Ero sivun ”Zhou Enlai” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
203 282 muokkausta
pEi muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
{{Valtionjohto
{{Valtionjohto
| nimi = Zhou Enlai
| nimi = Zhou Enlai
| kuva = Zhou Enlai MeiyuanXincun17 Nanjing 1946.jpg
| kuva = Zhou Enlai in 1940s(color).jpg
| kuvateksti =
| kuvateksti =
| arvo = [[Kiinan kansantasavallan pääministeri]]
| arvo = [[Kiinan pääministeri]]
| virassa = [[1949]]–[[1976]]
| virassa = [[1949]]–[[1976]]
| edeltäjä = –
| edeltäjä = –
| seuraaja = [[Hua Guofeng]]
| seuraaja = [[Hua Guofeng]]
| arvo2 = [[Kiinan kansantasavallan ulkoministeri]]
| arvo2 = [[Kiinan ulkoministeri]]
| virassa2 = [[1949]]–[[1958]]
| virassa2 = [[1949]]–[[1958]]
| edeltäjä2 = –
| edeltäjä2 = –
Rivi 27: Rivi 27:
| huom =
| huom =
}}
}}
⚫
'''Zhou Enlai''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;, [[pinyin]]: Zhōu Ēnlái}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[Kiinan kommunistinen puolue|kiinalainen kommunistijohtaja]], joka toimi Kiinan pääministerinä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101–102| Selite = Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong|puhemies Maon]] aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref name="historia">Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>


⚫
'''Zhou Enlai''', ({{k-zh|&#21608;&#24681;&#20358;; &#21608;&#24681;&#26469;, [[pinyin]]: Zhōu Ēnlái}}, [[5. maaliskuuta]] [[1898]] – [[8. tammikuuta]] [[1976]]) oli [[kiina]]lainen poliitikko, joka toimi [[Kiinan pääministeri]]nä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.<ref name=mmm>{{Kirjaviite | Tekijä = William Copeland| Nimeke = Tšou En-Lai 1898-1976| Vuosi = 1977| Sivu = 101–102| Selite = Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja| Julkaisupaikka = Helsinki| Julkaisija = Otava| Viitattu = 1.12.2013 }}</ref> Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti [[Mao Zedong]]in aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.<ref name="historia">Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014</ref>
⚫
==Varhaiset vuodet==


⚫
== Varhaiset vuodet ==
⚫
Zhou syntyi [[Huai’an]]issa, [[Jiangsu|Jiangsun maakunnassa]], ja hänet [[Adoptio|adoptoitiin]] hyvätuloiseen perheeseen [[Tianjin]]in kaupunkiin [[Hebei|Hebein maakuntaan]]. Hän opiskeli [[Nankain yliopisto]]ssa Tianjinissa sekä [[Japani]]ssa vuosina 1915–1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan [[Nankai]]hin. Vapauduttuaan vuonna 1920 hän opiskeli [[Ranska]]ssa, [[Yhdistynyt kuningaskunta|Britanniassa]] ja [[Saksa]]ssa. Zhou liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen vuonna 1921, ja kolme vuotta myöhemmin hän palasi Kiinaan työskentelemään [[Sun Yat-sen]]in kanssa. Häntä pidetään puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.<ref name=mmm />

⚫
Zhou syntyi [[Huai’an]]issa, [[Jiangsu]]n maakunnassa ja hänet [[adoptio|adoptoitiin]] hyvätuloiseen perheeseen [[Tianjin]]in kaupunkiin, [[Hebei]]n maakunnassa. Hän opiskeli [[Nankain yliopisto]]ssa Tianjinissa sekä [[Japani]]ssa vuosina 1915–1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan [[Nankai]]hin. Vapauduttuaan vuonna 1920 hän opiskeli [[Ranska]]ssa, [[Britannia]]ssa ja [[tasavaltainen Saksa|Saksa]]ssa. Zhou liittyi [[Kiinan kommunistinen puolue|Kiinan kommunistiseen puolueeseen]] sen perustamisvuonna 1921. Häntä on pidetty puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.<ref name=mmm />


