmi  Ylätalon leskiemäntä  

Arviot

Kritiikeissä elokuvaa on luonnehdittu toisaalta lapselliseksi sotilasfarssiksi,[2] mutta toisaalta on todettu myös, että huumorin kautta sillä pyritään nostattamaan maanpuolustushenkeä toista maailmansotaa edeltävässä kiristyvässä poliittisessa tilanteessa.[3]

Lähteet

  1. a b Filmiopas, Telvis.fi
  2. Päivän elokuvia. Tv-maailma 21/2011, s. 13.
  3. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 30.5.2011, s. D 5.