Hän meni naimisiin 8. elokuuta 1925 opiskelija-aktivisti [[Deng Yingchao]]n kanssa Tianjinissa. Dengistä tuli myöhemmin huomattava kommunistipuolueen jäsen. Aviopari jäi lapsettomaksi, mutta he adoptoivat monia ”vallankumouksellisten marttyyrien” orpoja lapsia, joista ehkä kuuluisin oli tuleva pääministeri [[Li Peng]].
Hän meni naimisiin 8. elokuuta 1925 opiskelija-aktivisti [[Deng Yingchao]]n kanssa Tianjinissa. Dengistä tuli myöhemmin huomattava kommunistipuolueen jäsen. Aviopari jäi lapsettomaksi, mutta he adoptoivat monia ”vallankumouksellisten marttyyrien” orpoja lapsia, joista ehkä kuuluisin oli tuleva pääministeri [[Li Peng]].


⚫
[[Tiedosto:ZhouAndDeng.jpg|thumb|left|upright|Zhou Enlai ja [[Deng Yingchao]] vuonna 1954]]
⚫
==Poliittinen ura==
⚫
[[Tiedosto:ZhouAndDeng.jpg|thumb|left|upright|Zhou Enlai ja [[Deng Yingchao]] vuonna 1954.]]
⚫
Zhou herätti kansallista huomiota vuoden 1919 [[Toukokuun neljännen päivän liike|Toukokuun neljännen päivän liikkeen]] aikana johtaessaan ratsiaa paikallisviraston tiloihin [[Versailles’n rauha|Versailles’n sopimuksen]] vastaisten opiskelijaprotestien aikana. Vuonna 1920 Zhou muutti Ranskaan, jossa hän toimi aktiivisesti radikaalien kiinalaisopiskelijoiden joukossa. Vuonna 1921 hänestä tuli [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] jäsen, ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta matkustellen Euroopassa.<ref name=mmm />


⚫
== Poliittinen ura ==
Vuonna 1923 Etelä-Kiinaa presidenttinä hallinnut [[Sun Yat-sen]] solmi avunantosopimuksen kommunistisen [[Komintern]]in kanssa. Tämä loi mahdollisuuden sekä kansallisen [[kuomintang]]-puolueen että [[Kiinan kommunistinen puolue|kommunistisen puolueen]] muodostumiselle. Palattuaan Kiinaan Zhou palveli [[Kanton]]issa Whampoan Sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana sen perustamisvuonna 1926. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona [[Tšiang Kai-šek]]in kansalliselle puolueelle.<ref name=mmm />


⚫
Zhou herätti kansallista huomiota vuoden 1919 [[toukokuun neljännen päivän liike|toukokuun neljännen päivän liikkeen]] aikana johtaessaan ratsiaa paikallisviraston tiloihin [[Versailles’n rauha|Versailles’n sopimuksen]] vastaisten opiskelijaprotestien aikana. Vuonna 1920 Zhou muutti Ranskaan, jossa hän toimi aktiivisesti radikaalien kiinalaisopiskelijoiden joukossa. Vuonna 1921 hänestä tuli [[Ranskan kommunistinen puolue|Ranskan kommunistisen puolueen]] jäsen ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta matkustellen Euroopassa.<ref name=mmm /> Palattuuan Kiinaan 1923 Zhou aloitti työskentelyn [[Kiinan kansallispuolue]]en (Guomindang) johtajan [[Sun Zhongshan]]in kanssa ja toimi [[Kanton]]issa Whampoan sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana 1926. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona Guomindangin uuden johtajan [[Jiang Jieshi]]in linjalle.<ref name=mmm />
⚫
[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua hän toimi työläisten agitaattorina. Vuonna 1926 hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin kuomintangille. Kun kuomintang erosi kommunisteista, Zhou onnistui pakenemaan valkoisten terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä, ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[Pitkä marssi|Pitkään marssiin]].


⚫
[[Pohjoisen sotaretki|Pohjoisen sotaretken]] alettua Zhou toimi työläisten agitaattorina. Vuonna 1926 hän järjesti yleislakon [[Shanghai]]ssa, avaten kaupungin Guomingdangille. Kun Guomindangille ja kommunisteille tuli välirikko, Zhou onnistui pakenemaan kansallispuolueen terroria ja selvisi lopulta [[Jiangxi]]in. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös [[pitkä marssi|pitkään marssiin]].
⚫
[[Yan’an]]in vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia [[Xi’anin välikohtaus|Xi’anin välikohtauksessa]], auttoi varmistamaan siepatun Tšiang Kai-šekin vapauttamisen ja neuvotteli uuden kuomintangin ja kommunistien välisen liiton perustamisen. Zhou vietti [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan–Japanin sodan]] ajan kommunistipuolueen suurlähettiläänä Chiangin sodanajan hallituksessa [[Chongqing]]issa ja otti osaa [[Toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] edeltäneisiin epäonnistuneisiin neuvotteluihin.<ref name=mmm />


⚫
[[Yan’an]]in vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia [[Xi’anin välikohtaus|Xi’anin välikohtauksessa]], auttoi varmistamaan siepatun Jiang Jieshin vapauttamisen ja neuvotteli uuden kuomintangin ja kommunistien välisen liiton perustamisen. Zhou vietti [[Kiinan–Japanin sota (1937–1945)|Kiinan–Japanin sodan]], sittemmin osana [[toinen maailmansota|toista maailmansotaa]] laajentuneena [[Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa|Tyynenmeren sodan]] ajan kommunistipuolueen lähettiläänä Jiangin sodanajan hallituksessa [[Chongqing]]issa ja otti osaa [[Kiinan sisällissota|Kiinan sisällissodan]] lopettamiseen pyrkineisiin, mutta epäonnistuneisiin neuvotteluihin.<ref name=mmm />
⚫
Vuonna 1949, Kiinan kansantasavallan perustamisen aikaan, Zhousta tuli pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä [[Ranskan vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa."{{selvennä|Onko kyse R:n vk:n vaikutuksesta Kiinan kommunisteihin? 13.4.2014}} Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Geneven rauhanneuvottelut|Geneven rauhanneuvotteluissa]] (1954) ja [[Bandungin konferenssi]]ssa (1955). Vuonna 1958 hän luovutti ulkoministerin salkkunsa [[Chen Yi|Chen Yi'lle]] mutta pysyi pääministerinä. Zhou oli suosittu ja käytännöllinen valtionhoitaja ja säilyttikin virkansa [[Suuri harppaus|suuren harppauksen]] (1958) ja [[Kulttuurivallankumous|kulttuurivallankumouksen]] (1966–1976) ajan. Hän ajoi ”neljää modernisaatiota” kumotakseen aiheutetun vahingon.


⚫
Kun kommunistinen Kiinan kansantasavalta perustettiin 1949, Zhousta tuli valtion pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä vuonna 1789 tapahtuneen [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskan vallankumouksen]] vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa." Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota [[Indokiinan sota|Indokiinan sodan]] päättäneessä [[Geneven konferenssi (1954)|Geneven konferenssi]]ssa 1954 sekä [[Aasia]]n ja [[Afrikka|Afrikan]] maiden välisessä [[Bandungin konferenssi]]ssa 1955. Vuonna 1958 Zhou luovutti ulkoministerin paikkansa [[Chen Yi]]lle jatkaen kuitenkin pääministerinä, jossa asemassa oli suosittu ja käytännöllinen säilyttäen paikkansa myös [[suuri harppaus|suuren harppauksen]] (1958) ja [[kulttuurivallankumous|kulttuurivallankumouksen]] (1966–1976) ajan. Hän ajoi ”neljää modernisaatiota” kumotakseen aiheutetun vahingon.
⚫
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin [[1970-luku|1970-luvun]] alussa. Hän kutsui Yhdysvaltain presidentti [[Richard Nixon]]in Kiinan vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi eikä Mao osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref name="historia"/>

⚫
Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin 1970-luvun alussa. Hän kutsui [[Yhdysvaltain presidentti]] [[Richard Nixon]]in vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.<ref name=mmm /> Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään [[Deng Xiaoping]]ille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi eikä Mao osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.<ref name="historia"/>

⚫
== Lähteet ==


⚫
==Lähteet==
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


==Aiheesta muualla==
== Aiheesta muualla ==

{{Commons-rivi|Zhou Enlai}}
{{Commons-rivi|Zhou Enlai}}



[[Luokka:Kiinan kansantasavallan johtajat]]
[[Luokka:Kiinan kansantasavallan johtajat]]

Versio 2. lokakuuta 2018 kello 16.06

Zhou Enlai
Kiinan pääministeri
1949–1976
Edeltäjä –
Seuraaja Hua Guofeng
Kiinan ulkoministeri
1949–1958
Edeltäjä –
Seuraaja Chen Yi
Henkilötiedot
Syntynyt5. maaliskuuta 1898
Huai’an, Jiangsu
Kuollut8. tammikuuta 1976 (77 vuotta)
Puoliso Deng Yingchao
Tiedot
Puolue Kiinan kommunistinen puolue
Uskonto Ateisti
[[Tiedosto:|150x90px|Nimikirjoitus]]
Nimikirjoitus

Zhou Enlai, (kiin. 周恩來; 周恩来, pinyin: Zhōu Ēnlái, 5. maaliskuuta 1898 – 8. tammikuuta 1976) oli kiinalainen poliitikko, joka toimi Kiinan pääministerinä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.[1] Hänen strategiansa selvitä Kiinan huipulla oli myötäillä passiivisesti Mao Zedongin aivoituksia. Lopulta hän kuitenkin joutui Maon epäsuosioon Maon pidettyä hänen linjaansa liian maltillisena ja hänen tehtäviään vähennettiin. On arvioitu, että hän oli kuitenkin viimeisinä vuosinaan selvästi Maoa suositumpi kansan keskuudessa.[2]

Varhaiset vuodet

Zhou syntyi Huai’anissa, Jiangsun maakunnassa ja hänet adoptoitiin hyvätuloiseen perheeseen Tianjinin kaupunkiin, Hebein maakunnassa. Hän opiskeli Nankain yliopistossa Tianjinissa sekä Japanissa vuosina 1915–1918. Zhoun yhteydet radikaaleihin johtivat siihen, että hänet pidätettiin lyhyeksi ajaksi hänen palatessaan Nankaihin. Vapauduttuaan vuonna 1920 hän opiskeli Ranskassa, Britanniassa ja Saksassa. Zhou liittyi Kiinan kommunistiseen puolueeseen sen perustamisvuonna 1921. Häntä on pidetty puolueen parhaiten koulutettuna ja kielitaitoisimpana johtajana.[1]

Hän meni naimisiin 8. elokuuta 1925 opiskelija-aktivisti Deng Yingchaon kanssa Tianjinissa. Dengistä tuli myöhemmin huomattava kommunistipuolueen jäsen. Aviopari jäi lapsettomaksi, mutta he adoptoivat monia ”vallankumouksellisten marttyyrien” orpoja lapsia, joista ehkä kuuluisin oli tuleva pääministeri Li Peng.

Zhou Enlai ja Deng Yingchao vuonna 1954

Poliittinen ura

Zhou herätti kansallista huomiota vuoden 1919 toukokuun neljännen päivän liikkeen aikana johtaessaan ratsiaa paikallisviraston tiloihin Versailles’n sopimuksen vastaisten opiskelijaprotestien aikana. Vuonna 1920 Zhou muutti Ranskaan, jossa hän toimi aktiivisesti radikaalien kiinalaisopiskelijoiden joukossa. Vuonna 1921 hänestä tuli Ranskan kommunistisen puolueen jäsen ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta matkustellen Euroopassa.[1] Palattuuan Kiinaan 1923 Zhou aloitti työskentelyn Kiinan kansallispuolueen (Guomindang) johtajan Sun Zhongshanin kanssa ja toimi Kantonissa Whampoan sotilasakatemian poliittisen osaston puheenjohtajana 1926. Whampoan Kominternin tukijat pitivät tätä tehtävää vastapainona Guomindangin uuden johtajan Jiang Jieshiin linjalle.[1]

Pohjoisen sotaretken alettua Zhou toimi työläisten agitaattorina. Vuonna 1926 hän järjesti yleislakon Shanghaissa, avaten kaupungin Guomingdangille. Kun Guomindangille ja kommunisteille tuli välirikko, Zhou onnistui pakenemaan kansallispuolueen terroria ja selvisi lopulta Jiangxiin. Vähitellen hän alkoi etääntyä ortodoksisemmasta kaupunkikeskeisestä kommunistipuolueen siivestä ja hänen lojaalisuutensa suuntautui Maon uudentyyppiseen maalaisvallankumoukseen. Zhou osallistui myös pitkään marssiin.

Yan’anin vuosinaan Zhou toimi aktiivisesti yhdistyneen japanilaisvastaisen rintaman luomisessa. Tämän seurauksena hän näytteli tärkeää roolia Xi’anin välikohtauksessa, auttoi varmistamaan siepatun Jiang Jieshin vapauttamisen ja neuvotteli uuden kuomintangin ja kommunistien välisen liiton perustamisen. Zhou vietti Kiinan–Japanin sodan, sittemmin osana toista maailmansotaa laajentuneena Tyynenmeren sodan ajan kommunistipuolueen lähettiläänä Jiangin sodanajan hallituksessa Chongqingissa ja otti osaa Kiinan sisällissodan lopettamiseen pyrkineisiin, mutta epäonnistuneisiin neuvotteluihin.[1]

Kun kommunistinen Kiinan kansantasavalta perustettiin 1949, Zhousta tuli valtion pää- ja ulkoministeri. Kysyttäessä vuonna 1789 tapahtuneen Ranskan vallankumouksen vaikutuksesta hän vastasi: "On vielä liian aikaista sanoa." Kesäkuussa 1953 hän laati viisi rauhanjulistusta. Hän johti kommunistisen Kiinan delegaatiota Indokiinan sodan päättäneessä Geneven konferenssissa 1954 sekä Aasian ja Afrikan maiden välisessä Bandungin konferenssissa 1955. Vuonna 1958 Zhou luovutti ulkoministerin paikkansa Chen Yille jatkaen kuitenkin pääministerinä, jossa asemassa oli suosittu ja käytännöllinen säilyttäen paikkansa myös suuren harppauksen (1958) ja kulttuurivallankumouksen (1966–1976) ajan. Hän ajoi ”neljää modernisaatiota” kumotakseen aiheutetun vahingon.

Zhou oli suurimmaksi osaksi vastuussa suhteiden uudistamisesta länsimaihin 1970-luvun alussa. Hän kutsui Yhdysvaltain presidentti Richard Nixonin vierailulle helmikuussa 1972 ja allekirjoitti suhteiden normalisointiin tähtäävän sopimuksen.[1] Saatuaan tietää sairastavansa syöpää hän alkoi siirtää monia vastuutehtäviään Deng Xiaopingille. Hän joutui sairaalahoitoon vuonna 1974 ja kuoli 8. tammikuuta 1976 vain muutamia kuukausia ennen Maoa. Näin Kiina joutui vuoden 1976 aikana johtajiensa sukupolvenvaidokseen. Zhoun julkisuuskuva oli hänen loppuaikoinaan huomattavasti parempi kuin Maolla, sillä kansa oli jo 1970-luvulla kyllästynyt Maon kaoottisena pidettyyn politiikkaan. Myös kansan spontaanit surunosoitukset Zhoun kuoltua olivat huomattavat siihen nähden, että maan virallinen johto pyrki vähättelemään tapahtunutta (suruaika säädettiin lyhyeksi eikä Mao osallistunut hautajaisiin). Kansan riveissä Zhouhun liitettiin kiinalaiseen tarustoon kuulunut hyvän pääministerin hahmo, jonka tehtävä oli hillitä mielivaltaista keisaria.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f William Copeland: Tšou En-Lai 1898-1976, s. 101–102. Mitä Missä Milloin – kansalaisen vuosikirja. Helsinki: Otava, 1977.
  2. ↑ a b Paltemaa & Vuori: "Kiinan Kansantasavallan Historia", s. 238, Gaudeamus 2014

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Zhou_Enlai&oldid=17613992”